Päivähoitoon 1,5-vuotiaana - kokemuksia?

Oli äidille paljon rankempaa viedä hoitoon kuin pojalla mennä sinne. Sopeutui nopeasti, aivan alussa ainoastaan hiukan protestointia haettaessa. Ryhmiksessä on hoidossa ja viihtyy hyvin. Innolla menee leikkimään kavereiden kanssa ja on kiintynyt kaikkiin hoitajiin. Puheenkehitys teki kunnon harppauksen, kun aloitti ryhmässä. Ainut lapsi on oppinut jakamaan ja pitämään myös puoliaan. Meillä vain hyviä kokemuksia siis.

Lähti perhepäivähoitajalle ja samaan paikkaan lähti myös 3 vuotias isompi sisarus. Mitään ongelmia ei ole ollut, on ollut hoidossa reilu 1,5 vuotta. On nyt todella reipas ja hyvin kehittynyt 3-vuotias. Hoitaja on aivan ihana, hyvillä mielin lapseni hänelle jätän. Päiväkotiin en olisi mielelläni noin pientä vienyt.



Kotiäitien arvostelusta ei kannata välittää. Kukin tekee omat ratkaisunsa, eikä kukaan muu voi sanoa onko ratkaisut oikeita vai vääriä. Tokihan olin itsekin surullinen kun noin pienenä jouduin lapsen hoitoon viemään, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ei sitä ole tarvinnut kertaakaan katua. Niin hyvin on mennyt.

Neljästä lapsestani kolme on "joutunut" menemään pienenä hoitoon: esikoinen 1v1kk iässä, kakkonen tasan 1-vuotiaana ja kuopus 1,5-vuotiaana. Kaikilla on mennyt alusta asti tosi hyvin, vaikka ovat luonteiltaan erilaisia. Itse sanoisin, että 1,5-vuotias on parhaassa mahdollisessa päivähoidon aloitusiässä, ei enää vauva, mutta niin pieni, että sopeutuu helposti eikä vielä uhmaa.



Hyvin se menee!

Ei kenenkään tarvitse selitellä miksi vie hoitoon. Ei sinunkaan. Äityisvapaa loppuu kun lapsi on 7 kk. Siitä voi jokainen vetää omat johtopäätökset.



Meillä meni hoitoon kun lapsi oli 9 kk., koska odotimme paikkaa tiettyyn tarhaan. Meni loistavasti, koska hoitopaikka on loistava.



Mitä nuorempana aloittaa tarhan, sitä helpommin yleensä menee. Näin olen kuullut muiltakin.

pääsi samaan ryhmäperhepäivähoitoon siskonsa kanssa. Kaikki on mennyt erittäin hyvin. Paikka oli kyllä jo tuttu, kun 4-v. isosisko oli pari päivää viikossa tutussa hoitopaikassa kuopuksen vauva-aikanakin ja paikka, hoitajat ja lapset olivat ainakin jollain tavalla tuttuja jo pidemmältä aikaa, kun me hoidettiin vauvan kanssa aina ne hoidosta hakemiset. Lisäksi tutustuttiin paikan päällä reilun viikon verran, ensin ulkoillen, sitten pari aamupäivää niin, että äiti tai isä oli mukana, sitten jätettiin tunniksi pariksi hoitoon jne. Itse teen lyhyttä työpäivää, olen hakemassa tenavia joka päivä heti välipalan jälkeen eli ennen kolmea, aamulla viedään hoitoon hieman ennen kahdeksaa, ehtivät juuri aamupalalle.



Meillä ei ole kyllä itse hoidon kanssa ollut mitään ongelmia, lapsi jää sinne mielellään, heiluttelee heipat ikkunasta, on iloinen ja reipas kun tullaan hakemaankin, syö hyvin, nukkuu hyvin. Toki joitain flunssia ja yksi mahatauti on ollut mutta ei mitään sairastelukierrettä. Alussa ekan parin viikon aikana oli toki iltaisin väsyneempi ja kiukkuisempi, takertuvampi; kuuluu asiaan ja tiesin siihen valmistautua.



Paljon meillä kyllä varmaan auttoi, kun oma sisarus oli samassa ryhmässä, ei tarvinnut jäädä sinne "yksin" kertaakaan. Lisäksi tuo kakkonen on kyllä luonteeltaan aika täpäkkä ja reipas, pitää puolensa topakasti, esikoiselle hoidon aloitus oli paljon kovempi pala aikanaan.



