Lue keskustelun säännöt.
Mitä kauheuksia jouduit itse kokemaan lapsena tarhassa?
19.10.2020 |
Tarhassaolosta on toki aikaa näin nelikymppisellä, mutta joitain kauheuksia jäi kyllä mieleen hyvin elävästi. Tuolloin oli suklaapuuro suurta herkkua, jota erityisesti pojat ahtoivat, muistan kuinka yksi ryhmän pojista oksensi lautaselle ja sinnehän jäi 'suklaapuuroa' syömään kun muut lähti päiväunille. Itse taas en olisi halunnut laittaa kurahousuja ja protestin päätteeksi n. 5-6 vuotiaana minut heivattiin vauvojen puolelle yksin ja lopuksi vielä "laita itte" kommentti johti vessaharjalla suun pesuun. Samassa ryhmässä ollut tyttö laittoi kielen pakkasella metallitikkaisiin ja sama tarhatäti repäisi tytön irti. Muistan vieläkin sen verimäärän ja kielenretaleen joka siihen jäiseen rauta-askelmaan jäi kiinni. Onko muilla yhtä ihania tarhamuistoja vai oliko lapsuus pelkkää onnelaa? Nykyään ei taitaisi päästä tarhatätikään tällaisista tempuista.
Kommentit (7)
Ihanassa tarhassa oltiin siskon kanssa. Rauhala Mannerheinmintien ja Dunckerin kadun kulmassa. Ei silloin ainakaan ollut kurahousuja. Lauantaina oli lyhyt päivä. Sai pukeuua roolileikkeihin. Joulut olivat ihania. Lemmikit, sirkkuset, tilhet ja 6-vuotiaat pääskyset. Kaikkea hyvää Lisa-tädille sinne ylös.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku poika paiskasi liukumäessä mut radalta sivuun että lensin aitaa päin. Häntäluu oli pitkään kipeä. Muita traumoja ei kai ole.
Huh huh noita ap:n muistoja :O Ei mitään noin pahaa, mutta vasta myöhäisellä aikuisiällä olen pystynyt juomaan teetä. Tarhassa välipalajuomana oli tulikuumaa Liptonin halpisteetä, ja se piti juoda pois. Istuin ja istuin sen äärellä, usein jouduin keittiöönkin istumaan, kun muut jo oli leikeissään. Suu palaen ja itkua niellen lopulta pakotin sen alas. En käsitä miten kaikki muut pystyi juomaan niin kuuman juoman.
N37
Sitten vielä tän kurahousuepisodin jälkeen toki vanhemmat kyselivät tarhasta mitä on tapahtunut, kun en sinne halunnut ilmeisesti millään mennä takaisin, niin tämä tarhatäti kosti kyselyt sillä, että kun myöhään syksyllä tarhassa leikittiin pihalla ja joku tönäisi minut lätäkköön, niin en saanut mennä vaihtamaan hanskoja, vaan oli oltava paljain käsin ennemmin kuin kuravettä valuvissa kudotuissa lapasissa. Ei kuitenkaan pelkästään pahoja muistoja tarha-ajalta, mutta nämä on jääneet aika pintaan ajan sedimentteihin.
AP
Odotin kauan kiltisti vuoroa keinuun ja ku viimein pääsin, tuli joku itkee et hän ois halunnu (ei ollu sanonu ja oli säännöt et pitää sanoa et tahtoo nii pääsee jonoon). Hoitaja toru et mie oon tuhma ja tottelematon ja et oon keinunu iha liikaa jo. En ollu keinunu ees minuuttia. Jätti semmosen trauman etten uskaltanu enää mennä keinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lievästi kehitysvammainen tyttö yritti saada maistamaan pissaansa jos joutui hänen kanssa samaan vessaan. Oli vielä meitä muita puolet isokokoisempi. Se pelotti. Ja päiväkodilla oli tapana herättää kaksi lasta tyttö ja poika päiväunilta aikaisemmn (oli muka kiva juttu) leikkimään. Muistan kun minut herätettiin jonkun rasavillin kanssa ja jouduin piiloutumaan kaappiin. Ne herätetyt lapset jätettiin siis aina kaksin johonkin leikkihuoneeseen. Aina toivoin kun menin nukkumaan, että toivottavasti minua ei herätetä. Hirveitä traumoja. 😁 No en tykännyt tarhasta ollenkaan.
Menin vasta 5 v tarhaan kun alkoi kai eskari, sitä ennen olin pph:lla ja se oli kivaa.
Mua kiusattiin koko aika sairauden takia. Olin 3-6. Tätit oli kyllä ihania. Pelasti sen mitä pelastettavissa oli.