Onko kellään kokemuksia bordercollie ja australiankarjakoira roduista?
Meillä on ollut kokemusta koirista (miehellä on metsästyskoirista, appi kasvattaa settereitä) ja itselläni oli lapsuudessa joku sekarotuinen koira.
Meillä on neljä lasta (1v, 3v, 5v ja 7v). Koiran kanssa on tarkoitus harrastaa agilityä ja/tai tokoa. Miksei ehkä viedä myös näyttelyihin (itse en ole noista niin kiinnostunut, miestä taas kiinnostaa). Koira pääsisi myös käyttöön (tuttavilla on lampaita, joita saisi käydä paimentamassa).
Kommentit (17)
Eli sen kanssa onkin puuhattava paljon, muuten se pitkästyy ja alkaa keksiä omaa kivaa, jopa näykkii lapsia.
Jos olette aivan varma, että harrastaminen teillä onnistuu, niin ottakaa bordercollie. Jos on vähänkin epäilystä, niin älkää ottako.
Ehkä tuo borderi olisi vielä parempi vaihtoehto, on mielestäni luonnostaan nöyrempi kuin auska. Ajattelisin, että soputuisi siten paremmin lapsiperheeseen.
Miettikää kuitenkin vielä realistisesti mahdollisuutenne koiran kanssa harrastamiseen; onko varmasti joka päivä aikaa ja mahdollisuutta koiran lenkkeilyttämiseen, kouluttamiseen ja hoitamiseen? Miten jos lapset sairastaa, miten koira silloin? Onko teillä oma piha vai oletteko narulenkkien varassa? Onko treeniajat paikkakunnallanne teidän perheeseen sopivia?
on palomies). Asutaan "kaupungissa" (keskustaan on matkaa n. 6 kilsaa ja meidän lähellä on peltoja. Asutaan omakotitalossa ja iso piha on aidattu eli koira voi olla vapaana pihassa.
Käydään koko perhe joka päivä lenkillä (varsinkin mies on himolenkkeilijä), keväästä syksyyn pyörälenkillä tai kävelylenkillä, talvisin käydään muutaman kerran viikossa lenkillä. Lähellä on myös metsää, joten sinnekkin voi mennä koiran kanssa.
kannatan tietysti sitä. Mutta se on erittäin älykäs koira ja vaatii liikuntaa ja toimintaa paljon.
Luonnostaan paimentaa ja suojelee omiaan.
Monet kasvattajat eivät edes myy niitä pelkästään seurakoiriksi, koska pohjimmiltaan ne ovat työkoiria.
Mutta jos ympäristö ja perhe on aktiivinen, virikkeellinen, suosittelen lämpimästi. Ihania ovat.
Pitäisi ajatella mitä pystytte tarjoamaan koiralle, eikä vain mitä koira tarjoaa teille.
Jos et edes nimeä muista, niin en suosittele hankkimaan mitään eläimiä.
Bordercollie on aktiivinen ja vaatii paljon harrastuneisuutta.
Australiankarjakoira on itsepäinen, yhden ihmisen koira, jota en voi suositella perhekoiraksi. Näillä koirilla on myös jonki verran aggressiivisuuttaa. En tiiä yhtään mukavaa australiankarjakoiraa. Siitä ei ole seuraksi, perhekoiraksi, eikä varsinkaan metästyskaveriksi. Älykäs se kuulemma on, mutta mun mielestä itsepäisyys vie särmän siltä.
Jos et edes nimeä muista, niin en suosittele hankkimaan mitään eläimiä.
hurtassa oli. Se oli nimittäin vähintään viiden rodun cocktail..
on palomies). Asutaan "kaupungissa" (keskustaan on matkaa n. 6 kilsaa ja meidän lähellä on peltoja. Asutaan omakotitalossa ja iso piha on aidattu eli koira voi olla vapaana pihassa.
Käydään koko perhe joka päivä lenkillä (varsinkin mies on himolenkkeilijä), keväästä syksyyn pyörälenkillä tai kävelylenkillä, talvisin käydään muutaman kerran viikossa lenkillä. Lähellä on myös metsää, joten sinnekkin voi mennä koiran kanssa.
se kaipaa älyllisiä haasteita, joten sen kanssa pitää harrastaa aktiivisesti.
Ihan kaikki bordercolliet jotka tiedän, ovat olleet kilttejä, lapsirakkaita, älykkäitä koiria. Eivät hypi päälle, eivätkä paljon haukukaan. Tarvitsevat paljon liikuntaa ja virikkeitä, muuten lihovat ja tylsistyvät. Ihania koiria ovat, ja hyvin sopii lapsiperheeseen. Briteissä niitä on paljon, ja nimenomaan niillä on kiltin perhekoiran maine.