Hyvä perhepäivähoitopaikka olisi varmaan ihanne pienelle lapsellesi, sairasteluriskikin pienempi ja hyvä hoitaja ja pienen lapsiryhmän kaverit ovat parhaimmillaan lapsen kehitystä tukeva, rikastava seikka eikä suinkaan haitta lapsen kehitykselle. Jos suinkin pystyt, ota ainakin alussa "kevyt alku" eli tee lyhyempää työpäivää tai työviikkoa, jotta hoitopäivät/viikot eivät tule niin raskaiksi. Pienelle lyhyet hoitopäivät parempi kuin lyhyemmät viikot, ero vanhemmasta ei tule niin pitkäksi.



Monet sanoavat, että itse asiassa joku 1,5v. ikä on itse asiassa aika hyvä ikä aloittaa hoito, toki edellyttäen että hoitomuoto ja -paikka on sopiva. Pahin eroahdistus on ohi ja lapsi on aika avoin kaikelle uudelle eikä osaa vielä kauheasti murehtia ja "kapinoida". Isommalle hoidon aloitus on joskus todellista tuskaa, toki lapsesta riippuen.



Tämä tämänhetkinen "kolmevuottakotihoidossaonainoaoikeatapa" -mantra on nyt yksi trendi, joka ei rehellisesti ottaen läheskään aina ole totta. Aika monelle perheelle olisi itse asiassa parempi, että jatkuvan pennin- ja pinnanvenytyksen sijaan lapsi olisi hoidossa vaikka vähän pienempänäkin, äiti pysyisi työelämässä kiinni, perheen talous olisi paremmassa tasapainossa ja monesti myös parisuhde voi paremmin. Mutta kukin omalla tavallaan. Tee päätöksesi sen mukaan, mitä itse pidät teidän perheessänne parhaana, kompromisseja joutuu tekemään mutta itse olet paras arvioimaan asioiden painoarvot juuri teidän elämässänne.

Hienosti meni ja tykkäsi olla. Tietysti alkuun jäi itkemään ja välillä tuli äiti mieleen päivien aikana, mutta kyllä se siitä helpottui. Varmasti tuota on isoillakin. Lapsi tykkäsi olla isojen lasten kanssa ja he tykkäsivät hoitaa pienintä. Ei ole huonoja kokemuksia. Ja perhepäivähoitoa en edes ajatellut lapselle vaan nimenomaan päiväkotia.

9kk, miksi sulla loppui aikasemmin?

Stressasin ja surin kamalasti. Mutta tyttöpä pärjäsi tosi hyvin. Osasi muutaman sanan puhua ja oppi hoidossa nopeasti lisää. Muutamassa kuukaudessa oppi syömään itse, kun oli muiden lasten malli. Tykkäsi ihan hirmuisesti leikkiä kavereiden kanssa ja hoitotädistä tuli hänelle tärkeä.



Muutamana aamuna oli ensi alkuun itkua, mutta syksyllä kun aloitti, niin jouluun mennessä jo juosta tipsutti aamuisin ruokapöytään ja vain vilkutteli äidille, että mene jo.



Nuorimmaiseni on nyt noin puolitoistavuotias. Hän on ollut päiväkodissa jo yhdeksänkuisesta. Jäin yksin perheen elättäjäksi eron vuoksi ja oli pakko mennä töihin. Yhdeksänkuinenkin selvisi päiväkodissa. Ei hän sinne valmis ollut eikä mitään osannut, mutta ammattitaitoinen henkilökuntapa osasi. Lapsistani on pidetty päväkodissa aina hyvää huolta.



Älä siis sure turhaan. Päiväkodit ovat ihan hyviä paikkoja ja töissä käyvät äidit ovat ihan yhtä hyviä äitejä kuin kotiäiditkin.

Ensimmäiset neljä viikkoa itki aamuisin, kun hänet sinne vietiin, mies vei, minä en pystynyt, koska olisin itsekkin ruvennut itkemään, kokeilin pari kertaa, mutta itku tuli.

Tuon neljän viikon jälkeen itkut loppui ja nyt tykkää todella paljon olla siellä hoidossa!

Viikonloppuisinkin kysyy mennäänkö päiväkotiin :)

Päiväkoti on ihana ja hoitajat siellä aivan huippuja!

