Pääseekö kiusaamisesta koskaan yli?

Pääsee. Ja pidän loukkaavana ajatusta, että ei muka pääsisi.

Usein he, jotka saavat myös toistuvia myönteisiä kokemuksia pääsevät yli. Tämä pitäisi heidän muistaa, jotka ajattelevat, että ansaitsevat olla tekemisissä vain "terveiden" ihmisten kanssa. Jonkun pitää antaa ne hyvät kokemukset.

Koulussa minua kiusasi eräs poika. Lähinnä sanallista huomauttelua vaatteista,silmälaseista jne. Ei mitään tönimistä tms.Varmaankin lähinnä halusta näyttää olevansa kovis hän teki niin. Vuosia myöhemmin tapasin tämän pojan sattumalta. Juteltiin kaikenlaista ja hän pyyteli anteeksi kiusaamistaan. Minua se ei koskaan ollut vaivannut,kunhan oli pikku sanailua.  Häntä selvästi asia painoi. Lyötiin siinä kättä päälle ja ollaan oltu yhteyksissä säännöllisesti sen jälkeen. Kavereitteni kanssa,joiden kanssa "porukoitiin" koulussa,en ole ollut lainkaan..

Mitäs se "yli pääseminen" sitten tarkoittaa? Persoonallisuus kehittyy kaikkein voimakkaimmin juuri lapsena ja nuorena, joten kiusaaminen totta kai jättää siihen jälkensä. Vaikka kyllä se vielä aikuisenakin muuttuu, hitaammin vain.

Mutta vaikka itsestä ei ikinä tule sitä ihmistä mikä olisi tullut, jos ei olisi kiusattu, niin ihminen selviää monesta. Jos ajattelee vaikka sotiakin: niiden jälkeen osa on loppuelämänsä rappioalkoholisti tai tekee itsemurhan, osa ei koe menneisyyttä melkein yhtään raskaaksi ja suurin osa on jotain siltä väliltä. Mutta elämä jatkuu, traumoista ja vammoista ja painajaisista huolimatta, ja siinä on paljon hyvääkin.

Sekin kannattaa muistaa, etteivät kiusatut ole ainoita "rikkinäisiä ihmisiä" vaan muidenkin elämään ja persoonallisuuteen vaikuttavat monet vaikeat asiat. En halua vähätellä vaan sanoa, ettei sitäkään tarvi jäädä loppuiäkseen murehtimaan, miten paljon paremmin asiat voisivat olla, jos ei olisi kiusattu.

Olen näitä miettinyt, kun minuakin on kiusattu enkä ole saanut muodostettua vielä yhtään kovin läheistä ihmissuhdetta enkä pysyviä kaverisuhteitakaan. Mutta en voi väittää ymmärtäväni, kun näitäkin tapauksia on niin monenlaisia.

Minä olen päössyt sen yli sillä tavalla, että en koe olevani sen takia rikkinäinen. Kiusaaminen kesti 12v ja oli varsin totaalista henkistä lyttäämistä ja syrjintää sekä ajoittain väkivaltaa. Mutta nyt kun siitä on jo kauan ja elämässä on ollut monia muita, sekä mukavia että vaikeita asioita, tuo kouluaikainen ei enää minua määritä.

Kuten yllä joku sanoo, ne selviävät varmaan helpommin, joilla on myös hyviå kokemuksia. Minulla oli hyvä Ja rakastava perhe.