Voikohan ihmisen perusluonne muuttua?

Voi muuttua ja hyvinkin äkillisesti jopa:

https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000006281643.html

Yleistä tuollainen ei kyllä ole.

Onhan tuota tutkittukin, että ei muutu. Omia hankalia piirteitä ja ongelmia voi kyllä ratkaista psykoterapiassa niin, että elämäntapa voi muuttua, mutta se persoona alla on silti sama. 

En anna neuvoja, mutta minä näen vastaavanlaisen käytöksen lähinnä sellaisena, ettei halua päästää sinusta irti. Hankalilla tyypeillä ei ole ystäviä, koska heihin väsytään, joten he palaavat yrittämään vanhoja tuttavuuksiaan. Eräs tyyppi on tässä hyvinkin sitkeä eli otti yhteyttä vuosienkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Voi muuttua ja hyvinkin äkillisesti jopa:

https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000006281643.html

Yleistä tuollainen ei kyllä ole.

Olen lukenut tuon artikkelissa mainitun kirjan ja pääviesti kuitenkin on, että persoonallisuus ei muutu. Kvanttimuutoksella tarkoitetaan jotain suurta elämänmullistusta, missä elämänsuunta muuttuu, mutta itse persoonallisuus ei muutu siellä alla. Tapa suhtautua elämään, omaan itseen  ja arvoihin jne. muuttuu, mutta ei itse persoonallisuus.

How about a keksitty story?

Muutuin koulun vaihduttua teininä rauhallisesta introvertista päihteillä rellestäväksi kapinalliseksi. Ja äitiyden myötä palasin rauhalliseksi kotoilija-introvertiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi muuttua ja hyvinkin äkillisesti jopa:

https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000006281643.html

Yleistä tuollainen ei kyllä ole.

Olen lukenut tuon artikkelissa mainitun kirjan ja pääviesti kuitenkin on, että persoonallisuus ei muutu. Kvanttimuutoksella tarkoitetaan jotain suurta elämänmullistusta, missä elämänsuunta muuttuu, mutta itse persoonallisuus ei muutu siellä alla. Tapa suhtautua elämään, omaan itseen  ja arvoihin jne. muuttuu, mutta ei itse persoonallisuus.

Jokin aivovaurio voi kyllä muuttaa ihmisen persoonallisuuden radikaalisti erilaiseksi.

Tietyt persoonallisuuspiirteet ovat vahvoja ja ne säilyvät helposti läpielämän, mm. introvertti/ekstrovertti. Ehkä niiden osalta ajatellaan "perusluonnetta". Mutta muuten ihminen muuttuu: keski-ikäisenä ja vanhempana sitä on aivan eri ihminen kuin nuorena.

En kyllä näe piikikkyyttä minään perusluonteena. Se on käyttäytymismalli ja varmasti siitä voi oppia pois. Eri asia on, missä ajassa ja ymmärtääkö asianomainen edes olevansa huonokäytöksinen.

Itse uskon että esimerkiksi rakastava parisuhde voi todella muuttaa ihmistä. Olen kokenut tämän itse.

Voi mutta sinun tapauksessa ei ole kyse muuta kuin arkisesta manipuloinnista. Hän tarvitsee jotain.

Vierailija kirjoitti:

How about a keksitty story?

Ei ole keksitty. Mistä niin päättelit? Tosissaan painin tämän asian kanssa.

Jos ette ole puhuneet siitä miksi viilensit välit, niin miksi ystäväsi olisi muuttunut? Lisäksi vuosi on tosi lyhyt aika. Syy miksi sua kohtaan käyttäytyi noin ei varmaan ole muuttunut, jos asiaa ei ole käyty lävitse. Tietääkö edes, että et hänen käytöksestään pitänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi muuttua ja hyvinkin äkillisesti jopa:

https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000006281643.html

Yleistä tuollainen ei kyllä ole.

Olen lukenut tuon artikkelissa mainitun kirjan ja pääviesti kuitenkin on, että persoonallisuus ei muutu. Kvanttimuutoksella tarkoitetaan jotain suurta elämänmullistusta, missä elämänsuunta muuttuu, mutta itse persoonallisuus ei muutu siellä alla. Tapa suhtautua elämään, omaan itseen  ja arvoihin jne. muuttuu, mutta ei itse persoonallisuus.

Jokin aivovaurio voi kyllä muuttaa ihmisen persoonallisuuden radikaalisti erilaiseksi.

No se voi kyllä. Mutta persoonallisuuden tutkimuksessa peruspiirteet, the big five (avoimuus, tunnollisuus, ekstroversio, sovinnollisuus ja neuroottisuus) eivät kovin paljon muutu, vaan ovat jo pikkulapsena samantyyliset johtuen geeneistä.

Ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Tietyt persoonallisuuspiirteet ovat vahvoja ja ne säilyvät helposti läpielämän, mm. introvertti/ekstrovertti. Ehkä niiden osalta ajatellaan "perusluonnetta". Mutta muuten ihminen muuttuu: keski-ikäisenä ja vanhempana sitä on aivan eri ihminen kuin nuorena.

En kyllä näe piikikkyyttä minään perusluonteena. Se on käyttäytymismalli ja varmasti siitä voi oppia pois. Eri asia on, missä ajassa ja ymmärtääkö asianomainen edes olevansa huonokäytöksinen.

Minä näkisin piikikkyyden johtuvan jostain syystä. Voi olla kateellinen, jolloin on tarve alentaa toisen arvoa piikittelemällä jne. Jos kateellisuus muille on vahvaa, niin tavallaan voi puhua persoonallisuuden piirteestäkin. 

Et voi tietää muiden motiiveja. Jos et tiedä motiiveja, et tiedä miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

Jos esimerkiksi kipu poistuu, käytös muuttuu.

Ihminen on monimutkainen olento. Miksi te aina yksinkertaistatte ja oletatte.

Vierailija kirjoitti:

Jos ette ole puhuneet siitä miksi viilensit välit, niin miksi ystäväsi olisi muuttunut? Lisäksi vuosi on tosi lyhyt aika. Syy miksi sua kohtaan käyttäytyi noin ei varmaan ole muuttunut, jos asiaa ei ole käyty lävitse. Tietääkö edes, että et hänen käytöksestään pitänyt?

Tietää. Muutama muukin on tästä hälle maininnut mutta hän aina sivuutti sekä vähätteli toisten sanoja. Otti huumorilla tai ei välttämättä vastannut yhtään mitään.

Sitä vain mietin jos hän on pohtinut koko tämän ajan meidän sanoja ja olisi jotenkin hoksannut oman huonon käytöksensä. Tuntuisi ikävältä vain sysätä hänet syrjään antamatta mahdollisuutta mutta en haluaisi taas kokea sitä ikävää oloakaan.

Hankalaa..

Vierailija kirjoitti:

Et voi tietää muiden motiiveja. Jos et tiedä motiiveja, et tiedä miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

Jos esimerkiksi kipu poistuu, käytös muuttuu.

Ihminen on monimutkainen olento. Miksi te aina yksinkertaistatte ja oletatte.

Minulle on aika sama mitkä ovat jonkun motiivit, jos vaikkapa piikittelee ja ilkeilee minulle. En ole sellaisen kanssa tekemisissä, niin ongelma poistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette ole puhuneet siitä miksi viilensit välit, niin miksi ystäväsi olisi muuttunut? Lisäksi vuosi on tosi lyhyt aika. Syy miksi sua kohtaan käyttäytyi noin ei varmaan ole muuttunut, jos asiaa ei ole käyty lävitse. Tietääkö edes, että et hänen käytöksestään pitänyt?

Tietää. Muutama muukin on tästä hälle maininnut mutta hän aina sivuutti sekä vähätteli toisten sanoja. Otti huumorilla tai ei välttämättä vastannut yhtään mitään.

Sitä vain mietin jos hän on pohtinut koko tämän ajan meidän sanoja ja olisi jotenkin hoksannut oman huonon käytöksensä. Tuntuisi ikävältä vain sysätä hänet syrjään antamatta mahdollisuutta mutta en haluaisi taas kokea sitä ikävää oloakaan.

Hankalaa..

Vaikutat kiltiltä ihmiseltä, mutta jo ennen kuin olette tavanneetkaan, niin tuttavasi aiheuttaa huolta. Jokainen saa uusia mahdollisuuksia uusilta ihmisiltä, joiden kanssa voi aloittaa alusta. Jos yhteydenpito toiseen ei tunnu mukavalta, niin siihen ei ole velvollisuutta. En silti anna mitään neuvoa sinulle, muistutan vain.

Oletko kenties liian kiltti? Jos et ole pitänyt tästä tyypistä ennenkään (ei niin kiva, kirjoitit), niin mistä syystä nyt pitäisi viritellä ystävyyttä uudestaan? Tunnetko syyllisyyttä välien katkaisusta, mikä ilmeisesti tapahtui ihan oikeasta syystä? Vai kaipaatko tätä ystävääsi oikeasti?

Perusluonne ei välttämättä muutu, mutta kehitystä silti onneksi tapahtuu. Kuka esim. tunnistaa olevansa täysin sama ihminen 20 ja 40-vuotiaana? Jos näin on, kannataa katsoa peiliin. Elämän yksi tarkoitushan on reflektoida ja kehittyä ihmisenä, joten ystäväsi on aivan hyvin voinut tiedostaa ja muokata vahingollisia piirteitään. Antaisin mahdollisuuden jos mitään peruuttamatonta ei ole välillänne tapahtunut. Kuka jaksaa takertua vanhoihin kaunoihin.