Synnyitkö 70-luvulla? Käytettiinkö kotonasi lyömistä, tukistamista tms. kasvatuskeinona?

olen vm-76. En ole sanut asiasta traumoja.

Minua tukistettiin, mutta se lopetettiin jossakin välissä, kun valistus lisääntyi. En tiedä tarkkaa vuotta, mutta kerran pitelin päätäni hölmöiltyään, kun äitini totsi, että etkö huomannut en jo loppuneen perheessäme.

Ei se ole minusta oleellinen pointti. Lyömiset ei kirvele mutta se kirvelee että jätettiin henkisesti yksin, pakotettiin nukkumaan yksin omassa huoneessa, moitittiin kaikesta ja yritettiin ahtaa tiettyyn muottiin.

Muistan kyllä, kuinka kurjaa se oli. Mutta toisaalta pidin sitä oikeutettuna silloin.



Olen miettinyt, onko saamani kohtelu alentanut kynnystä, niin että olen joskus huomannut lapsille suuttuessani miettiväni, että tekisi mieli tukistaa.



Meillä ei kuitenkaan käytetä ruumiillista rangaistusta, koska se on ihan hirveää. Pelkkä ajatuskin, että sama käsi silittää ja sama käsi tukistaa tms. on niin ristiriitaisen kamala.

Minua on tukistettu, ei jäänyt traumoja.

ja olen saanut tukkapöllyä ja parit luunapit. Ei ole jäänyt mitään traumoja.

Juu, tukkapöllyä ja luunappeja oli listalla lapsena. Ei niistä mitään sen kummempia jäänyt mieleen. Enemmän ja pahempana muistan sen teini-iän henkisen nöyryytyksen, kotiintuloajasta kun myöhästyi, joutui seisomaan saman ajan kaksinkertaisena keskellä olohuoneen lattiaa vanhempien tuijottaessa telkkua. Samalla paloi mahdollisuus päästä esim. viikonloppuna ulos jne.. kotiaresti oli jotain ihan kamalaa ja noloa teininä.

en halua itse tehdä niin lapsilleni. t. 8

ja kyllä tukistettiin ja nipattiin. En kärsi, olin kyllä "ansainnut" saamani pöllyt silloin. Toki en itse anna tukkapöllyä lapsilleni, mutta joskus tuntuu, että voisi antaa, niin ymmärtäisivät kurin ja tottelemisen.... meillä halataan paljon ja kaikista asioista puhellaan, joskus vaan edes jäähynurkka ei meinaa auttaa.

On lyöty vitsalla paljaalle persiille ja roikotettu hiuksista oikein kunnolla. Asialla tietty isäpuoli. Ärsyttävintä oli se kun sen vitsalla lyömisen näki oven raosta naapurin muutamaa vuotta nuorempi poika, se oli huomattavasti nöyryyttävämpää kuin itse lyöminen.



Tukkapöllyssä taas karseinta oli se kun katsoin anovasti äitiäni silloin kun kunnolla retuutettiin ja hän vain seisoi ja katsoi myös vihaisena. Syy kaikkeen oli se, että tultiin pari tuntia myöhemmin leffoista koska emme ehtineet aikaisempaan näytökseen. Tapahtui 80-luvulla.

On tukistettu, hutkaistu muutamia kertoja, tullut vyöstä/risusta pyllylle. Varmaan niitä luunappejakin olen saanut. Täytyy sanoa, että mulle on periytynyt vähäsen tuo käyttäytymismalli. Kurjaa.