Hän on oppinut siellä valtavasti uusia asioita ja saanut paljon kavereita, kuten minäkin toisten lasten äideistä :)

En veisi noin pientä hoitoon, mutta aina ei voi itse valita. Varhaisen päiväkotiuran jäljet kantavat pitkälle. Perusturvallisuus rakentuu ensimmäisen neljän vuoden aikana.. Tai sitten ei! Sääli katsoa aikuisia ihmisiä, jotka hakevat turvaa koko elämänsä ajan.

Esikoinen 1v. 2kk ja keskimmäinen 1v. mennessään perhepäivähoitoon. Ei mitään aamuitkuja koskaan, hyvin on syöneet, nukkuneet ja leikkineet hoidossa. Hyvin kehittyneitä ja iloisia lapsia ovat, luonteeltaan tosi sosiaalisia ja vilkkaita. Ehkä aroille lapsille hoitoonmeno voi olla vaikeaa, mutta meillä ainakin on tämä ratkaisu toiminut hyvin.

miksi ihmeessä täällä sitten niin monet ovat masentuneita, huonon itsetunnon omaavia, väkivaltaisia, alkoholisoituneita...eipä taida ihan selittyä päivähoidolla.

Mulla on kolme lasta, jotka on kaikki aloittanut päiväkodissa noin 1,5 vuoden iässä. Ja hyvin on mennyt ja ovat nyt oikein tasapainoisia, iloisia, reippaita, terveitä lapsia. Vanhin on nyt eskarissa, nuoremmat 3 v.



Jos lapsen elämässä on perusasiat kohdallaan, niin ei siitä tule mielenterveyspotilasta vain sen takia, että se on ollut päiväkodissa. Ja kunnalliset päiväkodit on selvästi mainettaan parempia paikkoja, niissä on koulutettua ja asiansa osaavaa henkilöstöä. Itsellä kokemusta on vain yhdestä isosta (120 paikkaa) pk:sta, mutta tuttavaperheiden lapsia on hoidossa päiväkodeissa ympäri Suomea eikä kukaan ole valittanut tai kohdannut laiminlyöntejä / väliinpitämättömyyttä / pelkkää lasten "säilömistä". Lapsi, pienempikin, pystyy kyllä muodostamaan useampia kuin yhden aikuiskontaktin. Ja 1,5 vuotias ei ole enää ihan vauva vaan jo puhuu ja kävelee (useimmat) ja opettelee vuorovaikutusta muiden lasten kanssa.



Etenkin kun hoitoon vieminen on teillä vielä taloudellisesti välttämätöntä, niin jätä ihmeessä niiden ninamikkos-mammojen kommentit omaan arvoonsa.

Lapset on paljon kestävämpiä kuin luulisitkaan. Ei päivähoito vie keneltäkään perusturvaa, jos kotona kaikki on hyvin ja päivähoitopaikkakin ok. Kyllä se turvattomuuden tunne syntyy jostain muusta, esim. ylisuojelevista vanhemmista.



Ja ap, meillä meni molemmat lapset suunnilleen tuon ikäisenä ryhmikseen, eikä mitään ongelmia ollut. Olen samaa mieltä kuin joku aikaisemmin vastannut, että tuo on itse asiassa hyvä ikä aloittaa päivähoito, lapsi elää vielä niin hetkessä, ettei juurikaan kaipaa vanhempiaan päivän aikana. Uskon kuitenkin, että perhepäivähoito tai ryhmis olisi paras vaihtoehto, vähän kodinomaisempi. Kamalan suurissa ryhmissä lapsi jää vähän syrjään, kun ei osaa vielä leikkiä muiden kanssa.

lapsi vastuullaan ja ryhmä pieni ja kodinomainen.



Jos lapsella on turvalliset vanhemmat, jotka suhtautuvat lapseen lämpimästi, vastaavat lapsen tarpeisiin ja ovat riittävästi läsnä silloin kun ovat paikalla lapsen luona - eivät siis hukuttaudu töihin, päihteisiin, nettiin yms. sitä aikaa kun ollaan yhdessä kotona - niin ei tuo päivähoidon aloitus uhkaa lapsen kiintymyssyhdetta tai tasapainoista kehitystä, edellyttäen, että päivähoito on laadukasta. Eli lapsi saa yksilöllistä hoivaa ja lämpöä.

