Hoiturit, tykkäättekö työstänne?

No miten meni sun kokeet?



Itselläni oli kirjalliset psykologiset testit, loogisuutta testaavia tehtäviä minimaalisesti. Sitten oli ryhmähaastattely ja psykolgin yksilöhaastattelu. Yksilöhaastattelussa psykologi vaan kysyi kuinka aion yhdistää perheen ja opinnot ja miten olen aiemmissa opinnoissani menestynyt. Sitten vaan tokaisi että kyllä hyvältä vaikuttaa että huomaa että olen kypsa ja sitten haastattelu loppui. Sen kesto oli n.5min. En sitten tiedä onko tuo hyvä vai huono että kesti noin vähän.



Kirjallinen koe ei ollut vaikea koska se oli tosissaan niin psykologinen ettei voi edes miettiä onko jokin oikeaa vai väärää.



Mutta mutta, kiitos vastaaja nro 2:lle kerroit tosi hyvin. Olen kanssa miettinyt että opiskeluaika´pitäisi käyttää extrahyvin hyödykseen.



Minä en myöskään tykkää 8-16 työstä ja vuorotyö on aina ollut se josta olen eniten tykännyt.



Onko totta että kiire on hirveä? Vai onko tässäkin kyse siistä missä on työssä? Onko suuntatumisella suurikin merkitys eli voiko tuleva työ juurikaan poiketa siitä mihin on suuntautunut?

upp

Palasin työelämään pitkän kotonaolon jälkeen ja minut otettiin edelleen avosylin vastaan. Hoitajia haetaan kovasti joka paikkaan joten voit suurin piirtein valita työpaikkasi, ainakin tällä hetkellä. Perheellinen voi tehdä lyhennettyä työaikaa, esim. 50 tai 75-prosenttista, kun lapset ovat pieniä.



Työskentelen sisätautien vuodeosastolla sydänpotilaiden kanssa. Olen oikeasti leikkaus- ja anestesiasairaanhoitaja, mutta olen perehdytyksen turvin oppinut hommani.



Hyviä puolia on vaihtelevuus, potilaat, lääketieteen parissa touhuaminen, se että voi todella tehdä käsillään ja sydämellään jotain ihmisten hyväksi. Saa käyttää koko persoonaansa tässä työssä.



Huonoa on tietysti melko pieni palkka työn vastuullisuuteen ja raskauteen nähden. Joskus työyhteisöissä on ongelmia, mutta ikäviä ihmisiä nyt voi olla kaikkialla.



Palkka täällä HUS:lla on noin 2120 euroa ellen väärin muista, ilman mitään lisiä.



Työvuorot ovat kolmivuorotyössä meillä 7-15, 13 (14)-21.30 ja 21-7.30.



On oikein hyvä, kun valmistut vähän jo elämää kokeneena, varmasti voit työssä käyttää sitä pääomana ihan eri tavalla kuin suoraan koulusta opiskelun aloittaneet.

Se mistä tykkään:



-saat valita tällä hetkellä ihan mihin haluat töihin.

-vuorotyössä voi pelata arjen järjestelyjen kanssa. Tasainen 8-16 työ ei ole minua varten. Tykkään tehdä silloin tällöin viikonloppuja, koska rytmi on rauhallisempi kuin viikolla. Lisäksi niistä saa arkivapaita, jotka ovat kullanarvoisia lapsiperheessä. Myös iltavuorot ovat ihania jos on aamu-uninen. Saa aamun touhuta omiaan, viedä lapset rauhassa hoitoon ja sen jälkeen jumppaan tai uimaan ja sitten illaksi töihin. Ilta-aamu -vuoro on kyllä aika kuluttavaa, mutta senpä vuoksi meillä on mahdollisuus jäädä illasta vapaalle.



- Koulutusta ja kursseja on jatkuvasti. Saa melkein valita, mihin haluaa ja yleensä pääseekin. Talon puolesta saa myöskin iv-koulutuksen suonensisäisiä lääkkeitä varten.



- kollegiaalisuus yleensä pelaa. Neuvoja voi kysyä milloin vain.



- työssä on vastuuta sopivasti. Enempää en haluaisikaan ottaa. Vastuuta enemmän kuin perushoitajalla mutta vähemmän kuin lääkärillä. Joskus tosin kokenut hoitaja on taitavampi kuin aloitteleva lääkäri. Ja lääkärit kysyvät usein hoitajalta mikä olisi järkevää.



Se mistä en tykkää:

- suhteellisen pieni palkka. Yhdistelmä sairaanhoitaja-insinööri (tai joku muu korkeapalkkaisempi) toimii ainakin rahan suhteen.



Neuvona antaisin tulevalle opiskelijalle, että _näe ja koe mahdollisimman paljon opiskeluaikana_. Änge itsesi jokaiseen tilanteeseen ja käy katsomassa mitä erilaisimpia toimenpiteitä, koska ne ovat kultaakin arvokkaampia työhön mennessäsi. Valmiina sh:na et enää pääse sivustaseuraajaksi mihinkään.



