Naapureiden moikkaamattomuus. En saa aiheesta tarpeekseni. En voi ymmärtää,
miten moikkaavaisessa talossa jotkut mököttävät menemään tai luikkivat pitkin autokatoksia, jotta eivät joutuisi tervehtimään. Ei ihmisiä tarvitse tuntea, mutta moikata täytyy. Aina.
Kommentit (63)
Henkiseen vammaan se viittaa. Se henkilö on varmasti kokenut pahoja asioita lapsena.
Moikkaan jos minua moikataan. Usein ei moikata, mutta kuitenkin toljotetaan kuin minun pitäisi moikata ensin. En ymmärrä.
Mun mummoni kutsui tuollaisia ihmisiä ”syntymässä säikähtäneiksi”. Jotkut ovat saaneet jostain syystä vähemmän valmiuksia normaaliin elämään kuin toiset. Sääliä niitä pitää - ei niille kannata hermostua.
Vierailija kirjoitti:
Miten muut moikkaavat ikäyhdistelmään katsomatta ja jäävät juttelemaankin vaikka olisi vanhus ja nuori tms., ja jotkut kulkevat kuin myrskyn merkit järkyttyneenä siitä, että pihalla sattuu olemaan muitakin? Siis vaikka jotkut juttelisivat keskenään jo, ei ohikulkija moikkaa edes heitä. Mitä surkeita käytöstapoja.
No en todellakaan moikkaa jos jotkut keskustelee, on todella epäkohteliasta keskeyttää keskustelu. Moikkaan pihalla vain jos tunnistan samassa rapussa asuvan, toisten rappujen ihmisiä en moikkaa.
So what, syystä tai toisesta jotkut eivät moikkaa, mutta mitä väliä? Miksi moikkaamattomuus kuohuttaa sinua noin? Henkisesti tasapainoinen ei mieti asiaa pakkomielteisesti. Onko sinulla itsetunto-ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Moikkaan jos minua moikataan. Usein ei moikata, mutta kuitenkin toljotetaan kuin minun pitäisi moikata ensin. En ymmärrä.
Moikkaan itse jos toinen hakee katsekontaktia, jos taas katse on selvästi sinusta poispäin, en moikkaa. Hyvin simppeliä.
Mä en ala teeskentelemään. Jos en tykkää jostakin, en myöskään tervehdi.
En mä kyllä moikkaile muuta kuin semmosia joiden kanssa tulee puhuttua muutenkin. Ja semmosia joiden naama ärsyttää niin en ainakaan tervehdi itse ensin. Pakosta vastaan jos mua tervehditään
Mulla on aika paha paniikki, dissosiaatio ja ahdistus ja mua oikeesti joskus pelottaa ihan äärettömästi edes mennä ulos. Mieluiten vien roskatkin yöllä, anteeksi jos olen loukannut.
Jos on parempi kausi eikä ahdista ihan kamalasti niin saatan uskaltaa jopa päivällä ja ehkä kykenen hieman juttelemaankin.
Aina ei vaan pysty kun on jatkuva sisäinen pakokauhu ja tuntuu et jalat tippuu alta.
Suomalainen ei moikkaa, koska tervehtimisen tarkoitus on toivottaa toiselle terveyttä - siis jotakin hyvää. Suomalainen ei halua kenellekään toiselle mitään hyvää. Se voi olla itseltä pois. Siksi pitää olla tarkkana, ettei moikkaa ainakaan kovin montaa ihmistä.
Tähän tarvitaan joku vahva suositus
Naapureita ilman muuta moikataan. Siitä tulee hyvä fiilis monella tavoin. Tuntea ei tarvitse kuten joku kirjoitti. Muualla päin maailmaa ihan tuntemattomillekin esimerkiksi toivotetaan hyvät huomenet vaikkapa hotellissa asiakkaiden kesken. Suomalaisilla osalla on todella juntit ja takapajuiset tavat yhä tänä päivänä.
Painu v ... n ..
Ei täydy, kuin maksaa veroja, noudattaa lakia, ja kuolla. Kaikki muu on vapaaehtoista.
Millainen on moikkaavainen talo? Mistä sen tunnistaa? Onko asia järjestysäännössä?
Moikkaako AP kadullakin jokaista vastaantulijaa ja kaupassa jokaista muuta asiakasta? Mikäli et niin miksi? " Ei ihmisiä tarvitse tuntea, mutta moikata täytyy. Aina." Vai miten se menikään? Ja ei, ei eroa käytännössä yhtään mitenkään siitä tuleeko se tuntematon ihminen vastaan kaupassa, rappukäytävässä, pihalla tai kadulla. Ihan yhtä tuntemattomia ne ihmiset kuitenkin on.
Enemmän aistin miehissä tietynlaista tarvetta olla näkemättä ketään, ettei vahingossakaan tarvitse alkaa juttusille muiden talonasukkaisen kanssa.
Mikä helvetin riemu siitä tekopyhästä moikkailusta repeää?
Vierailija kirjoitti:
Henkiseen vammaan se viittaa. Se henkilö on varmasti kokenut pahoja asioita lapsena.
Mistä alapeukut? Hän on oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Moikkaan jos minua moikataan. Usein ei moikata, mutta kuitenkin toljotetaan kuin minun pitäisi moikata ensin. En ymmärrä.
Miksi olet niin törkeä, ettet moikkaa ensin?
Miten muut moikkaavat ikäyhdistelmään katsomatta ja jäävät juttelemaankin vaikka olisi vanhus ja nuori tms., ja jotkut kulkevat kuin myrskyn merkit järkyttyneenä siitä, että pihalla sattuu olemaan muitakin? Siis vaikka jotkut juttelisivat keskenään jo, ei ohikulkija moikkaa edes heitä. Mitä surkeita käytöstapoja.