Gallup; onko parempi erota vai kitkuttaa yhdessä tällaisessa tapauksessa
Jos ajatellaan että ihmisellä on kaksi vaihtoehtoista tapaa mennä eteen päin. Hän on ollut vuosia rakastunut toiseen kuin omaan puolisoonsa. Kyse ei mistään pikku ihastumisesta, vaan pysyvästä olotilasta. Pettämistä ei kuitenkaan fyysisesti tapahdu, vain mielessä joka päivä ja yö.
Kumpaa tapaa elää arvostatte enemmän:
A.) uhraa rakkautensa, jää avioliittoon lasten takia. Oman miehen kanssa mukavan ystävälliset välit. Arki sujuu, mutta pinnan alla jäätävä suru toiseen rakastumisen takia.
B. ) eroaa, mahdollisesti saa rakkautensa kohteen tai ei saa, mutta eroaa silti.
Niin usein täällä neuvotaan vain pysymään yhdessä, vaikka mikä olisi. Kiinnostaa nyt miten mielipiteet jakautuu.
Kommentit (35)
Ehkäpä tämä henkilö voisi aikuistua ja laittaa lapset etusijalle elämässään. Lasten aikuistutta tämä henkilö voisi miettiä asioita uudemman kerran.
Itsekästä.
Tällaisessa tapauksessa, kun se ihastus on vain haaveen tasolla, pysyisin lasten takia siinä parisuhteessa jonka olen aikaisemmin halunnut, kun kerran ongelmiakaan ei ole. Ihastuksiani tulee ja menee. Mitä jos lähdet, et saakaan ihastustasi ja sitten sinulla, ei ole ketään, ja lasten perusturvallisuus on rikottu turhan takia?
Vierailija kirjoitti:
Tällaisessa tapauksessa, kun se ihastus on vain haaveen tasolla, pysyisin lasten takia siinä parisuhteessa jonka olen aikaisemmin halunnut, kun kerran ongelmiakaan ei ole. Ihastuksiani tulee ja menee. Mitä jos lähdet, et saakaan ihastustasi ja sitten sinulla, ei ole ketään, ja lasten perusturvallisuus on rikottu turhan takia?
Ihastuksiani piti olla ihastuksia
Ei tulisi mieleenkään pitää puolisoa vankina suhteessa. Vapaalle vaan, sitä elämänsä rakkautta tavoittelemaan.
N31
Vierailija kirjoitti:
Tällaisessa tapauksessa, kun se ihastus on vain haaveen tasolla, pysyisin lasten takia siinä parisuhteessa jonka olen aikaisemmin halunnut, kun kerran ongelmiakaan ei ole. Ihastuksiani tulee ja menee. Mitä jos lähdet, et saakaan ihastustasi ja sitten sinulla, ei ole ketään, ja lasten perusturvallisuus on rikottu turhan takia?
Tässä on myös se mahdollisuus että lasten isä löytäisi jonkun joka rakastaisi aidosti häntä. Silloin se ei olisi kaikkien kannalta turhaa.
c) jos on mennyt naimisiin, niin on valinnut sitoutumisen tuli mitä tuli ( Ainakin melkein.) Kun omat haaveet noinkin paljon muuttuvat, niin hankkii terapiaa itselleen koska omat haaveet ovat muuttuneet noin paljon. Siellä terapiassa on sitten hyvä käsitellä, että onko esim. lapsuudessa tapahtunut vanhempien välillä jotain samankaltaista, jota ihminen toistaa. tai onko parisuhde sellainen, joka miellyttää. Mitä voisi tehdä sen omans uhteen eteen? Onko ihminen unohtanut parisuhteessa ja äitinä olossa oman itsensä, ja siksi haikailee vieraan perään, koska toivoo, että samalla löytää oman itsensä? Tai että se ulkopuolinen prinssi pelastaa aikuisen elämän tylsiltä rutiineilta jne.
Tämän jälkeen sitten eroaa, jos on erotakseen.
