Kuinka päästä yli sydänsurusta (kestänyt 6 kk) ilman että pettää itseään?

Ei 6 kk ole pitkä aika menetyksen suremiseen. "Nyrkkisääntö" on, että pitää käydä jokainen vuodenaika läpi ilman menetettyä rakasta. Tietysti jos suhde on ollut lyhyt ja on nuori toipuminen voi olla nopeampaa, mutta ei siihen oikeasti mitään pikatietä ole. Etu taas on se, että surressa ja mennyttä suhdetta miettiessä oppii itsestään uusia asioita.

ilman että pettää itseään?



Mä meinasin tehdä samanlaisen aloituksen, mutta en oo enää tänne kehdannut tulla itkemään kun sain joskus 3kk kohdalla jo nauruja :(



No nyt oon itkeny ja surru 5kk, osittain mua vaikeuttaa kun mies ei muka ole kokonaan jättänyt mua, käy yhä paijaamassa välillä ja laittaa söpöjä viestejä yms ja pitää sormusta (oikeassa nimettömässä) ja käskee mun pitää omaani, mutta hänellä on jo uusi naisystävä jota ei kuitenkaan kuulemma rakasta :(

on joko tollo tai julmuri. Saatko mitenkään itsesi repäistyksi irti hänestä, että tuo jojottaminen loppuisi? Älä pidä sormusta, et ole miehen käskytettävä, älä ota vastaan paijaamaan, älä vastaa viesteihin. Jos olette eronneet, olette eronneet. Sinun pitää päästä suremaan ja sitten elämässäsi eteenpäin. Sano miehelle, että kakkua ei voi syödä ja samalla säästää.

Tsemppia!





2

Rakastuin 12 vuotta sitten silmittömästi ja 3 kk seurustelun jälkeen olin valmis menemään jo naimisiin. Olin aika naivi. Mies sit jätti ja palas yhteen exänsä kaa. Kesti kauan, kauan kunnes pääsin yli hänestä. Tuntui silloin, että sekoan ja en voi koskaan eää rakastaa ketään toista. TMies halusi, että ollaan kavereita ja kävi eron jälkeen tapaamassa. Se vaan antoi mulle turhaa toivoaa. Laitoin välit kokonaan poikki. Tasan vuosi tosta suhteen alkamisesta tapasin nykyisen mieheni. Haikailin edellen entisen perään. Vieläkin joskus mietin häntä. En varmaan koskaan unohda eikä tarttekaan. Rakastan miestäni ja meillä on hyvä olla yhdessä. Naimisissa ja neljä lasta :)

Eli kyllä sä toivut, vaikka tuntuu toivottomalta! Aikaa se vie. Kaikkea hyvää sulle!

Pitkän seurustelun jälkeen mies jätti. Tavattiin "kavereina" sen jälkeen yli kolme vuotta. Toivon koko sen ajan, että mies jotenkin tajuaisi rakastavansa minua. Sitä ei tapahtunut. Ei toista voi pakottaa rakastamaan. Tiesin kyllä, että olen hänelle tärkeä ihminen.



Meille kävi klassisesti eli tulin raskaaksi. Oma mokani, en minä sitä kiellä. Edelleenkään mies ei rakasta minua ja tapailemme, mutta nykyään lapsen vuoksi ja siis ilman seksiä. En tiedä, että pääsenkö miehestä koskaan yli... Luultavasti en. Tekee pahaa, kun tiedän hänen tulevan suoraan toisten naisten sängystä minun ja pojan (5 v.) luokse. Näitä naisia ja välilä vakavampiakin suhteita on ollut monia, mutta minusta ja pojasta ne naiset eivät tiedä. Odotan kauhulla sitä päivää, kun mies oikeasti rakastuu johonkin ja minun pitää antaa poika hänelle ja jollekin toiselle naiselle...



AP: Älä ole yhtä tyhmä kuin minä, vaan katkaise välit tähän mieheen. Siis ihan kokonaan. Jos hän sinut oikeasti haluaa, niin hän tulee häntä koipien välissä anomaan takaisinpääsyä.

se on niin helppoa sanoa että päästä irti ja anna olla,



mutta kun mä en halua päästää enkä antaa olla, mä haluan sen takas :(



joo, ei se hirveesti käy, kerta viikkoon melkein maksimi, ei ihan joka päivä laita viestiä tai soita,



mutta mä kyllä ite laitan sille mutta en saa soittaa kun se uusi nainen saa hepulin minusta, olen kuulemma uhka,



mies sanoo ettei me olla erottu vaan ns tauolla ja haluaa kyllä palata kanssani yhteen kunhan nyt saa itsensä ja asiansa pään sisällä kuntoon,



sanoo että toivoo mun odottavan häntä koska hän rakastaa mua vaika sen uuden kanssa päivänsä ja yönsä viettää, se sattuu kyllä että otti sen naisen lapsineen asumaan luokseen meidän yhdessä laittamaan kotiin, meidän sänkyyn :( Vaikka sanookin että nainen nukkuu sohvalla, no en mä nyt sentään ihan kaikkea niele ;)