Vaihtele erilaisia työpaikkoja ja tee kesätöitä alalla.



Vastavalmistuneena kannattaa melkein tehdä keikkaa jonkun kautta (Seure, MedOne tmv)aluksi, jotta löytää sen oman paikkansa ja selkiytyy mitä haluat tehdä.



Jos joku tuntuu huonolta paikalta, vaihda. mikäli vastavalmistuneena jää junnaamaan jonnekin helppoon paikkaan pitkäksi aikaa, voi menettää rohkeuden tehdä tulevaisuudessa vaativampaa hommaa (vrt. vastaanottovirkailijana Diacorissa vs. sh Meikun päivystyksessä)vaikka haluaisikin.



Valitse harjoittelupaikoiksi mahdollisimman mielenkiintoisia paikkoja - älä tyydy helpoimpaan. Kokeile jotain erikoistakin!



Ja tärkeimpänä, nauti opiskeluista! Sinulla on suuri etu iän puolesta koska kokemusta ja järkeä on enemmän kuin nuoremmilla.



Tervetuloa joukkoon!

nuo testit oli? Oliko kirjallinen koe vaikea? Entäs laskut?

Kiire on ylipäätänsäkin yleensä jokaisen oman pään sisällä. Joku toinen tekee hommat nopeammin ja joku toinen hitaammin. Hitaammilla yleensä on hirmuinen kiire ja nopeammilla vaihtelevasti kiirettä ja vähemmän kiirettä. Hirveästi riippuu paikasta.



Tällä hetkellä trendi näyttää olevan vähän hoitajia - paljon potilaita. Mutta jokainen voi tehdä vain parhaansa. Hosuminen tuottaa hoitovirheitä helposti.



Eli jos haluaa pitää puhtaan omantunnon ja nukkua hyvin yönsä, kannattaa hommat hoitaa niin hyvin kuin pystyy aikataulunsa puitteissa, vaikka jotain jää tekemättä. Siitä voi joku toinen jatkaa.



Kyllähän sen jossain pitää näkyä kuinka vähän hoitajia tällä hetkellä on, ei kukaan pysty hoitamaan määräänsä enempää. Mitä enemmän venytään, sitä enemmän oletetaan meidän venyvän. Vessanpöntöllekin mahtuu vain yksi kerrallaan (niin kotona kuin sairaalassakin) :-)



Kiireeseen ja hosumiseen on helppo mennä mukaan, joten yritä pysyä siitä erossa. tämä kyllä vaatii hyviä hermoja, mutta palkitsee virheettömyytenä ja parempana mielenä.



Kiire näyttäytyy eri osastoilla ja eri työpaikoissa eri tavalla. Toimimalla mahdollisimman monissa ja erilaisissa paikoissa aluksi, kehittyy itsellekin mielikuva siitä olenko minä nyt mieluummin poliklinikalla vai osastolla. Jotkut ovat ehdottomasti osastoihmisiä (tykkäävät hoitaa samaa potilasta monta päivää, pitävät rutiineista) ja jotkut ehdottamasti poliklinikkaihmisiä (kiire ei hermostuta, potilaat vaihtuvat tiuhaan ja rutiineja on vähän). Itse olen ehdottomasti nopean toiminnan ihmisiä enkä voisi kuvitella itseäni enää osastolle töihin.



Suuntautumisella on merkitystä juuri sen verran kuin itse annat sille merkitystä. Esim. aluperin psykiatrinen sairaanhoitaja voi toimia vaikka sisätautiosastolla (eikä nykypäivänä ole ollenkaan edes huono vaihtoehto...). Työpaikka kyllä perehdyttää, jos sitä osataan vaatia silloin kun työpaikkaa hakee. Toisaalta toisinpäin voi olla hankalampaa (sis.kir.sh->psykiatrinen työ)



Itse olen sisätauti-kirurginen sh ja olen toiminut vastaanottotehtävissä lääkärikeskuksessa, pientoimenpiteissä, leikkauksissa, vanhustenhoitolaitoksessa ja tällä hetkellä toimin eräällä Hus:n poliklinikalla ja päivystyksessä.

100km pohjoiseen, niin palkka yli 200 € pienempi...

ja tykkään tosi paljon ja on päivätyö, mikä oli mull ehdoton edellytys.

Se mistä en tykkää:

- suhteellisen pieni palkka. Yhdistelmä sairaanhoitaja-insinööri (tai joku muu korkeapalkkaisempi) toimii ainakin rahan suhteen.

ja sitten vielä joku muuten fiksusti ammatista kertova kirjoittaa näin:

Jotkut hoitajatkin ajattelevat ettei omalla palkalla tarvitse tulla toimeen vaan eletään inssi miehen palkalla, ei ihme etteivät palkat nouse kunnolla.