Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kouluun vai ei? Koronatartuntoja kaupungissamme on noin 40 viiden viimeisen
25.10.2020 |
päivän aikana, altistuneita satoja. Tartuntoja on neljässä eri koulussa .... ei vielä neljäsluokkalaiseni koulussa, mutta sen viereisessä koulussa kyllä. Olen itse riskiryhmäläinen ja hirvittää: ensimmäinen kerta, kun korona on näinkin "lähellä". Koko syksy ja kevätkin koronaa oli vain "muualla". Mieheni tekee etätöitä, samoin minä, eli ainoa tapa saada tartunta, on tartunta lapsen koulusta.
Miten olette toimineet vastaavissa tilanteissa, jos perheessä on riskiryhmäläinen?
Kommentit (21)
Mieheni riskiryhmässä, mutta laittaisin lapseni kouluun. Riski, että hän toisi sen koulusta meille on silti erittäin pieni. En halua myöskään, että lapsi alkaa stressaamaan ja ahdistelemaan koronasta, vaan saa elää ilman aikuisen huolia herkässä kehitysvaiheessa. Enkä halua eristää lastani kaveteistaan ja sosiaalista kontakteista. Minulle ainakin lapsen etu on tärkein. Asumme kaupungissa, jossa tartuntoja tullut melko paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me oltiin ajateltu niin, että kun on yli kymmenen lyhyessä ajassa tai useita tartuntoja, joissa tartuntalähde ei ole tiedossaomassa kaupungissa, niin sitten lapset jää kotiin.
No, se ensimmäinen tartunta täällä sattui sitten kohdalle ja tuli altistuminen. Onneksi ei johtanut tartuntaan meillä. Mutta opetti, että huonolla tuurilla ei tarvii olla yhtään tiedettyä tartuntaa kun jo tulee altistuminen. Meillä siis riskiryhmäläinen perheessä.
Itse ottaisin lapsen tuossa tilanteessa etäopetukseen, oman kokemuksen jälkeen jo paljon vähemmilläkin määrillä.
Minkä ikäinen lapsi? Jos alle 10 v niin laittaisin kouluun. Pienten lasten keskuudessa ei näytä korona juuri leviävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni riskiryhmässä, mutta laittaisin lapseni kouluun. Riski, että hän toisi sen koulusta meille on silti erittäin pieni. En halua myöskään, että lapsi alkaa stressaamaan ja ahdistelemaan koronasta, vaan saa elää ilman aikuisen huolia herkässä kehitysvaiheessa. Enkä halua eristää lastani kaveteistaan ja sosiaalista kontakteista. Minulle ainakin lapsen etu on tärkein. Asumme kaupungissa, jossa tartuntoja tullut melko paljon.
Ehdottomasti samoilla linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni riskiryhmässä, mutta laittaisin lapseni kouluun. Riski, että hän toisi sen koulusta meille on silti erittäin pieni. En halua myöskään, että lapsi alkaa stressaamaan ja ahdistelemaan koronasta, vaan saa elää ilman aikuisen huolia herkässä kehitysvaiheessa. Enkä halua eristää lastani kaveteistaan ja sosiaalista kontakteista. Minulle ainakin lapsen etu on tärkein. Asumme kaupungissa, jossa tartuntoja tullut melko paljon.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, eikö sua ollenkaan huolestuta se, että lapsi toisi tartunnan kotiin ja miehesi sairastuisi vakavasti tai jopa kuolisi? Onko miehelläsi asiaan sama linja kuin sulla? Olisiko asia eri, jos olisit itse riskiryhmää? Entä jos riskiryhmäläinen olisikin lapsesi sisarus?