Vitsa oli oven karmin päällä pelotteena. Ehkä siitä jotain traumoja jäi. Pelkkä ajatuskin, ett pitäis antaa selkäsauna tai tukkapölly omalle lapselle tuntuu kamalalta. Ehkä vielä haitallisempaa oli vanhempieni kasvatustyyli että ei saa kehua, muuten ylpistyy.

että mulla on kyllä ollut muuten ihan loistavat vanhemmat, etenkin äitini kanssa olen vieläkin todella läheinen. Meillä on muuten kyllä kannustettu ja osoitettu välittämistä. Itse kyllä muistan hyvin tukkapöllyt ansainneeni, sen verran itepäinen olin...

ihan pienenä (2-5v) myös risulla paljaille kintuille esim. pissavahingosta. Omaksuin tämän käytöksen itsekin ja tukistelin pikkuveljiäni ja siskojani. 80-luvulla alettiin puhua fyys. kurittamisen laittomuudesta ja haitallisuudesta ja kun kasvoimme, niin muutenkin tuo kurittaminen jäi ja loppui vähitellen kokonaan. Isä kuitenkin uhkaili joskus tukistamisella, jos emme totelleet tai esim. tappelimme keskenämme. Eli pelolla ja pelossa olemme kasvaneet, vaikka meitä ei mitenkään hirveästi hakattu ja nuo tukistamiset oli ehkä viikottain tai harvemminkin. Toinen kasvatuskeino oli ärjyminen, komentelu ja haukkuminen. Kehuttu ei koskaan. Äiti muistaakseni ihan tosissaan mietti sitä, että miten toimia, kun tukistaminen on laitonta mutta raamatussa sanotaan että joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa ja kun hän ei vihaa... Oi niitä aikoja...Trauma on jäänyt!

ei jäänyt traumoja :)

muuten oli? Minä muistan ehdottoman ahdistavana ja pelottavana fyysisen väkivallan, toki myös haukkumisen ja hylkäämisenkin, mutta kyllä se kivun pelko on jäänyt ahdistavana mieleen. Olivatko vanhemmat muuten teille ystävällisiä, kannustavia, saitteko hellyyttä, kehuja, rakkautta? t.-71 syntynyt

selkäsaunoja, vitsaa, tukkapöllyjä ja luunappeja sekä henkistä nöyryyttämistä ja haukkumista.

Ja jäi traumoja, väkivalta oli myös ennalta-arvaamatonta ja täysin epäjohdonmukaista.

Omasta väkivaltaisuudestani pääsin eroon noin kaksikymppisenä, kun aloin itse ajattelemaan sen mielettömyyttä (sen hetkinen poikaystävä pelkäsi minua kun olin niin arvaamaton ja saatoin yllättäen vaan lyödä)

Nyt kun katson 5-vuotiasta tytärtäni, en pysty käsittämään miten joku voi käyttää väkivaltaa johonkin noin pieneen ja hauraaseen - hänen ranteensakin ovat niin pienet ja kapeat, ihan kuin linnun luut:(!



Olen syntynyt -76

niin sitten tehtiin selväksi vaihtoehdot: sai itse valita, totteleeko vai valitsee piiskan. Ikinä ei lyöty, eikä tukistettu eikä luunappeja ollut. Rakkautta oli ja syliä. Ei mitään jäänyt hampaankoloon

väkivaltaa kasvatuksessaan.



Aivan kauheita juttuja nuo tukistamiset, luunapit ja vitsat. Ei sitä silloin edes osannut kuvitella mitä esim. kavereille oli voinut tulla rangaistukseksi.



Omalle lapselleni en voisi edes kuvitella moisia rangaistuksia. Mulla on tainnut todellakin olla aivan ihanat vanhemmat, tiesin sen kyllä jo etukäteen.

Traumoja ei kuitenkaan jäänyt.



Niille, jotka asiaa kummastelevat tiedoksi. Tukkapöllyäkin voi antaa monenlaisella voimalla, kuin myös luunappeja jne. Meillä varmaan oli siitä lievimmästä päästä tuo tukistelu ja luunappejakin tuli todella harvoin. Tukisteluun myös turvauduttiin vain harvoin. Sanoisinko kerran pari kuukaudessa ehkä. Äiti ei koskaan turvautunut fyysisiin keinoihin ja yleensä isän osalta tuima ilme ja sanominen riitti, että toteltiin. Muutenkin suhde vanhemiin oli hyvä ja läheinen. Perhepetissä nukuttiin ja vapaa-aika vietettiin yhdessä. Alkoholia ei myöskään koskaan nautittu yhtä lauantaisaunakaljaa enempää lasten nähden :).