Vierailija kirjoitti:
c) jos on mennyt naimisiin, niin on valinnut sitoutumisen tuli mitä tuli ( Ainakin melkein.) Kun omat haaveet noinkin paljon muuttuvat, niin hankkii terapiaa itselleen koska omat haaveet ovat muuttuneet noin paljon. Siellä terapiassa on sitten hyvä käsitellä, että onko esim. lapsuudessa tapahtunut vanhempien välillä jotain samankaltaista, jota ihminen toistaa. tai onko parisuhde sellainen, joka miellyttää. Mitä voisi tehdä sen omans uhteen eteen? Onko ihminen unohtanut parisuhteessa ja äitinä olossa oman itsensä, ja siksi haikailee vieraan perään, koska toivoo, että samalla löytää oman itsensä? Tai että se ulkopuolinen prinssi pelastaa aikuisen elämän tylsiltä rutiineilta jne.
Tämän jälkeen sitten eroaa, jos on erotakseen.
Et taida uskoa rakkauteen?
Ihastuksia tulee ja menee. Kun keskittyy parisuhteeseen ja perheeseen, puolisoon voi rakastua uudestaan ja uudestaan. Ihastukset on vain haavekuvia, ei totta. Pettämään ei kannata alkaa. Vasta jos ilman ihastuksia parisuhde on kuraa, eikä terapiakaan auta, kannattaa erota.
- 20 vuotta kokemusta avioliitosta
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksia tulee ja menee. Kun keskittyy parisuhteeseen ja perheeseen, puolisoon voi rakastua uudestaan ja uudestaan. Ihastukset on vain haavekuvia, ei totta. Pettämään ei kannata alkaa. Vasta jos ilman ihastuksia parisuhde on kuraa, eikä terapiakaan auta, kannattaa erota.
- 20 vuotta kokemusta avioliitosta
Tämä ei mene minnekkään. On ollut monta vuotta. Mitään tällaisia tunteita ei ikinä ole ollut omaa puolisoa kohtaan, mitkä voisi jotenkin löytyä uudelleen. Alunperinkin on ollut lähinnä syvää ystävyyttä.
Eroat ja annat puolisosi päättää kummalle lapset jäävät.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksia tulee ja menee. Kun keskittyy parisuhteeseen ja perheeseen, puolisoon voi rakastua uudestaan ja uudestaan. Ihastukset on vain haavekuvia, ei totta. Pettämään ei kannata alkaa. Vasta jos ilman ihastuksia parisuhde on kuraa, eikä terapiakaan auta, kannattaa erota.
- 20 vuotta kokemusta avioliitosta
Huomaathan että sulla on 20v kokemus YHDESTÄ avioliitosta. Älä yleistä.
Vihkimisessä kysytään tahdotko. Jos tahdot, niin tahdot myös kun epäilet, ihastut ja pohdit. Olen minäkin ihastunut, se on normaalia. Mutta siihen se jää. Minä tahdon rakastaa miestäni. Olen niin luvannut. Ja rakastunkin häneen uudelleen säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Eroat ja annat puolisosi päättää kummalle lapset jäävät.
Ai vähän kuin että jos haluaa jotenkin kostaa niin saisi kostaa? Ei meistä kumpikaan halua tuollaisista asioista riidellä, vaan luonnollisesti se olisi viikko-viikko-systeemi, ei elareita eikä muutenkaan mitään turhaa draamaa. Ollaan aika viilipyttyjä molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksia tulee ja menee. Kun keskittyy parisuhteeseen ja perheeseen, puolisoon voi rakastua uudestaan ja uudestaan. Ihastukset on vain haavekuvia, ei totta. Pettämään ei kannata alkaa. Vasta jos ilman ihastuksia parisuhde on kuraa, eikä terapiakaan auta, kannattaa erota.
- 20 vuotta kokemusta avioliitosta
Huomaathan että sulla on 20v kokemus YHDESTÄ avioliitosta. Älä yleistä.