En tarkoita pahalla, mutta itse olen paljon mietinyt, mikä taakka olisi lapselle, jos sairastuttaisi riskiryhmään kuuluvan vanhempansa tai sisaruksensa vakavin seurauksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa me lähes kaikki kansalaiset olemme ainakin joskus altistuneet, mutta harva on sairastunut. Vain sellaiset, jotka elävät yhteiskunnan ulkopuolella täysin omavaraista elämää, voivat sanoa, että eivät ole koskaan altistuneet. Nekin, jotka ovat kotikaranteenissa riskiryhmään kuulumisen takia ja tilaavat elintarvikkeet ovelle tuotuna, voivat tietämättään altistua noista tavaroista, vaikka eivät edes tapaisi tavaran toimittajaa. No,teoreettisia ajatuksiahan nämä tietysti ovat, mutta ei kannata tuudittautua siihen, että kun olen varovainen, niin en saa tartuntaa. Läheskään kaikkien tartuntojen lähteitähän ei saada selville.
Jos ap:n lapsen koulussa ei ole tartuntoja todettu eikä ole ketään määrätty karanteeniin, lähettäisin lapsen kouluun. Muistuttaisin huolellisesta käsihygieniasta, panisin ehkä pienen käsidesiputelin mukaan reppuun samoin kuin muutaman kertakäyttömaskin, joita kehottaisin käyttämään. Ja tietenkin ne turvavälit muistettava.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa me lähes kaikki kansalaiset olemme ainakin joskus altistuneet, mutta harva on sairastunut. Vain sellaiset, jotka elävät yhteiskunnan ulkopuolella täysin omavaraista elämää, voivat sanoa, että eivät ole koskaan altistuneet. Nekin, jotka ovat kotikaranteenissa riskiryhmään kuulumisen takia ja tilaavat elintarvikkeet ovelle tuotuna, voivat tietämättään altistua noista tavaroista, vaikka eivät edes tapaisi tavaran toimittajaa. No,teoreettisia ajatuksiahan nämä tietysti ovat, mutta ei kannata tuudittautua siihen, että kun olen varovainen, niin en saa tartuntaa. Läheskään kaikkien tartuntojen lähteitähän ei saada selville.
Jos ap:n lapsen koulussa ei ole tartuntoja todettu eikä ole ketään määrätty karanteeniin, lähettäisin lapsen kouluun. Muistuttaisin huolellisesta käsihygieniasta, panisin ehkä pienen käsidesiputelin mukaan reppuun samoin kuin muutaman kertakäyttömaskin, joita kehottaisin käyttämään. Ja tietenkin ne turvavälit muistettava.
Et kyllä tajua koulujen todellisuudesta pässin vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni riskiryhmässä, mutta laittaisin lapseni kouluun. Riski, että hän toisi sen koulusta meille on silti erittäin pieni. En halua myöskään, että lapsi alkaa stressaamaan ja ahdistelemaan koronasta, vaan saa elää ilman aikuisen huolia herkässä kehitysvaiheessa. Enkä halua eristää lastani kaveteistaan ja sosiaalista kontakteista. Minulle ainakin lapsen etu on tärkein. Asumme kaupungissa, jossa tartuntoja tullut melko paljon.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, eikö sua ollenkaan huolestuta se, että lapsi toisi tartunnan kotiin ja miehesi sairastuisi vakavasti tai jopa kuolisi? Onko miehelläsi asiaan sama linja kuin sulla? Olisiko asia eri, jos olisit itse riskiryhmää? Entä jos riskiryhmäläinen olisikin lapsesi sisarus?
En tarkoita pahalla, mutta itse olen paljon mietinyt, mikä taakka olisi lapselle, jos sairastuttaisi riskiryhmään kuuluvan vanhempansa tai sisaruksensa vakavin seurauksin.
Minua askarruttaa miksi vain korona huolettaa. Immunosuppressoituja ihmisiä on ollut keskuudessamme vuosikymmeniä, silti suuri osa ei ole ottanut influenssarokotetta, kantasolusiirron saaneiden puolisot ovat käyneet töissä ja lapset koulussa jne. Riski on hyväksytty ja potilas itse on pessyt käsiä sen minkä pesee jne.
Mutta nyt korona, ihan eri juttu, enkä ymmärrä miksi. Monet astmaatikot, MS-tautiset, IBD-potilaat jne ihan paniikissa. Vaikka joku lievä astma tai MS-tauti ensilinjan lääkityksellä ei edes ole mikään riski. Median vaikutus? Osin itsekorostusta? En ymmärrä.
