Vasta 26 ja jo vakava työuupumus.

Eiköhän se ole vain aikuiseksi kasvaminen edessä ja realiteettien kunnioittaminen. Sillähän sen oppii sitten.

Aikuiseksi kasvaminen, en tiedä mitä tarkoitat sillä tässä yhteydessä. Aikuisen elämää olen kyllä viettänyt yli 10 vuotta omien lasten saamisen ja sitä kautta perheestä huolehtimisen kautta.



Töitä olen tehnyt myös pian sen 10 vuotta, ja samalla kasvattanut noista lapsista ihmisiä osan aikaa yksinhuoltajana ja myöhemmin yhdessä mieheni kanssa.



Itse olen vähän sillä kannalla, että perheestä vastuuseen joutuminen nuorena on opettanut minut sitkuttamaan ja raatamaan liikaakin, enkä osaa hellittää edes nyt, kun ei ole enää niin pakko. Välillä olen tehnyt kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskellut lisäksi SEKÄ ollut yksin vastuussa lapsista, joten olen tottunut antamaan kaikkeni. Jaksamisen rajoja on vaikea löytää. Jos en ole työpäivän jälkeen väsynyt, voin mennä vaikka leikkaamaan naapurin nurmikon ja ehdottaa että ystävät toisivat lapsensa illaksi minulle hoitoon, koska koen velvollisuudekseni tehdä koko ajan jotain.



Niin, ehkä asiat alkavat jo olla paremmin, koska enää en pidä edellä kirjoittamaani normaalina, vaan pyrin siitä eroon ja todellakin kunnioittamaan elämän realiteetteja. Mutta on se hankalaa. Sairaslomallakin olen tehnyt välillä kahta työtä päällekäin, salaa. Ja potenut samalla huonoa omaatuntoa lorvailemisestani. :/



ap

Lääkäreillä on sen verran vastuuntuntoa ja ammattietiikan kunnioitusta, etteivät ne sairaslomia turhaan jakele.



Itse olen ollut opettajana, ja silloin menin kerran lääkäriin, kun ääni oli aivan poissa, että saisinko pari päivää saikkua. Niin mitäpä lääkäri siihen muuta, kuin että koita puhua vähemmän, eikä antanut sairaslomaa!



Open hommaa kun onkin helppo tehdä puhumatta! Joten kyllä ihmettelin, että kuinka sairas on ihmisen oltava, että sitä sairaslomaa saa.



Sun sairasloma on myönnetty siksi, että olet todella sen tarpeessa. Älä vähättele myöntäneen lääkärin ammattitaitoa.

Näin silloin parhaaksi ratkaisuksi irtisanoutua. Tiesin, ettei siinä hullunmyllyssä auttaisi mikään parin viikon sairausloma.



Olin vapaaehtoisesti vuoden työttömänä, jotta sain kasattua itseäni. Sitten sainkin lapsia, joten työelämään tuli luonnollinen tauko.



Nyt 10 vuotta myöhemmin olen taas töissä. Täysin en varmasti pääse yli uupumuksen aiheuttamasta kolauksesta koskaan, mutta yritän kääntää asioita voimavaraksi. Ainakin tunnen itseni nykyään paremmin ja olen itseäni kohtaan PALJON armollisempi kuin ennen. En vaadi itseltäni kohtuuttomia ja osaan pitää töissä puoleni.



Olen myös käynyt juttelemassa tästä psykologin kanssa, mikä on auttanut.

Usein uupumus tulee nuorella iällä. Vasta, kun oppii rajansa, oppii seuramaan niitä pieniä uupumisesta kieliviä merkkejä jatkossa ja näin pystyy välttämään loppuunpalamisen.



Minä olin nuorena uupunut. Sitten olin kalenterin tiukkaan käyttöön. Ohjenuorani ovat oleet sen jälkeen seuraavat:



1. Yhtenä päivänä viikossa en tee yhtään mitään. En poistu edes ulos. En soita kellekään. Olen kotona. Jos joku kysyy minua johonkin, sanon olevani varattu. Tästä en lipsu. Piste.



2. Periaatteeni on myös: jos vain voin sanoa "ei", minä sanon "ei". En suostu mihinkään, mikä ei ole pakollista.



3. Periaatteessa katson iltaisin telkkaria. Aloitan katsomisen klo 20.30 enkä tee mitään kotitöitä enkä mitään muuta. Voisin tietysti lukeakin, mutta telkkarissa aivot on narikassa vielä enemmän.



