Epäempaattiset lapset ja piittaamattomat vanhemmat

Millaista empatiaa lapsesi kaipaa luokkakavereiltaan? Sellaista, että ollaan hänen kanssa kavereita säälistä ja pakosta? Ehkä se oletkin sinä, joka ei osaa kaveritaitoja lapselleen kasvattaa, vaan olettaa, että kaikkien muiden pitää joustaa lapsesi kohdalla ja ottaa hänet avosylin vastaan aina ja kaikkialla.

Ei niinkään ees omaan lapseeni liity, vaan ylipäänsä jo ekaluokkalaisilla muiden vaatteiden haukkumista yms. Eskareille huutelua. Ja ihme kuppikuntia. Eipä muuta kun heräsin ymmärtämään, mistä ne koulu - ja työpaikkakiusaajat tulevat. Kotikasvatus tai sen puute.

Juu, olet oikeassa ap. Aika monella on perus käytöstavat ja muiden huomiointi täysin hukassa.

Itseä kehutaan muille kovaan ääneen, muita arvostellaan ja vähätellään. ”Sulla on tosi ruma reppu!”, ”Kun mä olen niiiin älykäs!”, ”Ei Ellaa voi valita Lumikiksi kun se on niin ruma. Mutta mä voin tulla!”, ”En oo sun pari, sä haiset.”, ”Sä et osaa yhtään mitään, mä taas olen huippu!”

Etuillaan, ei osata jonottaa, ei osata kiittää/pyytää anteeksi/pyytää nätisti, tungetaan joka paikkaan, kysellään toisten yksityisasioita, ollaan rajattomia, uhmataan sääntöjä, kurkitaan muiden jääkaappeihin, puhutaan päälle, huudetaan, kiroillaan, potkitaan, pidetään likaisia kenkiä muiden tuoleilla, ei kunnioiteta muita, ollaan maailman napoja.

Aivan hirveitä tulevaisuuden työkavereita ja ihmisiä!

Odotan näitä kaveriaikoja kauhulla, koska meidän maailmaan ei kuulu tuollainen ruokoton käytös. Ei ole mitään tarvetta huutaa ja melskata. Voi puhua ja käyttäytyä kauniisti ja kunnioittavasti. Haluaisin sellaisen ajan takaisin kouluihin, missä kunnioitettiin opettajia ja oppilaitosta. Miksei isommat ota pieniä suojaansa ja opasta ja auta sen sijaan että nälvitään ja lällätellään? Ihan kamalaa.

N32