Jos tulee tehokas koronarokote jne niin millä logiikalla jatkatte? Onko sitten taas kaikki jotenkin mystisesti hyvin ja riski että perheenjäsen tuo infektion ulkomaailmasta poissa? Vai aiotteko ehkä siirtää lapsenne pysyvästi kotikouluun? Kai esim. astmaperheen jokainen jäsen ja lähipiiri, esim. isovanhemmat jne on tähän mennessä aina joka vuosi influenssarokotettu? Jos ei niin tosi vaikea ymmärtää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni riskiryhmässä, mutta laittaisin lapseni kouluun. Riski, että hän toisi sen koulusta meille on silti erittäin pieni. En halua myöskään, että lapsi alkaa stressaamaan ja ahdistelemaan koronasta, vaan saa elää ilman aikuisen huolia herkässä kehitysvaiheessa. Enkä halua eristää lastani kaveteistaan ja sosiaalista kontakteista. Minulle ainakin lapsen etu on tärkein. Asumme kaupungissa, jossa tartuntoja tullut melko paljon.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, eikö sua ollenkaan huolestuta se, että lapsi toisi tartunnan kotiin ja miehesi sairastuisi vakavasti tai jopa kuolisi? Onko miehelläsi asiaan sama linja kuin sulla? Olisiko asia eri, jos olisit itse riskiryhmää? Entä jos riskiryhmäläinen olisikin lapsesi sisarus?
En tarkoita pahalla, mutta itse olen paljon mietinyt, mikä taakka olisi lapselle, jos sairastuttaisi riskiryhmään kuuluvan vanhempansa tai sisaruksensa vakavin seurauksin.
Minua askarruttaa miksi vain korona huolettaa. Immunosuppressoituja ihmisiä on ollut keskuudessamme vuosikymmeniä, silti suuri osa ei ole ottanut influenssarokotetta, kantasolusiirron saaneiden puolisot ovat käyneet töissä ja lapset koulussa jne. Riski on hyväksytty ja potilas itse on pessyt käsiä sen minkä pesee jne.
Mutta nyt korona, ihan eri juttu, enkä ymmärrä miksi. Monet astmaatikot, MS-tautiset, IBD-potilaat jne ihan paniikissa. Vaikka joku lievä astma tai MS-tauti ensilinjan lääkityksellä ei edes ole mikään riski. Median vaikutus? Osin itsekorostusta? En ymmärrä.
Jos tulee tehokas koronarokote jne niin millä logiikalla jatkatte? Onko sitten taas kaikki jotenkin mystisesti hyvin ja riski että perheenjäsen tuo infektion ulkomaailmasta poissa? Vai aiotteko ehkä siirtää lapsenne pysyvästi kotikouluun? Kai esim. astmaperheen jokainen jäsen ja lähipiiri, esim. isovanhemmat jne on tähän mennessä aina joka vuosi influenssarokotettu? Jos ei niin tosi vaikea ymmärtää..
Etkä näemmä tajua mistään muustakaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni riskiryhmässä, mutta laittaisin lapseni kouluun. Riski, että hän toisi sen koulusta meille on silti erittäin pieni. En halua myöskään, että lapsi alkaa stressaamaan ja ahdistelemaan koronasta, vaan saa elää ilman aikuisen huolia herkässä kehitysvaiheessa. Enkä halua eristää lastani kaveteistaan ja sosiaalista kontakteista. Minulle ainakin lapsen etu on tärkein. Asumme kaupungissa, jossa tartuntoja tullut melko paljon.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, eikö sua ollenkaan huolestuta se, että lapsi toisi tartunnan kotiin ja miehesi sairastuisi vakavasti tai jopa kuolisi? Onko miehelläsi asiaan sama linja kuin sulla? Olisiko asia eri, jos olisit itse riskiryhmää? Entä jos riskiryhmäläinen olisikin lapsesi sisarus?
