Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta!

Olen vuosia tällä palstalla yrittänyt pyytää apua, ties mistä muualta. Miksi kukaan ei koskaan ikinä voi vastata tähän.

Mistä apua el ämän lop ettamiseen?

Ihan kuin minä.Mikään ei tunnu miltään ja ei kiinnosta.

Mutta äitisi halusi vain nyytin syliinsä. Vain äidin tahdolla on tässä maailmassa merkitystä.

Et ole yksin, meitä on paljon muitakin mitä ei mikään kiinnosta, ei välillä edes sängystä ylös nousu.

Oliko niin että Hollannissa voi kuka tahansa saada apua elämänsä päättymiseen?

Elää voi vaikka ei kiinnostais, mulla on harrastuksia jotka on käytännössä ainoa asia joka kiinnostaa, muutoin menen autopilotilla eteenpäin. töissä menee hälläväliä meiningillä ja asioista otan vain sen verran selvää että saan työtehtävät hoidettua.

M34

No kyllä tuo on ihan klassista masennusta.

Miksi sitten elät?

Kuka pakottaa?

Yksi kirjoittaja kirjoittaa hakeneensa vuosia apua. Miksi? Miksi elää sellaista elämää, jossa ei ole mitään sisältöä ja jota ei halua elää? 

Luultavasti olet masentunut, mutta siis kemiallisesti. Varmaankin synnynnäisesti. Et saa siis mistään samanlaisia välittäjäainevasteita, mitä muut normaalisti saavat. Tilasi on siis vähän samanlainen kuin esim huumeriippuvaisella, kun mikään tavallinen asia ei vaikuta enää mielihyvää tuottavasti. Tarvitsisit jonkun erittäin pätevän terapeutin tai psykiatrin, jonka kanssa voisitte katsoa että mikä saisi sinun aivokemian pelaamaan niin, että saisit tuntemuksia erilaisista asioista.

Ymmärrän kuitenkin hyvin jos tuohon lähteminen ei kiinnosta, koska tuo tila tuntuu varmasti ainoalta todelliselta tilalta, ainakin itsellä tuntui kun olin vastaavassa tilassa. Toivon sinulle kaikkea hyvää, ap!

Kun elämä ei vain kiinnosta! Tämä ihmisrotu on myös niin kuvottavaa

Up

Paneskele enemmän.

Ap. kirjoitti: "Kenen kanssa voi näistä asioista jutella?"

Monenlaisten ihmisten, ystävistä ja perheenjäsenistä ammattiauttajiin, sielunhoitajiin ja anonyymeihin nettikeskustelijoihin. Nettikeskustelijatkin ovat ihmisiä.

Eri ihmisiltä saa erilaisia vastauksia...

Itse lähtisin pohtimaan asiaa elämän tarkoituksen kannalta. Uskon että elämällä on yksi perimmäinen tarkoitus, ja että Jumala on luonut jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen. Ahdistus, tarkoituksettomuuden tunne tai se, että mikään tunnu miltään, voi ehkä olla tunnistamatonta kaipuuta Jumalaa kohtaan.

Uskon että elämän perimmäinen tarkoitus on päästä yhteyteen eli rakkaussuhteeseen Jumalan kanssa. Jumala lähetti Jeesuksen sovittamaan syntimme ja olemaan se yhteys Häneen.