Jäättekö sairauslomalle jos ahdistaa?

En. Sit ahdistas vielä enemmän jos muut saavat tietää.

Kerran jäin, ahdistus oli sitä luokkaa etten syönyt enkä nukkunut ja työni sisälsi paljon ajamista. Olin jo selvä riski liikenteessä joten ei oikein ollut enää vaihtoehtoja.

En, ei se kuitenkaan oikein auta. Ja työkaverit joutuisi tekemään mun työt, tulisi vielä syyllinenkin olo. Enkä muutenkaan tykkää olla yhteydessä työterveyteen (meillä tarvitaan lääkärintodistus jokaisesta poissaolopäivästä).

Jos ahdistus vaikeuttaa toimintakykyä ja töissä selviytymistä, olen saikulla. Jos se velloo tuolla taustalla, mutta pystyn työskentelemään, ajattelemaan, eikä ahdistus syö voimia, teen töitä.

Nytkin olen ahdistunut, mutta se on tuolla taustalla, joten olen tässä etätöissä. Mulla ahdistuneisuushäiriössä yhtenä piirteenä on terveysahdistus. Ei oikein hyvä asia näihin aikoihin, olen käytännössä ollut enemmän tai vähemmän ahdistunut maaliskuusta alkaen. No kesä oli ihan ok, mutta nyt taas.

Mulla ei ole paniikkikohtauksia, mutta sellaisia tiloja, että välillä ahdistaa niin ettei oikein pysty olemaan missään. Se on ihan fyysisesti näkyvää. Hikoilen, tärisen, en pysty keskittymään mihinkään. Vaikka sen saa rauhoittavilla poikki, olen sen jälkeen aivan loppu. Yleensä tulee vielä migreeni siihen päälle. Onneksi niitä on nykyään aika harvoin. Niiden aikana/jälkeen en ole työkykyinen, joten otan saikkua. Olen tietotyössä ja jos en pysty keskittymään edes telkkarin katseluun, töiden yrittäminen on ihan turhaa. Pahempi ahdistus aiheuttaa myös kovaa ripulia, joten joskus on ollut pakko jäädä kotiin. Siihen ei auta edes Imodium.

Jos ahdistus on kovaa, se aiheuttaa yleensä uupumista pitemmällä aikavälillä ja siksi olenkin pari kertaa ollut kuukausia saikulla. Nyt onneksi on jollakin tavalla toimiva lääkehoito.

Mulla on yksi työkohde, jonka asiakkaat ovat niin hirveitä ihmisiä, että mun ahdistus nousee siellä potenssiin sata. Neljä tuntia siellä pitäisi pärjätä, mutta jo sinne meno saa kaikki ahdistusoireet päälle. Edellinen yökin on uneton. Monta kertaa olen sieltä itku kurkussa lähtenyt ja joutunut matkalla pysähtymään rauhoittumaan, etten ole liikenteelle vaaraksi. Olen työnjohdolle ilmaissut, etten tahdo sinne mennä, mutta jos listaani heidän kohteensa laitetaan, haen saikkua.

Muuten kyllä työelämässä pärjään ahdistukseni kanssa enkä ole sairaslomaa tarvinnut vuosiin. Etenen työtehtävä kerrallaan enkä päästä ajatuksia liikaa lentoon. Katson kelloa välillä ja sanon itselleni, että kaksi tuntia vielä, tunti vielä, vielä puoli tuntia..