En tarkoita pahalla, mutta itse olen paljon mietinyt, mikä taakka olisi lapselle, jos sairastuttaisi riskiryhmään kuuluvan vanhempansa tai sisaruksensa vakavin seurauksin.
Minua askarruttaa miksi vain korona huolettaa. Immunosuppressoituja ihmisiä on ollut keskuudessamme vuosikymmeniä, silti suuri osa ei ole ottanut influenssarokotetta, kantasolusiirron saaneiden puolisot ovat käyneet töissä ja lapset koulussa jne. Riski on hyväksytty ja potilas itse on pessyt käsiä sen minkä pesee jne.
Mutta nyt korona, ihan eri juttu, enkä ymmärrä miksi. Monet astmaatikot, MS-tautiset, IBD-potilaat jne ihan paniikissa. Vaikka joku lievä astma tai MS-tauti ensilinjan lääkityksellä ei edes ole mikään riski. Median vaikutus? Osin itsekorostusta? En ymmärrä.
Jos tulee tehokas koronarokote jne niin millä logiikalla jatkatte? Onko sitten taas kaikki jotenkin mystisesti hyvin ja riski että perheenjäsen tuo infektion ulkomaailmasta poissa? Vai aiotteko ehkä siirtää lapsenne pysyvästi kotikouluun? Kai esim. astmaperheen jokainen jäsen ja lähipiiri, esim. isovanhemmat jne on tähän mennessä aina joka vuosi influenssarokotettu? Jos ei niin tosi vaikea ymmärtää..
Mietin, et jaksanko edes yrittää vastata. Mutta jos edes yksi tajuaa mkä ero on normaalilla tilanteella ja nykytilanteella riskiryhmäläisen kannalta, niin kai tämä kannattaa.
Normaalissa tilanteessa eli ennen koronaa, koko perhe otti influenssarokotteen ja jos joku alkoi oireilla vatsatautia tai kuumeista flunssaa, niin jonkuntasoinen kotieristys pystyyn. Eli terve vanhempi hoiti oksennuksien siivoamisen, kuumeisen lapsen hoitamisen jne. Ja terve vanhempi siis myös hoiti pääosin lasten päivystyskäynnit. AINA käsien pesu kotiin tullessa, myös vierailla ja lasten kavereilla. Sairaana ei mitään asiaa kylään ja kavereiden sairastamisen jälkeen, ei sisäleikkejä ihan seuraavina päivinä. Tämä tuli automaattisesti, ei vaatinut mitään erillistä miettimistä.
Muutaman kerran se influenssa/keuhkokuume silti tavoitti riskiryhmäläisen, influenssaan tamiflu saman vuorokauden aikana, keuhkokuumeeseen tujut antibiootit. Kiitos kehittyneen lääketieteen, nuo tilanteet eivät aiheuttaneet hengenvaaraa kun hoito oli olemassa ja ymmärrys hoitoon hakeutumisen tärkeydestä olemassa.
Nyt korona-aika: ei rokotusta, ei mitään aiempaa vastustuskykyä kenelläkään, oireeton voi tartuttaa ja hoito on oireenmukaista, ei korona-keuhkokuumeseen ole parantavaa hoitoa ja jos ihminen on perusterveelle haitattomasta normiflunssasta saanut muutamassa päivässä keuhkokuumeen, ei ole vaikea arvata mikä hänen tilansa voi olla koronan iskiessä.
Ollaan töissäkäyviä (nyt etänä), ihan reilusti veroja maksavia ja immuunipuutoksesta huolimatta normaalioloissa tavallista elämää eläviä ihmisiä. Miksi tunnet tarvetta ilkeillä ja kuittailla, jos nyt yritämme säästää sekä riskiryhmälåsien terveyttä että yhtesikunnan resursseja ja varoa mahdollisimman tarkkaan, ettei korona iskisi? Eihän se tarkoita ettekö sinä saa mennä ja harrastaa ihan kuinka lystää?
Itselläni on autoimmuunisairaus.
