voiko lapsi syntyä ilman ponnistamista??

tuli ulos!

syntyyhän niitä lapsia taksiin ja hisseihinkin, miksi toisten täytyy otsa pullolla ponnistella?

Yleensä se ponnistamisen tarve vaan ei ole tarve vaan PAKKO: Luonto on sen niin suunnitellut että äiti sen vauvan ulos työntää.

jos ei ihan kokonaan niin aika pitkälle kuitenkin. Varsinkin, jos on saanut puudutuksen, joka vie ponnistustarpeen. Veljenpojalla oli melkein pää jo ulkona ennenkuin kätilö ehätti vihdoin paikalle. :)



Ja mulla nuorimman kätilö käski ponnistaa, kun oli pinni jo tulossa... ;O En ollut saanut mitään puudutteita, mutta jostain syystä loppuvaiheessa kalvojen puhjettua itsekseen ei tuntunut supistusta eikä ponnistustarvettakaan.

ilman, että itse ponnistaa, mutta kyllä silloinkin elimistö ponnistaa aina supistuksen aikana ponnistusvaiheessa. Pikemminkin olen pidätelyt ponnistusta, koska sattui niin paljon ja näin olen estänyt paikkojen repeämisen.

Rentoutuminen ei alkuun onnistunut, kun yritin pidättää, mutta sitten luovutin ja vauva syntyi itsestään.

Minulla on aina olleet tosi voimakkaat ja pitkät supistukset.

Mulla ponnistusvaihe on ollut täyttä työtä ja tuskaa... En käsitä miten joku kokee sen helpottavana!

Mulla eka ei olisi tullut millään, jos en silmät palloina olisi ite työntänyt. Ponnistusvaihe 25 min. Mutta sitten kakkosta piti pidätellä ja kun vihdoin sain luvan ponnistaa, rentoutin vaan lihakset ja kohtu työni vauvan ulos. Ponnistusvaiheen pituus oli alle 1 min...

ja lopulta vedettiin imukupilla. Toka tulikin sitten niin vauhdilla että kun kylkiasennossa nostin jalkaa niin puoli päätä tuli samalla rysäyksellä... Kolmosta piti taas ponnistaa sellaiset 25 minuuttia. Kakkonen tosiaan kyllä tuntui tulevan ihan itsekseen.

Ponnistusvaihe kesti puolisen tuntia ja oli tosi rankkaa työtä!



Kolmonen syntyi siten, etten varsinaisesti ponnistanut, lähinnä pidättelin ponnistusta. Vauva vaan tuli "itsestään", kun oma elimistö sen ulos työnsi, ilman, että mitenkään varsinaisesti aktiivisesti osallistuin koko touhuun. Jos ymmärrätte sekavaa selostustani. : ) Eli yksi tahdosta riippumaton "ponnistus" ja vauva vaan putkahti ulos. Ponnistusvaihe kesti ehkä minuutin siis. : o Helppo ja kiva synnytys kaiken kaikkiaan.

pelkillä supistuksilla. Oli se aika erilainen tunne kuin se itse ponnistaminen.

ja ponnistusvaihe on joka kerran ollut alle 10 minuuttia.. nyt olen taas raskaana ja aloin vaan miettiä, et tarviikohan ponnistaa ollenkaan jos nyt vain koittais rentoutua mahdollisimman hyvin ja antaa kehon tehdä varsinainen työ. mitään ponnistustarvetta mulla ei ole ollut edellisillä kerroilla ollenkaan.. vaan olen vain alkanut ponnistaa kun kätilö on niin ehdottanut tai siis antanut luvan et nyt saa ponnistaa. ap

Ekassa ponnistin yli 1,5 h, täyttä työtä otsasuonet pullistellen kuten reisiprässissä. Ponnistamisen tarvekin oli suuri.



Tokassa ei tarvetta oikein tullut, ei sitä pakottavaa ainakaan, ja ponnistin kun kätilö käski, supistukset kyllä tulivat. Ponnistus kesti 10 min.



Kolmannessa synnytys oli jotenkin rauhallinen, seesteinen vaikkakin lyhyt (supistuksia tuli harvoin, mutta ilmeisen tehokkaita). Niinpä melkein nukahdin kun kävin sänkyyn kyljelleen.Minut valtasi todella auvoisa hyvänolon tunne ja vain kuuntelin sitä hyvänolon tilaa, kun kätilö sattui menemään ohi ja totesi, että sinähän ponnistat LOPETAT HETI PAIKALLE!

Hän kun ei ollut hoitanut sänkyä vielä valmiiksi tohinoihin ja minun olisi pitänyt pidätellä supistuksia ja samalla nostaa pehvaa ja vauva vaan tuli. Neljännellä supistuksella hän syntyi, ilman omaa tietoista toimintaani. Mutta se hyvä olo...uskon hyvin että joku voi saada synnytyksessä orgasmin.



Ja minä myös joka synnytyksessä olen vannonut rentoutumisen puolesta, olen kokenut "tietoisen" minän astuvan syrjään ja kaikki on sujunut hyvin kun on antanut kropan hoitaa asia. Ainoa ulkoinen apu on ollut ilokaasu, sitä viimeinen tunti ennen ponnistamista eikä sen aikana mitään.Että uskon tuohon sun teoriaan että täydellisellä rentoutumisella noin käy.Luonto hoitaa hommat.

Ponnistustarvetta ei tullut ollenkaan, joten en pahemmin ponnistanut. Yhden kerran työnsin kunnolla, mutta se sattui niin pirusti, että lopetin saman tien. Muiden supistusten aikana vain hissukseen "pukkailin".



Toisaalta hyvä näin, ettei vauva tullut liian nopeasti enkä revennyt.