Äitini uuvuttava käytös
On todettu alzheimer mutta muisti pelaa ihan hyvin. Valittaa koko ajan uupumustaan, väsymystään, kipujaan ja kaikkea. Ymmärrän täysin mutten henkisesti jaksa. Jos sanon että tilaa lääkäri niin kuljeta sinne. Ei käy, eivät osaa auttaa, ei jaksa lähteä jne. Jos olen käymättä/soittamatta pari pvää niin suuttuu. Itse ei kuitenkaan voi jostain syystä soittaaminulle ja kysyä kuulumisia. Joskus toivoisin sitäkin. En tiedä mitä tehdä. Auttaa yritän tekemällä ruokaa ja siivoamalla. Joskus kuitenkin kaipaan etäisyyttä. Kunnalta ei apua saa.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Ostopalvelu mahdollista, esim siivoaminen?
ei halua sitäkään vähää mitä on tarjolla. Liian kallista, eivät osaa siivota jne.
Mites se Alzheimer on todettu, jos muisti kerran toimii ihan hyvin?
Pattitilanne kyllä, äitisi valittaa eikä jaksa, ja myös sinä valitat etkä jaksa. Ostoapua vaan sitten.
Mun mutsilla ei ole mitään virallista vaivaa, mutta sangen negatiivinen on enenevissä määrin, ja se kaltoinkohtelu, mitä puoleltaan olen koko ikäni saanut laittaa minut puun ja kuoren väliin, joko saan luovuttaa? Voinko vain jättää hänet pois elämästäni?
Vierailija kirjoitti:
Mites se Alzheimer on todettu, jos muisti kerran toimii ihan hyvin?
Muistitestein. Eri vaivan takia aivot kuvattiin.
Vierailija kirjoitti:
Mites se Alzheimer on todettu, jos muisti kerran toimii ihan hyvin?
Alkuvaiheessa tauti voi ilmetä myös muutoin kuin selkein muistiongelmin. Masennus, aloitekyvyttömyys, ärtyisyys jne.
Äidilläni ei ole muistisairautta mutta loputon negatiivisuus ja katkeruus on rasittavaa. Myöskään mistään vähääkään epämiellyttävistä asioista ei voi puhua kun suuttuu. Asuu yksin omakotitalossa syrjässä muista ihmisistä, otin taannoin puheeksi sen että mitäs sitten kun ei enää pysty siellä asumaan. Raivostui ja löi luurin korvaan. Hänen keinonsa käsitellä epämiellyttäviä asioita on tuo, suuttuminen, vaikeneminen, asioiden siirtäminen jonnekin epämääräiseen myöhempään ajankohtaan (kunnes ne sitten väistämättä ovat edessä, sitten niin kuin tuo asumisasiakin).
Ei ole ap:lle mitään neuvoa. Tsemppiä, meitä on muitakin samassa tilanteessa, jos se jotain lohtua tuo.
Usein Alzheimer alkuvaiheessa varsinkin ilmenee juuri köytöksen muutoksena.
Vainoharhaisuutta, ärtyneisyyttä, pelokkuutta jne.
Yksi kauheimmista sairauksista.
Armollista se, kun loppuvaiheessa ei itse enää ymmärrä tilaansa.
Kamalaa kun ihmiseltä viedään kaikki arvokkuus.
Äitini oli välillä naurunalaisena, kun karkaili puoli alasti kylille ym. Ja niin tarkka ja fiksu kun aina oli terveenä ollessaan.
Niin kamala sairaus kirjoitti:
Usein Alzheimer alkuvaiheessa varsinkin ilmenee juuri köytöksen muutoksena.
Vainoharhaisuutta, ärtyneisyyttä, pelokkuutta jne.
Yksi kauheimmista sairauksista.
Armollista se, kun loppuvaiheessa ei itse enää ymmärrä tilaansa.
Kamalaa kun ihmiseltä viedään kaikki arvokkuus.
Äitini oli välillä naurunalaisena, kun karkaili puoli alasti kylille ym. Ja niin tarkka ja fiksu kun aina oli terveenä ollessaan.
Omaa äitiäni oli aina " kiva" käydä hoitokodissa katsomassa, kun kiroili, huusi haukkui aina maanrakoon. Suorastaan hävyttömyyksiä huuteli.
Oli myös erittäin hyväkäytöksinen ennen.
Ostopalvelu mahdollista, esim siivoaminen?