Lue keskustelun säännöt.
Kristustietoisuus maanpäällä ja sielunvaellus
09.10.2020 |
Se Jeesus ja kärsimysketju lähti juuri, kun olin kirjoittanut yhteen tekstiin vastauksen, joten kopioin sen osan tänne. Ehkä joku osaa vastata.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus vaan toi kristustietoisuuden maanpäälle. Kokemukset (kaikki erilaiset) on sitä mitä sielu lähtee opiskelemaan. Siellä taivaassa kun on jo se taivas sekä myös hyvin tylsää ;) Sielun näkökulmasta ihmiselämä on silmänräpäys, joten miksipäs ei tutkisi yhden elämän verran vaikka teemaa kuolema, tai epätoivo, tai äärimmäisen helppo ja onnellinen elämä. Ihan sama, kaikki sielut käyvät erilaisia elämiä ja oppeja läpi lukemattomia inkarnaatioita. Tämän kun sisäistää niin oikeastaan ymmärtää "tuskan ja kärsimyksen ja maailman pahuuden", siis että se on vaan näytelmää jossa pelaamme eri rooleissa.
Mun mielestä tuollaisessa selityksessä ei koskaan ole ollut mitään logiikkaa. Eli maailmankaikkeus on vaan kyllästynyt teini, joka kiduttaa Simseissä niitä hahmoja kuoliaaksi.
Mikä sun mielestä on sitten se sielun päämäärä? Jos me eletään täällä sata kertaa ja tullaan paremmiksi sieluiksi, niin mitä sitten kun me ollaan opittu jo kaikki? Sitten me yhdytään siihen maailmankaikkeuteen/ykseyteen ja hengataan kaikki siellä, vaikka me tavallaan sieluina kuitenkin ollaan jo yhtä sen yhteyden kanssa?
No yritän vastata, vaikka kysymyksesi ovatkin erittäin laajoja ja niiden ymmärtäminen vaatii vuosien opiskelun.
Ensinnäkään "maailmankaikkeus" ei ole mikään teini, joka pelaa simssiä. Vaan me kaikki sielut olemme niitä "jumalia", Luojia. Me luomme ajatuksillamme ja teoillamme tulevaisutta ja nyt hetkeä. Joten kun jokaisella on vapaa tahto niin jokaisen universumi on omannäköinen. Universumissa on melko tasapainossa "pahuutta" ja "hyvyyttä". Ne on heittomerkeissä, koska valossa asiat eivät näytä samalta kuin täällä, pahat teot eivät välttämättä olekaan niin pahoja kuin miltä se uhrista näyttää. Esimerkkinä vaikka, että joku sielu on valinnut tämän elämänsä teemaksi vaikkapa ulkopulisesta vallasta eroon pääsemisen. Ulkopuolinen valta voi olla addiktio tai vanhemman alkoholismi. Päihteillähän on aika iso valta uhriinsa. Kokemuksia etsivän sielun isä on vaikka tosi alkoholisti ja aiheuttaa paljon ikävää lapselleen ja lapsi joutuu repäsemään itsensä irti isästään. Näistä "pahoista" kokemuksista kuitenkin kasvaa sekä isä että lapsi. Näin siis näen asian, ei ole ketään ohjailemassa yhtään mitään pelikapuloita vaan sielut yhdessä sopivat oppinsa ja teemansa ja auttavat toisiaan.
Sielun päämäärä on tulla ylösnosseeksi mestariksi, mutta sekin on vain maallisesti määritelty termi ja päämäärä ja melko hierarkinenkin, käsityksesi tusta ykseydestä on suhteellisen totuuden mukainen. Mutta ei ne nousseet mestaritkaan siellä vaan olla löllöttele, vaan jatkavat inkarnaatiota maankaltaisille planeetoille auttaakseen ylösnousemus prosesseissa. Mm Jeesus on yksi tallainen ylösnoussut mestari joka 2000 vuotta sitten polkaisi käyntiin ihmiskunnan "ylösnousemus prosessin". Nämä prosessit kestävät tuhansia vuosia.
Osasinko edes yhtään avata mitä hait?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaankin tuollaisilla ajatuksilla ei yhtään mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Eikä ole sielunvaellusta, eikä ihminen muutu paremmaksi, ei valaistu eikä jalostu.
Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Meikämanne
Löysit minut mutten nyt just kerkee vastaamaan :)
Olen ollut lentokoneessa eikä taivaassa ollut ketään
Vierailija kirjoitti:
Löysit minut mutten nyt just kerkee vastaamaan :)
Ei paniikkia. Pidän ikkunan auki ja käyn jossain vaiheessa katsomassa olenko saanut vastausta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin uskonnottomana haluaisin jo etukäteen korjata sen aina esille nousevan asiavirheen, että uskonnoton ei ole sama asia kuin ateisti.
Ateisti voi käyttää aikaansa esimerkiksi jumalan olemassaolon kiistämiseen.
Uskonnottomalla ei ole mitään tarvetta kiistellä asiasta eikä sen kummemmin edes loukata uskovaisia (niin kuin ei toki suurimmalla osalla ateistejakaan ole tarvetta loukata ketään).
Tämä oli vastaukseni tuohon viimeisimpään vastaukseen:
Jos me olemme jumalia/luojia, niin miksi meidän pitäisi kasvaa? Olen ollut käsityksessä, että Jumala/universumi on jo täydellinen, mutta ilmeisesti se ei olekaan. Onko universumin täydellisyys se lopullinen päämäärä? Eikö meillä sitten ole tylsää?
Jos "hyvät" asiat voivat olla "pahoja" ja toisinpäin, niin sittenhän mulla on lupa tehdä mitä tahansa. Voin myöskin vapaasti vaikka hakata seuraavan random ärsyttävän ihmisen, jonka näen, koska meillä on varmaan vaan sopimus, että mä autan sitä pääsemään yli randomista väkivallanteosta tai löytämään jotain voimavaroja itsestään.
Olen itse ollut kiinnostunut tuollaisesta New Age -henkisyydestä, mutta se ei oikein sopinut minulle, kun se teki minut vain vihaiseksi. Ehkä sitten olen kristitty pelon takia, mutta tulin siihen tulokseen, että kannattaa mieluummin valita kristinusko kuin tuollainen hengellisyys, koska jos kristinusko on oikeassa, tuolla hengellisyydellä pääsee vain helvettiin, mutta jos henkisyys on oikeassa, niin sittenhän sillä ei ole mitään väliä, että uskon Jeesukseen. Seuraavassa paskassa elämässä sitten vaan uusi yritys. Mieluiten lakkaisin vain olemasta. Ei minua varsinaisesti kiinnosta rakentaa parempaa maailmankaikkeutta ihmisten kanssa.