Ilkivalta ahdistaa

Asun Keski-Suomalaisessa kaupungissa rivitalossa. Asuinalue on ollut hyvin rauhallinen, mutta viimeisen parin viikon aikana tähän on tullut pieni poikkeama. Pari viikkoa sitten viikonloppuyönä havahduin, kun kuulin askeleita ja vaimeaa puhetta pihastani sekä epämääräistä ääntä pihastani. Tätä kesti vain hetken ja juoksuaskeleet poistuivat pihastani. Raotin verhoa ja pihallani oli paperisilppua joka puolella. Enpä oikein saanut unta enää sinä yönä ja aamulla kävin siivoamassa jäljet. Huomasin myös, että postilaatikkooni oli työnnetty iso hauki. Tämän jälkeen nukuin seuraavat yöt ns. koiran unta ja heräsin pienimpäänkin räsähdykseen. Kovasti mietin, että miksi juuri minulle tehtiin näin. Järkeilin kuitenkin mielessäni, että syystä tai toisesta olen valikoitunut kohteeksi aivan sattumalta. Pystyin taas nukkumaan yöni paremmin. Muutama päivä sitten aamulla huomasin, että postilaatikkooni oli laitettu jotain ihme möhnää, joka kyllä lähti pesemällä pois. Siinä meni taas päivä pilalle ja harmitus on ollut suuri.

Tämän toisen kerran jälkeen olen nukkunut muutamat viime yöt huonosti. Koko ajan on pieni pelko, että tapahtuuko tänä yönä jotain? Lisäksi mietin, että miksi juuri minä? En ole tehnyt tietääkseni kenellekään mitään, eikä tylsä toimistotyöni voi vaikuttaa kehenkään niin, että siitä minulle voisi suuttua.

Lieneekö väsymys vai mikä, mutta joten tilanne tuntuu ahdistavalta. Viime päivät olen ollut alakuloinen, ruoka ei oikein maistu, eikä työntekokaan oikein innosta. Tiedän kyllä, että en voi olla syömättä tai tekemättä töitä, mutta oikein mitään muuta en jaksa tai halua tehdä. Mielessä pyörii vaan, että miksi olen joutunut ilkivallan kohteeksi ja mitähän seuraavaksi tapahtuu...

Hyvät neuvot tulisivat tarpeeseen, koska näin en voi jatkaa loputtomiin. Varmasti osittain työstressi ja koronastressi myös vaikuttavat, mutta ilkivalta jotenkin laukaisi ahdistuksen. Ymmärrän myös, että mistään isosta ilkivallasta ei onneksi ole kyse, mitään ei ole rikottu tai varastettu ja tätä kautta yritänkin rauhoitella itseäni. Mutta yhtä kaikki, koen tilanteen ahdistavaksi.

N53