Normaalina flunssakautena en liiku missään. Lasten koulut ei kuormita. Kaikki sujuu normaalisti.
Nyt en liiku missään mutta lasten koulu kuormittaa valtavasti. Pelkkiin kuskauksiin nenee 15-20 tuntia viikossa, päälle kaikki kaoottisen koulun sotkut. Jatkuva stressi ja huoli lapsista. Harrastuksiakaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni riskiryhmässä, mutta laittaisin lapseni kouluun. Riski, että hän toisi sen koulusta meille on silti erittäin pieni. En halua myöskään, että lapsi alkaa stressaamaan ja ahdistelemaan koronasta, vaan saa elää ilman aikuisen huolia herkässä kehitysvaiheessa. Enkä halua eristää lastani kaveteistaan ja sosiaalista kontakteista. Minulle ainakin lapsen etu on tärkein. Asumme kaupungissa, jossa tartuntoja tullut melko paljon.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, eikö sua ollenkaan huolestuta se, että lapsi toisi tartunnan kotiin ja miehesi sairastuisi vakavasti tai jopa kuolisi? Onko miehelläsi asiaan sama linja kuin sulla? Olisiko asia eri, jos olisit itse riskiryhmää? Entä jos riskiryhmäläinen olisikin lapsesi sisarus?
En tarkoita pahalla, mutta itse olen paljon mietinyt, mikä taakka olisi lapselle, jos sairastuttaisi riskiryhmään kuuluvan vanhempansa tai sisaruksensa vakavin seurauksin.
Minua askarruttaa miksi vain korona huolettaa. Immunosuppressoituja ihmisiä on ollut keskuudessamme vuosikymmeniä, silti suuri osa ei ole ottanut influenssarokotetta, kantasolusiirron saaneiden puolisot ovat käyneet töissä ja lapset koulussa jne. Riski on hyväksytty ja potilas itse on pessyt käsiä sen minkä pesee jne.
Mutta nyt korona, ihan eri juttu, enkä ymmärrä miksi. Monet astmaatikot, MS-tautiset, IBD-potilaat jne ihan paniikissa. Vaikka joku lievä astma tai MS-tauti ensilinjan lääkityksellä ei edes ole mikään riski. Median vaikutus? Osin itsekorostusta? En ymmärrä.
Jos tulee tehokas koronarokote jne niin millä logiikalla jatkatte? Onko sitten taas kaikki jotenkin mystisesti hyvin ja riski että perheenjäsen tuo infektion ulkomaailmasta poissa? Vai aiotteko ehkä siirtää lapsenne pysyvästi kotikouluun? Kai esim. astmaperheen jokainen jäsen ja lähipiiri, esim. isovanhemmat jne on tähän mennessä aina joka vuosi influenssarokotettu? Jos ei niin tosi vaikea ymmärtää..
Mietin, et jaksanko edes yrittää vastata. Mutta jos edes yksi tajuaa mkä ero on normaalilla tilanteella ja nykytilanteella riskiryhmäläisen kannalta, niin kai tämä kannattaa.
Normaalissa tilanteessa eli ennen koronaa, koko perhe otti influenssarokotteen ja jos joku alkoi oireilla vatsatautia tai kuumeista flunssaa, niin jonkuntasoinen kotieristys pystyyn. Eli terve vanhempi hoiti oksennuksien siivoamisen, kuumeisen lapsen hoitamisen jne. Ja terve vanhempi siis myös hoiti pääosin lasten päivystyskäynnit. AINA käsien pesu kotiin tullessa, myös vierailla ja lasten kavereilla. Sairaana ei mitään asiaa kylään ja kavereiden sairastamisen jälkeen, ei sisäleikkejä ihan seuraavina päivinä. Tämä tuli automaattisesti, ei vaatinut mitään erillistä miettimistä.
Muutaman kerran se influenssa/keuhkokuume silti tavoitti riskiryhmäläisen, influenssaan tamiflu saman vuorokauden aikana, keuhkokuumeeseen tujut antibiootit. Kiitos kehittyneen lääketieteen, nuo tilanteet eivät aiheuttaneet hengenvaaraa kun hoito oli olemassa ja ymmärrys hoitoon hakeutumisen tärkeydestä olemassa.