Työkoiria joten hyvä jos pääsevät johonkin "palveluammattiin" vaikka tokoa, hakua, agilityä jne.
minulla on bordercollie uros ihana perhe jäsen, täynnä energiaa joka rakastaa haasteita ja liikunta. ikävä puolensa on se, että hormonit liikkaa vienyt mennessä ja on kemiallinen kastrointi edessä.. oireina karkailua keväällä ja jopa toisten uroksien päällä yrittämistä.. kannattaa myös harkitse vakavasti otatko narttu vai uros!
paimenrotuiset voi joskus alkaa paimentaa lapsia, autoja, kaikkea liikkuvaa? (ja jos siis 'paimennettava ei tottele', niin näykkäistä.)
mut ehkä bordercollie ei ole niin pitkälle jalostettu? onkohan se työlinjan kelpie, jolla paimennusvietti saattaa voittaa jopa sukuvietin, mikä kuulostaa minusta siltä, että jalostus mennyt liian pitkälle.
osta vastuuntuntoiselta kasvattajalta. 'halvalla' hankitussa koirassa voi myöhemmin ilmetä kaikenlaista. pentutehtailijoiden koirissa saatetaan tuottaa sairaita koiria.
tosin joskus 'sekarotuiset' koirat saattaa yllättää iloisesti.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 08:49"]
paimenrotuiset voi joskus alkaa paimentaa lapsia, autoja, kaikkea liikkuvaa? (ja jos siis 'paimennettava ei tottele', niin näykkäistä.)
mut ehkä bordercollie ei ole niin pitkälle jalostettu? onkohan se työlinjan kelpie, jolla paimennusvietti saattaa voittaa jopa sukuvietin, mikä kuulostaa minusta siltä, että jalostus mennyt liian pitkälle.
osta vastuuntuntoiselta kasvattajalta. 'halvalla' hankitussa koirassa voi myöhemmin ilmetä kaikenlaista. pentutehtailijoiden koirissa saatetaan tuottaa sairaita koiria.
tosin joskus 'sekarotuiset' koirat saattaa yllättää iloisesti.
[/quote]
Taas on äänessä sellainen, jolla ei ole käsitystäkään siitä mistä puhuu.
Paimenrotuiset paimentavat, se on niillä perimässä. Koulutuksen tarkoitus on hillitä paimennusviettiä ja suunnata sitä oikein. Työlinjainen kelpie on nimenomaan TYÖkoira, ei amatöörien käsiin tarkoitettu pehmolelu. Ns. working kelpie sopii perhekoiraksi yhtä hyvin kuin formula-auto av-mamman kauppakassiksi. Niitä jalostetaan työominaisuuksiensa perusteella, jolloin jalostus nimenomaan menee oikeaan suuntaan, koska heikkorakenteiset tai muuten sairaat yksilöt eivät pääse jatkamaan sukuaan.
AP:lle suosittelisin ennemmin bordercollieta kuin karjakoiraa. Karjakoiralla on tosi kova otsaluu ja hyvin vähän miellyttämishalua bc:een verrattuna.
Vai bordercollie. Itselläni on sekalinjainen bordercollie kisakoirana. Sillä on enemmän pääkopassaan näyttelylinjaa, jonka ansiosta arki on helppoa. Se ei kyttää alituiseen jokaista häiriötekijää ympäristössä. Vahva kontakti ja suhde kehitettiin jo 7 vk lähtien. Sen ansiosta koira on ollut tähän asti aina irti ja kulkee lähellä. Sillä on selvät säännöt ja käskyt. Ekan tittelinsä TK1 se sai jo ollessaan alle vuoden ikäinen, vaikka moottoria tällä tytöllä ei olekaan. Tyypillinen bortsu se ei ole, mutta nykyään näyttäkin syntyvän hyviä kisakoiranalkuja tosi vhn. On joko moottori syntyessään tai sitten on hillittyjä tapauksia. Motivoinnista on monet asiat kiinni, kuten suhteenkin muodostaminen koiraan, mutta sitten on pennun syntyessään ominaisuuksia, joita ei koulutuksellakaan saa kaikkia muokattua sopiviksi. Esim. synnynnäinen moottori, joko se on tai ei ole olemassa. Toko koiraurheilulajina on sellainen, johon pitää syttyä bortsun. Sillä siinä ei varsinaisesti tapahdu mtn mullistavaa. Sarjatemppuja vain peräkkäin, mikä on tylsempää kuin agility, johon ei tarvitse syttyä. Sillä aksassa on valmiiksi loikkimista ja palkisevaa tekemistä. Toko onkin vaikea lajina ja vain hyvä kontakti ja korkea vietti takaa hyvän kisamenestyksen. Tämä kaikki on tietenkin siitää kiinni, millaisen yksilön saa. Kaikkiin ei vaikuta esim. aloittaako aksan treenaamisen ennen tottista. Yleisesti, miksi koirat ei aina pärjää tokokentillä johtuu motivaation puutteesta ja siitä ettei ne vain ole syttyneet siihen. Bortsu pitäisi maanisuutensa vuoksi saada syttymään tokoon yhtä intensiivisesti kuten vaistojenvaraiseen lampaiden paimennukseen. Voidaan ajatella, että bortsujen yleistynyt ongelmakäytös johtuu siitä, kun maanisuus ja asioihin syttyminen on väärissä kohteissa. En ikinä heittäisi palloa ja keppejä turhaan koiralle ellei se liity koulutukseen. Oppii vain turhaan yhdistämään älykkään pääkopan ja kertyneen stressin ansiosta samaa käytöstä muuhunkin liikkuvaa ympäristössä. Hallinta on kaiken A ja O. Ja arkitottis on vaikeampaa kuin toko. Kun puhutaan, että bortsulle pitäisi antaa älykästä tekemistä. Usein viitataankin koiraurheilulajeihin. Ne vain antavat koiralle virikkeitä, mutta eivät takaa tottelevaisuutta arjessa. Koira oppii vain saamaan palkkion, kun muistaa tilanteen, miten sen saa. Arkitottis on kuitenkin jtn aivan muuta ja paljon haastavampaa. Luoksetulo esim. ei ole mkn itsestäänselvyys ja sen treenaaminen eri häiriössä on pakollista jo pikkupennusta asti jos haluaa pitää koiraansa irti. Häiriö esim. kissat, jänikset, koirat, ihmiset, kulkuneuvot jne. Neutraali käytös ja niiden huomioinnin jättäminen on olennaista sosiaalistamiskaudella, kun pentu otetaan jos haluaa sen aikuisena olevan yhteiskuntakelpoinen. Huomioinnin jättäminen tarkoittaa minulle, ei kyttää, halua edes lähteä perään, ei tarvitse kieltää, hauku, eli ei ole kiinnostunut.