Mistä näin päättelit? Ja mitä se monta avioliittoa tässä hyödyttää? Ei se vihkivalaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vihkimisessä kysytään tahdotko. Jos tahdot, niin tahdot myös kun epäilet, ihastut ja pohdit. Olen minäkin ihastunut, se on normaalia. Mutta siihen se jää. Minä tahdon rakastaa miestäni. Olen niin luvannut. Ja rakastunkin häneen uudelleen säännöllisesti.
Tottakai minäkin tahtoisin rakastaa miestäni, mutta kun se ei nyt ole tahtomisestani kiinni. Vaihtoehdot on että jään vaikka en rakasta tai että en jää. Jos tuollainen mahdollisuus olisi että jään ja rakastan miestäni niin tottakai ottaisin sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksia tulee ja menee. Kun keskittyy parisuhteeseen ja perheeseen, puolisoon voi rakastua uudestaan ja uudestaan. Ihastukset on vain haavekuvia, ei totta. Pettämään ei kannata alkaa. Vasta jos ilman ihastuksia parisuhde on kuraa, eikä terapiakaan auta, kannattaa erota.
- 20 vuotta kokemusta avioliitosta
Tämä ei mene minnekkään. On ollut monta vuotta. Mitään tällaisia tunteita ei ikinä ole ollut omaa puolisoa kohtaan, mitkä voisi jotenkin löytyä uudelleen. Alunperinkin on ollut lähinnä syvää ystävyyttä.
On mullakin ollut monta vuotta. Mutta onko se sen väärti, että rikkoo perheen? Ei. Joten olkoon ihastus. Välttelen, enkä tikkua ristiin sen eteen tee. Voihan se olla, että siitä tulisi hyvin huono suhde kuitenkin. Tai ei sitäkään.
Ihastukset tulee ja menee, ei niistä kannata liikoja välittää.
Ainakaan ei kannata elämässään mitään isoja ja muiden ihmisten elämään vaikuttavia ratkaisuja tehdä niiden pohjalta.
Jos ei omassa puolisossa ole suoranaisesti mitään vikaa (tyyliin väkivaltaisuus, alkoholismi, holtiton rahankäyttö, totaalinen laistaminen velvollisuuksista), jäisin tietenkin yhteen.
Asut pari vuotta yhdessä ihastuksesi kanssa, niin olen hänen kanssaan samassa pisteessä kuin nyt olet puolisosi. Eli rinnallasi on ihan tavis tyyppi, ja olet ihastunut johonkuhun toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihkimisessä kysytään tahdotko. Jos tahdot, niin tahdot myös kun epäilet, ihastut ja pohdit. Olen minäkin ihastunut, se on normaalia. Mutta siihen se jää. Minä tahdon rakastaa miestäni. Olen niin luvannut. Ja rakastunkin häneen uudelleen säännöllisesti.
Tottakai minäkin tahtoisin rakastaa miestäni, mutta kun se ei nyt ole tahtomisestani kiinni. Vaihtoehdot on että jään vaikka en rakasta tai että en jää. Jos tuollainen mahdollisuus olisi että jään ja rakastan miestäni niin tottakai ottaisin sen.
Miksi menitte ees naimisiin? Tätä se sitten on, kun ei rakasta alunperinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihkimisessä kysytään tahdotko. Jos tahdot, niin tahdot myös kun epäilet, ihastut ja pohdit. Olen minäkin ihastunut, se on normaalia. Mutta siihen se jää. Minä tahdon rakastaa miestäni. Olen niin luvannut. Ja rakastunkin häneen uudelleen säännöllisesti.
Tottakai minäkin tahtoisin rakastaa miestäni, mutta kun se ei nyt ole tahtomisestani kiinni. Vaihtoehdot on että jään vaikka en rakasta tai että en jää. Jos tuollainen mahdollisuus olisi että jään ja rakastan miestäni niin tottakai ottaisin sen.
Sulla menee sekaisin rakastaminen ja rakastuminen.
Rakastaminen on tekoja ja huomaavaisuutta arjessa. Tahdon asia siis.
Rakastumisen tunteille on aikansa, mutta ne menevät ohi.
Kummin toivotte että oma kumppaninne tekisi?