Nyt korona-aika: ei rokotusta, ei mitään aiempaa vastustuskykyä kenelläkään, oireeton voi tartuttaa ja hoito on oireenmukaista, ei korona-keuhkokuumeseen ole parantavaa hoitoa ja jos ihminen on perusterveelle haitattomasta normiflunssasta saanut muutamassa päivässä keuhkokuumeen, ei ole vaikea arvata mikä hänen tilansa voi olla koronan iskiessä.
Ollaan töissäkäyviä (nyt etänä), ihan reilusti veroja maksavia ja immuunipuutoksesta huolimatta normaalioloissa tavallista elämää eläviä ihmisiä. Miksi tunnet tarvetta ilkeillä ja kuittailla, jos nyt yritämme säästää sekä riskiryhmälåsien terveyttä että yhtesikunnan resursseja ja varoa mahdollisimman tarkkaan, ettei korona iskisi? Eihän se tarkoita ettekö sinä saa mennä ja harrastaa ihan kuinka lystää?
Ilkeilyä ja kuittailua, missä?
Ok, sinä/perheenne arvioitte koronaan liittyvät riskit huomattavan suuriksi, selvä juttu. Olette myös tähän mennessä tiedostaneet muihin tartuntatauteihin liittyvät riskit, hyvä juttu. Ette selvästikään kuulu tähän väestönosaan joka on elänyt kuin siat pellossa ja nyt hysterisoi koronasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni riskiryhmässä, mutta laittaisin lapseni kouluun. Riski, että hän toisi sen koulusta meille on silti erittäin pieni. En halua myöskään, että lapsi alkaa stressaamaan ja ahdistelemaan koronasta, vaan saa elää ilman aikuisen huolia herkässä kehitysvaiheessa. Enkä halua eristää lastani kaveteistaan ja sosiaalista kontakteista. Minulle ainakin lapsen etu on tärkein. Asumme kaupungissa, jossa tartuntoja tullut melko paljon.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, eikö sua ollenkaan huolestuta se, että lapsi toisi tartunnan kotiin ja miehesi sairastuisi vakavasti tai jopa kuolisi? Onko miehelläsi asiaan sama linja kuin sulla? Olisiko asia eri, jos olisit itse riskiryhmää? Entä jos riskiryhmäläinen olisikin lapsesi sisarus?
En tarkoita pahalla, mutta itse olen paljon mietinyt, mikä taakka olisi lapselle, jos sairastuttaisi riskiryhmään kuuluvan vanhempansa tai sisaruksensa vakavin seurauksin.
Minua askarruttaa miksi vain korona huolettaa. Immunosuppressoituja ihmisiä on ollut keskuudessamme vuosikymmeniä, silti suuri osa ei ole ottanut influenssarokotetta, kantasolusiirron saaneiden puolisot ovat käyneet töissä ja lapset koulussa jne. Riski on hyväksytty ja potilas itse on pessyt käsiä sen minkä pesee jne.
Mutta nyt korona, ihan eri juttu, enkä ymmärrä miksi. Monet astmaatikot, MS-tautiset, IBD-potilaat jne ihan paniikissa. Vaikka joku lievä astma tai MS-tauti ensilinjan lääkityksellä ei edes ole mikään riski. Median vaikutus? Osin itsekorostusta? En ymmärrä.
Jos tulee tehokas koronarokote jne niin millä logiikalla jatkatte? Onko sitten taas kaikki jotenkin mystisesti hyvin ja riski että perheenjäsen tuo infektion ulkomaailmasta poissa? Vai aiotteko ehkä siirtää lapsenne pysyvästi kotikouluun? Kai esim. astmaperheen jokainen jäsen ja lähipiiri, esim. isovanhemmat jne on tähän mennessä aina joka vuosi influenssarokotettu? Jos ei niin tosi vaikea ymmärtää..
