Lapsi täytti 5 ja siitä tuli hirviö, onko normaalia?

yks päivä sano että on tän päivän jälkeen taas kiltti.. no juu ei ollut :) tiedostaa siis näköjään itekkin että kiukkuaa..

nyt sen 5v:n lisäksi kaksi pienempää uhmaajaa ja kivireen vetäminen on termi jota käytön mun arkipuuhille lasten kanssa.

Mä olen sitä mieltä, että kun ensinmäinen uhma tulee, niin se loppuu vasta kun kuolee pois.

Meillä alkoi viime kesänä kun tyttö 4,5v, nyt EHKÄ jo helpottamaan päin. Melkein vuosi siis tapeltu... Aina vähän kiukun aihe/kohde vaihtunut mutta samaa raivoamista aamusta iltaan.

Pikkuhousut on tyhmiä, kalsarit huonoja .Äiti on tyhmä ja....... Meillä itketään joka asiasta. Sukka ei mene , väärä lusikka jne. Minä minä koko ajan muita ei oo. Välillä haluttais viedä lapsi mummolaan kuukaudeksi. ( EI oo siellä kun joskus 2h kylässä). 4 lasta ja yksi vie koko perheen mehut, kun on niin tylsääääääääää. Haluttais lukea lisää mutta pakko lähteä ulos. Aurinkoista päivää kaikille ja etenkin pikku "diivoille".

eikö nämä uhmat lopu ikinä? meillä 2,5 vuotias poika jolla on ollut 2 vuoden uhma jo vuoden..ja jatkuu varmaan suoraan kolmen vuoden uhmaan..josta sitten siirrytään varmaan tähän. omg!

ihanaa!! Minä kun luulin, että erityislapsemme lääkitystä pitäisi taas muuttaa, kun muuttui melkoiseksi hirviöksi. Mutta uhmastahan siinä onkin kyse! Ikää on himpun verran vaille 5 vuota. Nukahtaminen erityisesti on työn ja tuskan takana, aiemmin on nukahtanut suht nätisti.

Kylläpä tuli helpottunut olo. Luulin jo, että lapsellani on jonkinasteinen mielisairaus.

Meillä myös, mutta en tiedä onko normaalia..

mutta, kun tuo meni ohi, niin olin taas äidin oma pikkutyttö ja sitä jatku 14-v asti. Ja edelleen on hyvät välit :)



Eli, kyllä kuuluu asiaan ja menee kyllä ohi. Muista vain olla lapsesi kanssa, pitää selvät rajat ja halata paljon.

Just neuvolassa kuulin, että voi olla murrosikäkin aikaisessa kun nyt on tuo uhma päällä. Eli sitä odotellessa. ap

Jatkuvaa ininää, kitinää, valitusta ja vastaanväittämistä. Ja kaikki pitää tehdä monen mutkan kautta; esim. ulkovaatteita pukiessa löytyy aina joku tavara, jota pitää alkaa räplätä sen sijaan että pukisi vain reippaasti ne vaatteet päälle. Aina kun kehotan tekemään jotakin, vastaus alkaa sanoilla "Eikä kun..."

niin se loppuu vasta kun kuolee pois.

Vastaan väitetään, temppuillaan, uhmataan jne. Mutta onnekseni tiedän, että se on asiaan kuuluva vaihe lapsen elämässä. Toisilla se vaan alkaa aiemmin kuin toisilla. Hermoja koettelevaa silti, myönnän!

Meillä ainakin molemmat muksut olleet aivan kammottavia 5 -vuotiaana. Koita kestää. anna rajat ja rakkautta ja johdonmukaisuutta, ihania ne on kuitenkin ainakin nukkuessaan =o)

Jatkuu...pian täyttää 5v, kauankohan vielä kestää???

Jatkuvaa ininää, kitinää, valitusta ja vastaanväittämistä. Ja kaikki pitää tehdä monen mutkan kautta; esim. ulkovaatteita pukiessa löytyy aina joku tavara, jota pitää alkaa räplätä sen sijaan että pukisi vain reippaasti ne vaatteet päälle. Aina kun kehotan tekemään jotakin, vastaus alkaa sanoilla "Eikä kun..."

ollut jo jonkin aikaa ja tuntuu vaan pahenevan. Selvästi yrittää itse määräillä asioista.

kun ollaan taas koko päivä taisteltu 5-vuotiaan kanssa. Kaikki tuo kuulosti niin tutulta, mut niin ärsyttävää kuin se onkin silti helpottaa kuulla et muilla on samanlaista =)



Olen kans niin väsyny tuohon ainaiseen taisteluun JOKA IKISESTÄ asiasta et oon jo tyytyväinen ku palaan töihin pian äitiysloman loputtua! Nyt tuntuu et saan mennä töihin... kauheesti sanottu ja varmaanki saan tuntea tuon vielä nahoissani...

niitä tarkastellaan aikaajoin, jotenkin tuntuu että kevät on SE aika. Valon määrä kasvaa ja lapset touhuaa ulkona enemmän kun pitkään aikaan. Hyvä puoli asiassa on se että rajoja täytyykin tarkistaa, että ei ihan mamanlapseksi jää.



Muista kehua kun käyttäytyy hyvin ja osaa jonkun jutun. Oma aika aikuisen kanssa ja riittävä positiivinen huomio helpottaa. Kyllä se siitä, ohimenevää on.



Ja ruokamaistuu kun joku ateria jää väliin ;)