9kk, miksi sulla loppui aikasemmin?

Äityisvapaa on vakio-aika, ja lopetusajankohta riippuu siitä milloin olet aloittanut äityisvapaan. aloitushan määräytyy lasketun ajan mukaan 30-50 päivää ennen LA:ta. Lapsi ei tiettävästi aina synny LA-päivänä;) Eli siitä + aloitusajankohdasta johtuen ihmisillä loppuu äityisloma eri aikoihin verrattuna lapsen ikään.

Meillä lapsi oli 7 kk teillä 9 kk. Tuskin päivälleen kumpikaan, eli ero ei ole päivälleen 2 kk myöskään.

Omaa kokemusta ei vielä ole, mutta tyttö nyt 1v2kk ja syksyllä/talvella menossa hoitoon. Meillä oli jo hakemus päiväkotiin hyvissä ajoin vetämässä, mutta peruin sen viime viikolla ja nyt haemme perhepäivähoitoon.



Tämä siksi, että tyttö ei esim. vielä kävele, ei edes seiso ilman tukea. On muutenkin aika arka ja varovainen, sellainen "hitaasti lämpeävä". Hänen kanssaan pitää asiat tehdä rauhassa ja muutenkin uusiin asioihin pitää totutella todella hitaasti. Ajattelimme, että päiväkoti on liian kiireinen ympäristö tuollaiselle luonteelle, siksi pph. Muuten olisin ihan hyvillä mielin laittanut päiväkotiinkin.



Nyt vain pitää toivoa, että saamme hyvän hoitajan! Mulla on epäilykseni ja ennakkoluuloni perhepäivähoitajia kohtaan, ja pelkään että hoitaja onkin ihan kamala, eikä kukaan tiedä sitä.... Ehkäpä nämä pelot tästä hälvenevät... =)



Ja oli hoitopaikka kumpi tahansa, olen jo nyt aika varma, että hoidon aloittaminen tulee olemaan vaikeampaa minulle kuin lapselle!

isompi sisarus. 2 kk itki aamuisin ja sanoi, ettei mene, mutta oli silti päivät hoidossa tosi reipas, vaikkakaan ei puhellut. Lapsi oppi puhumaan tosi pienenä, joten siinä taidossa ei tullut mitään muutosta. Henkilökunnalle puhetaidot kuitenkin selvisi vasta viikkojen kuluttua. Sosiaalisuuteenkaan hoito ei juuri vaikuttanut; tuosta ryhmiksen porukasta tuli sen vuoden aikana läheisiä, mutta edelleen suhtautui varauksella muihin vieraisiin ihmisiin. Joka tapauksessa puolen vuoden kuluttua oli jo ihan innoissaan ja tohkeissaan koko hoitopaikasta ja niistä jutuista siellä.



Tällaisen koti-takiaisen vanhemmille se kuitenkin otti aika koville...

Minusta lapsen voi viedä hoitoon, kun lapsi osaa ilmaista tarpeensa. Osaa ilmoittaa vieraille, että pitäisi päästä syliin, on jano, on kakat housussa jne. Tämä siis normilapsella. Jos on erityisen ujo tai kokee erot todella rankasti, niin sitten myöhemmin. Normi 1.5v pärjää varmasti hoidossa ihan hyvin. Voi tulla kausia, että kaipaa vanhempiaan päivän aikana paljonkin ja silloin on hyvä jos illalla on aikaa sylitellä rauhassa. Niitä kausia on varmasti myös yli 3v lapsilla, että tämä vain huomautuksena, ei kritiikkinä. Hyvin se menee. Mulla kaipaava esikko ja vähemmän kaipaava kakkonen. Kakkonen oli 1.5 hoitoon mennessään ja hyvä, että heipat ennätti sanoa, kun oli jo muiden lasten kanssa leikkimässä. Kertaakaan ei ole itkenyt hoitoon mennessä.

Jos ansiosidonnainen loppuu 500 päivän jälkeen, niin mitkä ovat johtopäätökset?

Jos peruskoulu loppuu 15-vuotiaana niin mitkä ovat johtopäätökset?

Jos armeija kestää n vuoden niin mitkä ovat johtopäätökset?

Ai niin vetäkää ne itse :)

Mahtava logiikka sulla, joo.

. Äityisvapaa loppuu kun lapsi on 7 kk. Siitä voi jokainen vetää omat johtopäätökset.

.