Vielä sellaisenkin, että monista kennelistä ei saa bortsuja ilman kisavaatimuksia. Harrastuskoirana ne on ihanteellisia ja tarvitsevat virkikkeitä, sekä aivojumppaa ollakseen onnellisia.
Liikkunnalla tätä rotua ei voi pilata. Ja on aika itsestäänselvyys, jos on paimentavasta yksilöstä kyse niin koko koiran iän aikana tehdyt pelkät hihnalenkit takaavat siitä tulevan vain kömpelö ja ylienerginen. Mielestäni eläinrääkkäystäkin. Onhan selvää, että hulluksi sitä tulee jos ei juoksemaan pääse. Ja bordercollie, joka paimentaa.... oivoi. Ongelmakäytöksiin johtaa. Siksi hallittu, eli koulutettu vapaanapitäminen on pakollista jo pennusta asti. Takaa hyvän kordinaatiokyvyn ja oppii vapaana olemisen olevan sille normaali asia.
Koirat, jotka on koko iän aina hihnoissa eivät opi siihen että vapaana oleminen olisi yhtä neutraalia. Yleensä lähtevät lauman luota irti ollessaan kiitämään äkkiä kaiken perään. Sinne, mikä antaa virettä. Tulevat pyydettäessä satunnaisesti luokse jos tulevat... Koirapuistot on hyvä esimerkki siitä. Yleensä ihmiset hankkivat koiran siksi, että pääsevat toisten ihmisten kanssa rupattelemaan ja antavat muiden rekkujen kouluttaa oman koira. Kun olisi kotia kohti tiedossa, koira ei tule kutsusta. Siellä siis käyvät yleisesti ne koirakot, joilla ei ole luoksetulo kunnossa.
1. koiraksi tämä ei sovellu ollenkaan. Älykkyyden vuoksikaan tätä ei kannata pelkästään harkita. Monet rodut on älykkäitä. Tekemisen haluinen bortsu voi olla enemmän ja virtaa perimästä voi löytyä. Myös maanisuus on omaa luokkaansa ja herkkyys jos verrataaan muihin rotuihin. Mutta muuten bordercollie sopii vain sellaiselle ihmiselle, joka on kiinnostunut kouluttamaan ja tekemään töitä paimennusvietin hallitsemiseen. Eli bortsun kuuluu olla maailman helpoin koira, joka on innostunut ja toiminnanhaluinen.
Yleisesti ulkomuoto pitäisi olla koiraa hankkiessa toissijainen peruste, samoin uskomukset ja kuulopuheet eri roduista. Pitää ottaa huomioon, käyttötarkoitus ja linja jalostuksessa, sekä ylsilöerot, kun harkitsee jotakin rotua. Myös mitä itse on valmis tekemään koiran eteen.
Hyvät bortsukennelit tekee yleensä pentutestejä. Loppujen lopuksi ei voi tietää millaisen yksilön saat kotiisi ellei pentuetta ole testattu. Pentulaatikossa kasvattajan luona käytös on aina erilaista kuin pennun kotiuduttuaan. Esim. pentu oli rohkea siellä, mutta on arka ja epävarma muualla. Esim. arkuus ja dominanssi on periytyviä ominaisuuksia.
Borercollie ei kunnolla edes sovellu ruuanlaittoon Australiankarjakoira on kohtuullisen lihaisa ja niitä parhaita paisti paloja löytyy ihan hyvin.
on ainakin valloittava elukka. Omaa ei ole, mutta yks tuttu koira löytyy. paimentaa luonnostaan ja on lapsiystävällinen ainakin tuo yksilö.