Milllä tavoin rahan ansainta ja kuluttaminen on muuttunut 30 vuodessa?

Samalla lailla se raha tulee työstä ja lainaamalla kuin ennenkin. 

Ei se mitenkään ole muuttunut. Duunarit raatavat paskapalkalla ja porvarit vetävät miljoonat välistä ja kehtaavat valittaa veroista, joita joutuvat maksamaan muiden työllä ansaituista rahoistaan

Aika paljonkin on muuttunut kuluttaminen. Vuonna 1990 tienattiin vielä markkoja. Vaikka takana olikin melkoinen kultusjuhla, oli se melko vaatimatonta nykyiseen verrattuna.

Tietokoneet tekivät vasta tuloaan eikä kännyköistä tiedetty vielä mitään. Niihin ei siis mennyt rahaa. Maitohyllyllä kaupassa ei vielä ollut kilometrin valikoimaa ja karkit ja sipsit myytiin pienemmissä pusseissa. Limsat litran pulloissa. Ulkomailla käynti oli erikoistapaus, ei harrastus. Kodinkoneet olivat suhteessa kalliita, mutta niitä pystyi korjaamaan ja ne kestivät vuosikymmeniä. Samoin auton pikkuviat pystyi korjaamaan jopa itse. Kaupasta pystyi ostamaan vielä kotimaisia tuotteita, esim. vaatteita.

Tavikset eivät kuvitelleet, että heillä pitäisi olla samat luksustuotteet kuin rikkailla. Sossun asiakas ei kukaan halunnut olla, kukaan ei heitä kadehtinut. Oli kunnia-asia elättää perheensä itse.

Ihan noin kauas ei minun kokemukseni yletä, mutta 2000- luvun alussa raha ei ollut näin tapetilla ollenkaan kuin nykyisin, kaikki asuin ja elinkustannukset olivat nuorenkin ihmisen heikohkoon tulotasoon suhteutettuna paremmassa tasapainossa. Eli rahasta ei ollut suurensuurta stressiä jatkuvasti, vaan pystyi keskittymään oikeesti hauskoihin asioihin, kun kaikki ei valunut suoraan esim. pelkkään asumiseen. Nyt tuntuu että tämä meno on yhtä stressaamista pärjäämisestä, kaikilla.

Ennen ei ollut samanlaista kulutuskulttuuria kuin nykyisin, vaan kaikki kestivät aikaa. Se tosin näkyi hinnassa, elektroniikka oli niin kallista, ettei jokaisella ollut niihin varaa. Mutta kulutustuotteet, esm. ruoka oli paljon halvempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan noin kauas ei minun kokemukseni yletä, mutta 2000- luvun alussa raha ei ollut näin tapetilla ollenkaan kuin nykyisin, kaikki asuin ja elinkustannukset olivat nuorenkin ihmisen heikohkoon tulotasoon suhteutettuna paremmassa tasapainossa. Eli rahasta ei ollut suurensuurta stressiä jatkuvasti, vaan pystyi keskittymään oikeesti hauskoihin asioihin, kun kaikki ei valunut suoraan esim. pelkkään asumiseen. Nyt tuntuu että tämä meno on yhtä stressaamista pärjäämisestä, kaikilla.

Yleismaailmallisesti nuoret ihmiset kokevat aina rahan riittävän paremmin kuin vanhemmat. Itse olin nuori 90 -luvulla. Sain opintotukea ja asumislisää alle 500 markkaa kuussa. Vanhemmiltani ja isovanhemmiltani sain pientä lisää. Söin yliopistolla ja biletin kavereitteni kanssa ahkerasti. Raha riitti. 

Nyt olen aikuinen, minulla on asuntolainaa ja rahaa kuluu vastikkeeseen. luottokorttilaskuihin, ruokakauppaan koko perheelle, päivähoiton, netflixeihin jne jne jne. Saan palkkaa 4000e/kk ja tuntuu ettei mikään riitä. Ei se eläminen yleisesti ollut halvempaa ysärillä, nuoren tarpeet vain olivat pienemmät.