Ero työttömyyden takia
Jäätiin sit molemmat miehen kanssa työttömiksi. Multa loppui määräaikainen ja mies irtisanoutui, kun sitä kohdeltiin huonosti töissä. Nyt meinaa vaan mennä jo hermo toiseen, kun stressaa tää tilanne niin paljon. Miten selvitä tästä, kun pinna on kireällä eikä uusia töitä vielä tärpännyt lukuisista hakemuksista huolimatta? Tosin vasta 1,5 kk työttömyyttä takana, mutta välillä pelottaa, että eroko tässä tulee, kun tapellaan helpommin kun kummatkin tosi stressaantuneita.
Kommentit (26)
Joo, kannattaa erota samantien, jos suhteenne on niin heikko ettei se kestä puolentoista kuukauden työttömyysjaksoa.
en ymmärrä mikä nyt teitä voisi tressata. ei töitä ei huolia. sossu maksaa elämisen jos ei omat rahat riitä.
Vierailija kirjoitti:
en ymmärrä mikä nyt teitä voisi tressata. ei töitä ei huolia. sossu maksaa elämisen jos ei omat rahat riitä.
Kaikki ei halua elää sossun rahoilla ja osa kaipaa ihan järkevää tekemistä. Itseä ahdistaa työttömyys ja eniten se, jos tämä pitkittyy. Nyt korona aikana on niin paljon työnhakijoita, että on ihme jos nopeasti jommallakummalla tärppää, joten pelottaa, jos tämä pitkittyy... Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo, kannattaa erota samantien, jos suhteenne on niin heikko ettei se kestä puolentoista kuukauden työttömyysjaksoa.
Kyllähän sen 1,5 kk helposti kestää, mutta pelottaakin, jos tämä pitkittyy. Nyt korona aikaan varmasti ihan aiheellinen huoli. Ap
Suunnatkaa energia siihen työhön hakemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Suunnatkaa energia siihen työhön hakemiseen.
Koko ajan haetaan. Molemmat hakeneet toista kymmentä paikkaa ja parissa haastattelussa käyty. Huomaa vaan, että tämä turhautuminen purkautuu sitten äksyilynä ja riitelynä Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ymmärrä mikä nyt teitä voisi tressata. ei töitä ei huolia. sossu maksaa elämisen jos ei omat rahat riitä.
Kaikki ei halua elää sossun rahoilla ja osa kaipaa ihan järkevää tekemistä. Itseä ahdistaa työttömyys ja eniten se, jos tämä pitkittyy. Nyt korona aikana on niin paljon työnhakijoita, että on ihme jos nopeasti jommallakummalla tärppää, joten pelottaa, jos tämä pitkittyy... Ap
Pakko ei ole jos ei halua mutta olette siihen oikeutettuja kuten muutkin samassa tilanteessa olevat. Päätös on teidän mutta turha siitä on valittaakkaan.
Kuten itsekin mainitsit että työnhakijoita on paljon. Eli ihan samassa tilanteessa olevia kun tekin. Kaikki toivovat löytävänsä töitä mutta ihmeisiin ei kukaan pysty.
Muistutuksena kuitenkin että verorahoista tuet maksetaan joten ihan hyvillä mielin voitte ottaa ns.omanne sieltä pois.
Minä ainakin pidän ajatuksesta että maksamillani veroilla ylläpidetään muidenkin elintasoa kun vain lakanoihin pukeutuneiden perheitä.
Rahattomuus vai toisen näkeminen.
Kumpi ärsyttää enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Rahattomuus vai toisen näkeminen.
Kumpi ärsyttää enemmän?
No säästöjä onneksi minulla on jonkin verran ja saan ansiosidonnaista. Lähinnä varmaan tämä epävarmuus ja tiivis yhdessä olo. Ja pelko siitä, että rahat käy vähiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahattomuus vai toisen näkeminen.
Kumpi ärsyttää enemmän?No säästöjä onneksi minulla on jonkin verran ja saan ansiosidonnaista. Lähinnä varmaan tämä epävarmuus ja tiivis yhdessä olo. Ja pelko siitä, että rahat käy vähiin. Ap
Onko kaikki tarvittavat toimenpiteet tehty, eli suunniteltu, kuinka vyötä kiristetään. Tämä on teillä nyt yhteinen asia, ja olette samassa veneessä, pitäis löytyä vaikka hampaat irvessä sellaista teamwork-meininkiä. Monet on vuosia hakeneet tuloksetta, teilläkin yhtä lailla vielä tilanne vaikea ja erikoislaatuinen koronan takia.
Ei ole mikään häpeä hakea tukia. Ne ovat tilapäisiä, ja saatte vielä maksella verojakin ihan kunnolla, ei huolta.
Ruokaa saa jokainen suuhunsa, ja vettä saa hanasta, kyllä siitä selviää. Mahdottomaan ei kukaan pysty, ja ihan hölmöä on uhrata voimansa siihen yhtä lailla kärsivään lähimmäiseen, jolla on jo ollut omat kipunsa siellä entisellä työpaikallaan. Kaikki mahdollinen hyvä onni teille nyt!!! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahattomuus vai toisen näkeminen.
