Lue keskustelun säännöt.
Pelkään vanhempiani vaikka oon täysikäinen
14.10.2020 |
Joo mulla on tapana puhua vähän kovempaa jos toinen ei kuule mitä sanon, niin heti tulee että MÄ ALAN KOHTA HUUTAMAAN KURKKU SUORANA, ÄLÄ YHTÄÄN KOROTA ÄÄNTÄS!
Sitten lamaannun täysin ja menen muualle. Lopulta kaikki on mun syytä ja minä teen väärin vain koska puhuin kovempaa kun kuuntelija ei kuullut. Sama juttu jos olen kipeä akuuttiin ei haluta millään viedä vaan pitää katsoa ensi viikkoon. Mulla on paniikkihäiriö ja Entiedä miten ikinä selviän enää mistään kun sydän hakkaa aina tuhatta.
En uskalla kysyä vanhemmiltani mitään kun aiheutan riitaa heidän mielestään. Olen ihan loppu henkisesti. Ja liioittelen aina omat pahoinvointini oireet.
Kommentit (8)
Ei kai se pelko siitä mihinkään lähde, jos on aihetta annettu. Lapsuudet traumat on syvällä. Olen itse käynyt yli 10 vuotta terapiassa ja näitä käsitelty, ja silti pelkään isääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutko vielä kotona? Kannattaa muuttaa omilleen, ja saada vähän välimatkaa vanhempiin.
Sais vaan rahaa ehkä mua ei kukaan haluu enää katella täällä. Sehän sanotaan tuolla ilkeilyllä jo. Että oon hölmö ku en ymmärtäny heti.
Kannattaa hankkia keskusteluapua. He auttavat myös tarvittaessa eteenpäin. Sinun ei tarvitse sietää huonoa kohtelua.
Tässä linkissä on listaa auttavista puhelimista:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/18/nain-saat-apua-kriisitilantees…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin pois kotoa heti kun pääsin. Itse järjestin asiat. Opiskelupaikka oli jo valmiina odottamassa, sitten asuntohakemuksia normaaleihin asuntoihin, ja opiskelija asuntoihin. No sain sen asunnon, sitten seuraavaksi toimeentulohakemusta tekemään, asuntopaperit mukana.
Pääsin muuttamaan jo ennen kuin koulut alkoivat.
Vanhemmat oli että siitä vaan muutat, tulet maitojunalla takaisin. Että et pärjää, ei se helppoa ole omillaan asua. jne
No nyt 31-vuotias ja en palannut vanhempieni luokse, muuta kuin jouluna jne heidän kutsusta.
Saan vaan ansioni mukaan vaikka siivoan ruokiin eläimet pidän yhteyttä isovanhempiin jotka toivoo että vähentäisin yhteydenpitoa. Olen täysi luuseri enkä ole hyvä missään. Miten näin masentuneena jaksaa etsiä omaa asuntoa ei ole yhtään kaveria ei ketään. Hylätään vaan olemaan yksinään eikä ketään kiinnosta vaikka makaisin huoneessani monta päivää. Kysytään vaan nukutkos sä. Jotenkin olen pska jota voi kohdella kuin ei olisikaan olemassa.
En enää ole iloinen mistään koska mulle sanotaan jopa nauramisesta että lopetas jo jos innostun joskus nauramaan enemmän. Veljelleni ei olla tällaisia. Ehkä mä en ollutkaan toivottu lapsi sitten.