En osaa vastata ihmisille kun minulle puhutaan rumasti!

Takana hankalia oloja jne.
Teen töitä itseni kanssa, että pääsisin tasapainoon. Terapia alkanut.

Ongelma on, etten osaa pitää ns. puoliani :(

Esimerkki:

Yritän rauhallisesti ratkoa suhteessa olevaa pientä ongelmaa, puhumalla. Minut henkisesti nitistetään: "onko ikävä huomata että et olekaan täydellinen"! (vertaus pieneen "vikaan" kehossani vrt. terveeseen ihmiseen)

Keskusteluyritykseni ei siis liittynyt milläänlailla asiaan, vaan puoliso yhtäkkiä teki analyysin, valituksesi johtuu tuosta asiasta (viasta)! Eli hän ei kykene puhumaan eikä näkemään omassa toiminnassaan mitään ongelmaa. vaan kääntää kaiken minusta johtuvaksi, vaikka sitten etsimällä vian vuosien takaa. laittaa siis ajatuksia päähäni ja sanoja suuhuni!?
Olen niin hämilläni että en kykene sanomaan yhtään mitään! Jään ihmettelemään että kuulinko harhoja? Kuka yleensä voi puhua puolisolleen tuollatavalla?

Puoliso on tottunut siihen, että asioista ei puhuta. Kaikki on hyvin niin kauan kuin HÄNEN on hyvä olla.
Minä koitan nostaa päätäni samalle tasolle, tulos on mitätöinti??

Tai:
Kaveri syyllistää, kun en kuskaa joka kerta harrastukseen. Olen kuulema itsekäs!

Omasta mielestäni olen hyvin empaattinen, herkkä. Toiset kuvaa minua itsekkääksi ja v-ttumaiseksi?

Alan epäillä itseäni, onko vika sittenkin minussa? Tätä tapahtuu muissakin ihmissuhteissa. Otanko liian helposti itseeni vai kuuluuko lähimpiini k-sipäitä?