Mitä väsyneempi olen ja mitä kiireempi minulla on töissä, sitä enemmän pitäydyn näissä säännöissä. Kun olen pirteämpi, joustan näistä säännöistä. Nämä säännöt ovat minun VELVOLLISUUTENI. Minun velvollisuuteni on huolehtia itsestäni ja perheestäni. Mitään muita velvollisuuksia minulla ei ole.



Ja tiedätkö, olen viime aikoina ollut niiiiiiin rentoutunut. Minulla ei ole kiire minnekään, minua ei mikään stressaa.



Sinulla on se vika, että omatuntosi on viottunut. Se huutaa väärässä paikassa. Kun se huutaa, niin huuda sille takaisin, että "olet väärässä!"

Nyt 10 vuotta myöhemmin olen taas töissä. Täysin en varmasti pääse yli uupumuksen aiheuttamasta kolauksesta koskaan, mutta yritän kääntää asioita voimavaraksi. Ainakin tunnen itseni nykyään paremmin ja olen itseäni kohtaan PALJON armollisempi kuin ennen. En vaadi itseltäni kohtuuttomia ja osaan pitää töissä puoleni.

Kiitos rohkaisevan kokemuksesi jakamisesta. :)

ap

että toimii järkevästi ja vastuuntuntoisesti, eikä pidä itseään jumalana.



Jos lääkäri pitää sinua sairaana ja määrää sairauslomaa, aikuista ja vastuuntuntoista on pitää se sairausloma ja miettiä, mikä siihen johti.



Ja päättää, ettei toista enää vastaavaa mallia!



Sinun tapasi toimia on totaalisen itsekeskeinen ja lapsellinen.

että toimii järkevästi ja vastuuntuntoisesti, eikä pidä itseään jumalana.

Jos lääkäri pitää sinua sairaana ja määrää sairauslomaa, aikuista ja vastuuntuntoista on pitää se sairausloma ja miettiä, mikä siihen johti.

Ja päättää, ettei toista enää vastaavaa mallia!

Sinun tapasi toimia on totaalisen itsekeskeinen ja lapsellinen.

Enkä pidä itseäni jumalana. Hyvin päinvastoin, pidän itseäni niin olemattoman mitättömänä, ettei minulla oikeastaan ole oikeutta edes olla olemassa. En ole tarpeeksi hyvä missään, olen sietämättömän ruma, en osaa käyttäytyä kuten normaalit ihmiset, olen vastenmielinen, haiseva, laiska paska. Tai näin ajattelin vielä puoli vuotta sitten sairaslomani alussa. Nyt on jo vähän positiivisempi olo. Sairasloman alkuun liittyi myös se, että en kokenut minulla olevan lupaa lorvailla, vaan tein töitä "salaa".

Nyt alan jo hetkittäin nauttia siitä, etten koko ajan häärää jotain, mutta sen oppiminen on ollut tosi kovaa työtä. Ja koska se on ollut niin hankalaa, pelkään että toistan itseäni kun taas palaan töihin. Hankalaa on.

ap

Ainoa lapsellinen olet sinä joka noin kirjoitat.

3, no, aikuisuutta on esimerkiksi se,

että toimii järkevästi ja vastuuntuntoisesti, eikä pidä itseään jumalana.



Jos lääkäri pitää sinua sairaana ja määrää sairauslomaa, aikuista ja vastuuntuntoista on pitää se sairausloma ja miettiä, mikä siihen johti.



Ja päättää, ettei toista enää vastaavaa mallia!



Sinun tapasi toimia on totaalisen itsekeskeinen ja lapsellinen



--



Eli sinä joka tuon kirjoitit, menepä itseesi, ainoa joka lapselliselta kuullostaa olet sinä. Ap vaikuttaa tosi järkevältä ja fiksulta ja varsinkin hyvin hyvin aikuiselta.

mitähän aikuista on siinä, että raataa kolmessa työssä ja hoitaa naapurienkin lapset? Varsinkin kun on itse äiti, jolle ne omat lapset olisivat ensisijainen vastuualue?



Ei pidä sairauslomaa, vaan kuvittelee tietävänsä paremmin kuin lääkäri eli asettuu asiantuntijan yläpuolelle pelkkää pänkkipäisyyttään ja typeryyttään jne.



Ei kovin aikuista, itsekeskeistä ja tyhmää ja LAPSELLISTA.



Ja kuullostaa on ruoanlaittotermi.

Hervoton riippakivi ja kiitollisuuden vaatija koko ikänsä! Ei asettanut mitään rajoja ja me lapsethan siitä kärsittiin. Piehtaroi sekalaisissa itsetunto-ongelmissa ja vaati jatkuvaa, totuudenvastaista egon pönkittämistä.

Ja kuullostaa on ruoanlaittotermi.

http://cc.joensuu.fi/~spitkan/kotitalous/sanasto.htm