Suostuuko lapsenne syömään makeaa?
Meillä poika ei ole koskaan pitänyt makeasta. Ei syönyt lapsena eikä syö vielä aikuisenakaan. Kakkuja ja makeisia on tarjottu, kuten on tapana.
Karkkipäivänä saattoi hyväksyä tilalle jonkun pikkuauton, mutta se vaihe meni nopeasti ohi. Oli vaan ilman, kun muut sisarukset söivät karkkia.
Aikuisena osallistuminen juhliin on hankalaa, kun aina juhlistetaan juuri täytekakulla Hääkakkua pitisi jo kohteliaisuuden vuoksi ottaa edes vähän.
Kommentit (7)
Yleensä juhlissa on suolaistakin syötävää tarjolla. Ja jos ei ole, sitten ei varmaan syö mitään. Aikuinen osaa varmaan olla myös syömättä sellaiset pienet ajat, jolloin tarjolla ei ole mitään omaan ruokavalioon sopivaa.
Ei. Miksi helvetissä pitäisi haluta makeaa?
Luulen ja sanoisin omasta kokemuksesa, että lapset söisivät usein enemmän makeaa, kuin, mitä mm terveyden kannalta olisi hyväksi kuin kieltäytyisivät siitä kokonaan.
Mulla oli lapsena sama, että en olisi suostunut syömään mitään makeaa. Ihan pikkuisena aloin itkeä kun joku sanoi sanan makea :) Olen kuitenkin myöhemmin elämässäni oppinut syömään makeaakin ja tykkään monista ns. herkuista, mutta en liian överimakeista tai liian isoina määrinä. Mutta eihän se mikään erityinen ongelma sinänsä ole, jos ei tykkää makeasta, ainakin jos sillä tarkoitetaan sellaista mihin on lisätty sokeria. Hedelmät ja marjat ovat sen sijaan terveellisiä, eli sen verran makeutta olisi varmaan ihan hyvä sietää.
Itse olen koko ikäni ollut sairauteni vuoksi "ruoka rajoitteinen". - Tosinaan ärsyttää kun osan, onneksi päivä -päivälä pienemmän joukon mielestä kun tomin epäkohteliaaasti, kun en halua maistaa ja ottaa aina pienintäkään palaa maistaakseni, vaan kiletäydyn tarjottavasta terveysdellisistä syistä; en vain siksi, että olisin nirso (tms).
En kieltäydy tarjottavasta siksi, että eriysesti nauttisin kun taas pääsen avautumaan sairauksistani. Olen vuosien saatossa yrittänyt toimia niin, että en olisi kenellekään vaivaksi "rajoitteideni" vuoksi. Ja edostan erinomaisen hyvin, että sairauteni on varmasi saattanut luoda hieman kitkaa joskus sosiaaliseen kanssankäymiseeni.
Tuollehan on ihan virallinen nimikin: fruktoosi-intoleranssi.
Ihan hyvin maistuu. Söisi joka päivä, mutta rajoitetaan sitä.