Ero työttömyyden takia
Jäätiin sit molemmat miehen kanssa työttömiksi. Multa loppui määräaikainen ja mies irtisanoutui, kun sitä kohdeltiin huonosti töissä. Nyt meinaa vaan mennä jo hermo toiseen, kun stressaa tää tilanne niin paljon. Miten selvitä tästä, kun pinna on kireällä eikä uusia töitä vielä tärpännyt lukuisista hakemuksista huolimatta? Tosin vasta 1,5 kk työttömyyttä takana, mutta välillä pelottaa, että eroko tässä tulee, kun tapellaan helpommin kun kummatkin tosi stressaantuneita.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No avaa nyt ihmeessä 'mies irtisanoutui kun sit kohdeltiin huonosti töissä'???
Siis mitä sille tehtiin, ettei se ensin etsinyt uutta työtä ja vasta sitten irtisanonut itseään???
(Idiotismia )
Vuosien pompottelua alempiin tehtäviin vaikka toimi jo toimihenkilönä vuosia ja kiusaamista. Sanoi, että ei mielenterveys enää kestä, kun oltaisiin pompoteltu taas alempiin tehtäviin. Mies jousti vuosia jo tässä kuviossa. Ymmärrän täysin hänen ratkaisun, kun sanoi, että mielenterveys ja työkyky menee, jos vielä jatkaa tuolla. Mikään työ ei ole terveyden menettämisen arvoista. Ap
Nyt on vähän myöhäistä neuvoa, mutta jostain syystä työssä käyvän on huisin paljon helpompaa löytää uusi työ. Eli ohjeeksi niille, jotka vielä kituuttavat kurjassa työssä - etsi ensin uusi työ!
Se ok aina epäilyttävää, miksi "lähdin kun en enää kestänyt sitä vanhaa työtä" (ts. Onko mt-ongelmaa, saitko fudut jostain 'laittomuuksista', onko panostuksen arvoinen kouluttaa tähän jos helposti väsähtää työhönsä/työkavereihin...)T. Rekrytoija
Pyysin vertaistukea enkä mitään muka ystävälliseksi maalattua kauhukuvaa. Ap
Pahoittelut siitä! Ei ollut tarkoitus ahdistuttaa sinua vaan opastaa jotain muuta saman asian (pska työpaikka) kanssa pähkäilevää.
Mutta, selvitä voisitko listautua jonnekin vuokratyöfirmaan - nykyään aika moni tuttavapiirissäni oleva nuori on ensin tehnyt vuokrafirman kanssa tunteja yhdessä/useammassa paikassa ja sitten on tärpännyt niin, että kun se itse työnantaja on havainnut hyväksi työntekijäksi on palkattu vakkariksi (suorapalkkaus tuo säästöä myös firmalle ja virherekryjen riski vähenee kun ensin tullaan vuokrafirman kautta näytille...) juuri nyt voi kannattaa hakea myös joulutöitä - ja meillä päin ainakin lehtien varhaisjakelu hakee jatkuvasti tekijöitä. (Vähän vaatimattomampikin työ nyt aika nopeaan on parempi cvssä kuin pitkä aukko kotona)
Ja minäkin neuvon, että molemmat pitäisitte myös 'oman elämän' jonkun harrastuksen ja ystäviä mitä näette ja teette ilman sitä toista.
Tsemppiä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No avaa nyt ihmeessä 'mies irtisanoutui kun sit kohdeltiin huonosti töissä'???
Siis mitä sille tehtiin, ettei se ensin etsinyt uutta työtä ja vasta sitten irtisanonut itseään???
(Idiotismia )
Vuosien pompottelua alempiin tehtäviin vaikka toimi jo toimihenkilönä vuosia ja kiusaamista. Sanoi, että ei mielenterveys enää kestä, kun oltaisiin pompoteltu taas alempiin tehtäviin. Mies jousti vuosia jo tässä kuviossa. Ymmärrän täysin hänen ratkaisun, kun sanoi, että mielenterveys ja työkyky menee, jos vielä jatkaa tuolla. Mikään työ ei ole terveyden menettämisen arvoista. Ap
Nyt on vähän myöhäistä neuvoa, mutta jostain syystä työssä käyvän on huisin paljon helpompaa löytää uusi työ. Eli ohjeeksi niille, jotka vielä kituuttavat kurjassa työssä - etsi ensin uusi työ!