Mietin, et jaksanko edes yrittää vastata. Mutta jos edes yksi tajuaa mkä ero on normaalilla tilanteella ja nykytilanteella riskiryhmäläisen kannalta, niin kai tämä kannattaa.
Normaalissa tilanteessa eli ennen koronaa, koko perhe otti influenssarokotteen ja jos joku alkoi oireilla vatsatautia tai kuumeista flunssaa, niin jonkuntasoinen kotieristys pystyyn. Eli terve vanhempi hoiti oksennuksien siivoamisen, kuumeisen lapsen hoitamisen jne. Ja terve vanhempi siis myös hoiti pääosin lasten päivystyskäynnit. AINA käsien pesu kotiin tullessa, myös vierailla ja lasten kavereilla. Sairaana ei mitään asiaa kylään ja kavereiden sairastamisen jälkeen, ei sisäleikkejä ihan seuraavina päivinä. Tämä tuli automaattisesti, ei vaatinut mitään erillistä miettimistä.
Muutaman kerran se influenssa/keuhkokuume silti tavoitti riskiryhmäläisen, influenssaan tamiflu saman vuorokauden aikana, keuhkokuumeeseen tujut antibiootit. Kiitos kehittyneen lääketieteen, nuo tilanteet eivät aiheuttaneet hengenvaaraa kun hoito oli olemassa ja ymmärrys hoitoon hakeutumisen tärkeydestä olemassa.
Nyt korona-aika: ei rokotusta, ei mitään aiempaa vastustuskykyä kenelläkään, oireeton voi tartuttaa ja hoito on oireenmukaista, ei korona-keuhkokuumeseen ole parantavaa hoitoa ja jos ihminen on perusterveelle haitattomasta normiflunssasta saanut muutamassa päivässä keuhkokuumeen, ei ole vaikea arvata mikä hänen tilansa voi olla koronan iskiessä.
Ollaan töissäkäyviä (nyt etänä), ihan reilusti veroja maksavia ja immuunipuutoksesta huolimatta normaalioloissa tavallista elämää eläviä ihmisiä. Miksi tunnet tarvetta ilkeillä ja kuittailla, jos nyt yritämme säästää sekä riskiryhmälåsien terveyttä että yhtesikunnan resursseja ja varoa mahdollisimman tarkkaan, ettei korona iskisi? Eihän se tarkoita ettekö sinä saa mennä ja harrastaa ihan kuinka lystää?
Ilkeilyä ja kuittailua, missä?
Ok, sinä/perheenne arvioitte koronaan liittyvät riskit huomattavan suuriksi, selvä juttu. Olette myös tähän mennessä tiedostaneet muihin tartuntatauteihin liittyvät riskit, hyvä juttu. Ette selvästikään kuulu tähän väestönosaan joka on elänyt kuin siat pellossa ja nyt hysterisoi koronasta.
Vaikea siihen on kenenkään kuulua kun se on ihan vaan pään sisässäsi.
Ohis
Yhtä juttua mä ihmettelen. Miten täällä vauvapalstalla tuntuu, että joka toinen kirjoittaja on riskiryhmäläinen? Onko tänne kerääntynyt sairasta porukkaa vai eikö riskiryhmän käsite ole hallussa?
Vierailija kirjoitti:
Yhtä juttua mä ihmettelen. Miten täällä vauvapalstalla tuntuu, että joka toinen kirjoittaja on riskiryhmäläinen? Onko tänne kerääntynyt sairasta porukkaa vai eikö riskiryhmän käsite ole hallussa?
Pääsi sisäisiä ongelmia tuokin.
Eli siis 10 v lapsi (neljäs luokka), pystyisin opettamaan kotona ja lapsi jäisi mielellään kotiin. Viikossa ollut nyt 48 koronatartuntaa, Kuopiossa siis (asukkaita 120 000).
Oleellinen tieto puuttuu: minkä kokoinen kaupunki. Jos 100000 asukasta on tilanne hieman eri kuin jos on 5000 asukasta.