Kumpi ärsyttää enemmän?No säästöjä onneksi minulla on jonkin verran ja saan ansiosidonnaista. Lähinnä varmaan tämä epävarmuus ja tiivis yhdessä olo. Ja pelko siitä, että rahat käy vähiin. Ap
Onko kaikki tarvittavat toimenpiteet tehty, eli suunniteltu, kuinka vyötä kiristetään. Tämä on teillä nyt yhteinen asia, ja olette samassa veneessä, pitäis löytyä vaikka hampaat irvessä sellaista teamwork-meininkiä. Monet on vuosia hakeneet tuloksetta, teilläkin yhtä lailla vielä tilanne vaikea ja erikoislaatuinen koronan takia.
Ei ole mikään häpeä hakea tukia. Ne ovat tilapäisiä, ja saatte vielä maksella verojakin ihan kunnolla, ei huolta.Ruokaa saa jokainen suuhunsa, ja vettä saa hanasta, kyllä siitä selviää. Mahdottomaan ei kukaan pysty, ja ihan hölmöä on uhrata voimansa siihen yhtä lailla kärsivään lähimmäiseen, jolla on jo ollut omat kipunsa siellä entisellä työpaikallaan. Kaikki mahdollinen hyvä onni teille nyt!!! :)
Kiitos viestistä. Ollaan kyllä puhuttu, että koitetaan olla kivoja toisille, koska tilanne vaikea kummallekin mikä aiheuttaa hermojen kiristymistä luonnostaan. Mutta hetken päästä sitten jo äksyily taas alkaa. Huoh. Onnea tosiaan nyt tarvitaan. Ap
Teidän kummankin pitää keksiä joku stressinpurkukeino eikä sylkeä omaa pahaa oloa toisen niskaan. Sen lisäksi teidän kannattaa miettiä, miten saisitte "yhdessä tästä selvitään" -tunne esiin. Menot ja tulot kannattaa laittaa paperille ja yhdessä miettiä, miten rahan kanssa toimitaan.
No avaa nyt ihmeessä 'mies irtisanoutui kun sit kohdeltiin huonosti töissä'???
Siis mitä sille tehtiin, ettei se ensin etsinyt uutta työtä ja vasta sitten irtisanonut itseään???
(Idiotismia )
Vierailija kirjoitti:
No avaa nyt ihmeessä 'mies irtisanoutui kun sit kohdeltiin huonosti töissä'???
Siis mitä sille tehtiin, ettei se ensin etsinyt uutta työtä ja vasta sitten irtisanonut itseään???
(Idiotismia )
Vuosien pompottelua alempiin tehtäviin vaikka toimi jo toimihenkilönä vuosia ja kiusaamista. Sanoi, että ei mielenterveys enää kestä, kun oltaisiin pompoteltu taas alempiin tehtäviin. Mies jousti vuosia jo tässä kuviossa. Ymmärrän täysin hänen ratkaisun, kun sanoi, että mielenterveys ja työkyky menee, jos vielä jatkaa tuolla. Mikään työ ei ole terveyden menettämisen arvoista. Ap
Eiköhän teistä tule vielä rahattomampia ja stressaantuneempia jos vielä eroatte kaiken päälle. Kahdet kulut kaikesta minkä maksatte nyt yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän teistä tule vielä rahattomampia ja stressaantuneempia jos vielä eroatte kaiken päälle. Kahdet kulut kaikesta minkä maksatte nyt yhdessä.
No totta tuokin.. Ero vielä tähän päälle niin ai että. Ja onhan yksinään aina yksin. Nyt sentään seuraa toisesta ja hyvin meillä suhde on toiminut tähän asti niin ei kai se auta kuin koittaa löytää taas se me-henki vaikka pinna onkin (tosin ihan ymmärrettävästi) kireällä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No avaa nyt ihmeessä 'mies irtisanoutui kun sit kohdeltiin huonosti töissä'???
Siis mitä sille tehtiin, ettei se ensin etsinyt uutta työtä ja vasta sitten irtisanonut itseään???
(Idiotismia )
Vuosien pompottelua alempiin tehtäviin vaikka toimi jo toimihenkilönä vuosia ja kiusaamista. Sanoi, että ei mielenterveys enää kestä, kun oltaisiin pompoteltu taas alempiin tehtäviin. Mies jousti vuosia jo tässä kuviossa. Ymmärrän täysin hänen ratkaisun, kun sanoi, että mielenterveys ja työkyky menee, jos vielä jatkaa tuolla. Mikään työ ei ole terveyden menettämisen arvoista. Ap
Nyt on vähän myöhäistä neuvoa, mutta jostain syystä työssä käyvän on huisin paljon helpompaa löytää uusi työ. Eli ohjeeksi niille, jotka vielä kituuttavat kurjassa työssä - etsi ensin uusi työ!
Se ok aina epäilyttävää, miksi "lähdin kun en enää kestänyt sitä vanhaa työtä" (ts. Onko mt-ongelmaa, saitko fudut jostain 'laittomuuksista', onko panostuksen arvoinen kouluttaa tähän jos helposti väsähtää työhönsä/työkavereihin...)
T. Rekrytoija
Kun äksyilette ja riitelette, pyytäkää anteeksi ja puhukaa ääneen siitä, että tilanteenne takia on hermot kireällä. Opetelkaa tukemaan toisianne vaikeassa tilanteessa sen sijaan, että puratte pahan olonne toisiinne.
Ei sitä tarvitse olla koko aikaa yhdessä vaikka olisittekin molemmat kotona. Asioita voi tehdä erikseen ja uloskin voi mennä. Ellette sitten asu jossain yksiössä, missä ei pääse toista "pakoon".
Kokemuksia? Vertaistukea? Anyone? Ap