No en tiedä, tyhmä mä oon kun istun kotona sisällä päivät ja itken, on mulla masennuslääkitys mutta ei auta, itken vaan ja odotan häntä tai viestiä tms,



en käy missään enkä haluakaan, makaan vaan ja odotan...



tiedän että tää on epätoivoista mutta en nyt voi muutakaan, menin niin rikki kun marraskuussa mies ehdotti taukoa ja joulukuussa paljastui että hänellä on uusi nainen, ja ollut jo syksynkin.



No, tää on tätä, mun lääkitystä nostettiin juuri maksimiin mitä sitä lääkettä voi nyt tähän ottaa, jospa tää tästä vaikka joskus että lähtisin vaikka lenkille tms joskus enkä vaan makaisi sängyssä ja tuijottaisi puhelinta...ja itkisi, tää itku on niin lohdutonta kun kaipaan niin että tosiaan sattuu,



mies tietää tän mun tuskan ja käy aina joskus tunnin pari paijaamassa mua ja kertoo kuinka rakastaa ja tulee vielä joskus takaisin...en tiedä tuleeko ja en tiedä voisinko edes enää tän jälkeen ottaa takas, mutta just nyt mulla ei ole voimia muuhun kuin odottaa että se soittaa tai tulee käymään,



seksiä ei olla harrastettu uudenvuoden jälkeen, enkä ole pystynyt masturboimaankaan, kerran meinasin ja purskahdin itkuun, meillä oli mieheni kanssa vilkas ja monipuolinen seksielämä,



sen jälkeen kun hän lähti, en siis ole voinut tehdä mitään mitä ennen tehtiin yhdessä, en syö samoja ruokia, en katso samoja tv-ohjelmia tms :(



joo tiedän, mä oon hullu ja sekaisin.



3

ja mieti haluatko olla tuollainen kuin nyt olet? Ei miehesi palaa luoksesi jos häntä kotona odotat, lähde ulos, hemmottele itseäsi, tee sellaista mistä nautit ja se näkyy kyllä ulospäinkin ja ent miehesi kyllä huomaa sen myös. MUTTA silloin et varmaan häntä enää haluakaan?!

Mullakin oli yksi mies, jonka perään itkin, kirjoitin riipaisevan kirjeen ja odotin vierailuja kuukausia. Kävi joskus panemassa. Vuoden roikuin hänessä ja samaan aikaan miehellä oli useita tyttöystäviä. Lopulta tajusin että jos mies oikeasti haluaisi niin olisi jo minun kanssani eikä aina vaan jonkun muun. Vieläkin hävettää ajatella kuinka istuin kotona ja odotin joka ilta tuleeko hän, mies piti minua ihan pellenä, ei vaan halunnut sanoa suoraan.

ilman että pettää itseään?

Mä meinasin tehdä samanlaisen aloituksen, mutta en oo enää tänne kehdannut tulla itkemään kun sain joskus 3kk kohdalla jo nauruja :(

No nyt oon itkeny ja surru 5kk, osittain mua vaikeuttaa kun mies ei muka ole kokonaan jättänyt mua, käy yhä paijaamassa välillä ja laittaa söpöjä viestejä yms ja pitää sormusta (oikeassa nimettömässä) ja käskee mun pitää omaani, mutta hänellä on jo uusi naisystävä jota ei kuitenkaan kuulemma rakasta :(

Rakastuin 12 vuotta sitten silmittömästi ja 3 kk seurustelun jälkeen olin valmis menemään jo naimisiin. Olin aika naivi. Mies sit jätti ja palas yhteen exänsä kaa. Kesti kauan, kauan kunnes pääsin yli hänestä. Tuntui silloin, että sekoan ja en voi koskaan eää rakastaa ketään toista. TMies halusi, että ollaan kavereita ja kävi eron jälkeen tapaamassa. Se vaan antoi mulle turhaa toivoaa. Laitoin välit kokonaan poikki. Tasan vuosi tosta suhteen alkamisesta tapasin nykyisen mieheni. Haikailin edellen entisen perään. Vieläkin joskus mietin häntä. En varmaan koskaan unohda eikä tarttekaan. Rakastan miestäni ja meillä on hyvä olla yhdessä. Naimisissa ja neljä lasta :)



Eli kyllä sä toivut, vaikka tuntuu toivottomalta! Aikaa se vie. Kaikkea hyvää sulle!