Yksinäisyys

Puolet elämästä jäljellä. Uskon, että löydät vielä ystävän / ystäviä. Kun lapset on pieniä, niin on luonnollista, että perhe vie ajan. Nyt voit alkaa kääntymään enemmän ulospäin perheestä.

Sulla on sentään mies ja lapset, monilla ei ole sitäkään. Eihän ne kaveriporukkaa korvaa, mutta et kuitenkaan ole totaalisesti yksin.

Puhu sitten jotakin yksinäisyydestä kun sinulla ei ole perhettä, sukulaisia, ystäviä, työkavereita tai edes harrastuskavereita ja asut keskellä ei mitään, joten ulkonakaan harvemmin kehenkään törmää.

Moi

Aika monella on nelikymppisenä sama tilanne kun raskaimmat pikkulapsivuodet on ohi joten vielä hyvä mahdollisuus löytää uusia kavereita.

Oletko kokeillut vaikka kaverihaku-sivustoa tai facen ystävähakuja? Sieltä voi helposti löytää oman henkistä seuraa. Oletko mistä päin Suomea?

Sama tilanne täällä, kuin ap:llä.

Aikuisena on TODELLA vaikea solmia oikeaa ystävyyttä. Jos on muuttanut toiselle paikkakunnalle aikuisena, on tosi hankala päästä edes vähän sisään johonkin, mutta ystävien, siis aitojen ystävien saanti on miltei mahdotonta.

Minä nauttisin jos meillä olisi edes yksi lapsiperhetuttu, mutta ei ole.

Olisi ihana jos olisi tutut naapurit jotka kävis kahvilla / saunaoluella / millon mitäkin hyvässä hengessä ja lapset vois olla yökylässä puolin ja toisin. Minä nauttisin suuresti siitä, muttrn ole sellaista onnistunut saamaan ja se surettaa kovasti ja koen olevani myös ihan kamalan yksinäinen. Eikä saa jaettua arjen ja perheen kokemuksia, iloja, suruja, rahahuolia yms asioita eikä edes tiedä miten muissa perheissä tietyt asiat menevät. Nyttenkin vkoloppu tulossa. Oispa ihana lämmittää sauna ja juoda vaikka siiderit naapurin kanssa ja puhua paskaa. Ihan perushengailua :/

Ap. Olen pieneltä paikkakunnalta ns. käpykylästä. Joten ihan helppoa ei oo saada uusia kavereita. Meillä mies kärsii ihan samasta ongelmasta myös. Meillä ei ole tuttavaperheitä jonka kanssa vieatettäs iltaa. Ja tiedän että mulla on perhe joten aivan yksin en ole. Niiden takia tätä jaksankin. Mutta mun mielestä jokaisella on oikeus tuntea tunteita ja murehtia asioita. Tuntuu ettei mitään saa tuntea kun joku jo sanoo että tuu sitten vasta sanoon kun ei oo sitä eikä sitä. Joten nielase tuntees...

Tiedän että maailmassa on todella paljon yksinäisiä eri ikäisiä ihmisiä..Mutta yksinäisyyttä on niin monen laista.

Onko siinä mitään isompaa kaupunkia lähellä jos sieltä voisi kavereita etsiä?

Onko lasten kavereiden vanhemmissa/perheissä sellaisia kenen kanssa voisi paremmin tutustua?

Tai mitä mieltä esim. kirjekavereista, sekin voi auttaa kun saa jonkun kanssa edes sähköisesti rupatella ja miksei vaikka tavatakin myöhemmin.