Se ok aina epäilyttävää, miksi "lähdin kun en enää kestänyt sitä vanhaa työtä" (ts. Onko mt-ongelmaa, saitko fudut jostain 'laittomuuksista', onko panostuksen arvoinen kouluttaa tähän jos helposti väsähtää työhönsä/työkavereihin...)T. Rekrytoija
Pyysin vertaistukea enkä mitään muka ystävälliseksi maalattua kauhukuvaa. Ap
Pahoittelut siitä! Ei ollut tarkoitus ahdistuttaa sinua vaan opastaa jotain muuta saman asian (pska työpaikka) kanssa pähkäilevää.
Mutta, selvitä voisitko listautua jonnekin vuokratyöfirmaan - nykyään aika moni tuttavapiirissäni oleva nuori on ensin tehnyt vuokrafirman kanssa tunteja yhdessä/useammassa paikassa ja sitten on tärpännyt niin, että kun se itse työnantaja on havainnut hyväksi työntekijäksi on palkattu vakkariksi (suorapalkkaus tuo säästöä myös firmalle ja virherekryjen riski vähenee kun ensin tullaan vuokrafirman kautta näytille...) juuri nyt voi kannattaa hakea myös joulutöitä - ja meillä päin ainakin lehtien varhaisjakelu hakee jatkuvasti tekijöitä. (Vähän vaatimattomampikin työ nyt aika nopeaan on parempi cvssä kuin pitkä aukko kotona)
Ja minäkin neuvon, että molemmat pitäisitte myös 'oman elämän' jonkun harrastuksen ja ystäviä mitä näette ja teette ilman sitä toista.
Tsemppiä !
No ajateltiin hetki vielä katsoa ihan lähempänä oman alan hommia, koska ollaan kuitenkin korkeasti koulutettuja (minä maisteri ja mies amk käynyt) Näin vähän aikaa työttömänä olleina katsotaan ensin (tosin ympäri Suomen hakuja) niitä enemmän omaa alaa liippaavia. Toki jos työttömyys pitkittyy niin vaatimattomampia hommia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnatkaa energia siihen työhön hakemiseen.
Koko ajan haetaan. Molemmat hakeneet toista kymmentä paikkaa ja parissa haastattelussa käyty. Huomaa vaan, että tämä turhautuminen purkautuu sitten äksyilynä ja riitelynä Ap
Mites nuo kotityöt? Se on sellainen aihe, mikä alkaa ainakin tuossa tilanteessa rassata, jos ei olla vertaisia, kun kumpikin on kotona. Jos nekin vain yhden kontolle jää, ei mene kauan, kun on hvetti irti.
Yhdessä voisi suunnitella vaikka viikon ruuat joka arkipäivälle, ja toteuttaa ne vuoronperään, niin että toiselle jäisi joka toinen pv vapaaksi, kun toinen hoitaisi ruuan ja tiskit.
Tuolla aikaa voisi sitten se toinen omistautua vain itselleen ja mennä vaikka lenkille, olla esim. omissa oloissaan makkarissa lukemassa tai niitä hakemuksia tekemässä, eli ei naamat vastakkain. Pyykki nyt hoituu melkeinpä toisella kädellä, ja molemmat silittää omat vaatteensa, samoin voi vaihtaa petivehkeensäkin.
Kumpikin siistii joka pv jotain mitä eteen tulee. Kaupassa kans suunnitellusti vuoroin, tai kaksinkin, jos on hyvä päivä ;D
Toivottavasti kodissanne on tilaa riittävästi molemmille olla yksikseenkin. Omien ystävien tapaaminenkin (oisko heissä myös työttömänä joku vailla seuraa?) piristää! Tsempit!
Oijoi miehen lähtö duunista ei ole meriitti. Juuri nyt on vaikea löytää duunia. Ja jos on lähtenyt kun ei kestä niin....
Tunnen kaksi joilla työttömyys venähti hyvin pitkäksi
Pyysin vertaistukea enkä mitään muka ystävälliseksi maalattua kauhukuvaa. Ap