Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsen pakko tehdä läksyt ?
16.04.2009 |
Jos pärjää koulussa ja opettaja ei puutu läksyjen tekemättömyyteen.
Kyse ekaluokkalisesta. Tiedän, että on vanhempien tehtävä huolehtia siitä, että lapsi tekee läksyt, mutta en siihen pysty. Voidaanko lapsi esim. ottaa huostaan sen vuoksi, että on toistuvasti läksyt tekemättä ?
Saa kuitenkin täydet pisteet kokeista, eikä lintsaa. Muutenkin pärjää koulussa hyvin. Nuo läksyt ei vaan tule tehtyä.
Kommentit (57)
Läksyt tehdään, koska niin on sanottu ja se kuuluu asiaan. Ei ekaluokkalaisella vielä niin paljon läksyjä ole, että se rasittaisi.
Miten luulet että hän alkaa tekemään läksyjä sitten kolmosella? Silloin nuo läksyt voivat jo olla tarpeelliset oppimisen takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen on tehtävä läksyt. Miksi et kykene valvomaan asiaa? En todella usko, että asia olisi huostaanoton arvoinen, mutta huolestuttavinta minusta on tuo sinun kysymyksen asettelusi: onko pakko tehdä läksyt. Olet heti antamassa periksi ilman mitään järkeenkäypää selitystä.
Ekalla luokalla läksyjä ei tehdä siksi, että ne olisivat välttämättömiä oppimiselle. Niitä tehdään, koska siinä harjoitellaan OPISKELUA. Ryhmässä olo, opettajan ohjeiden noudattaminen ja opetuksen seuraaminen ovat ekaluokan tärkeimpiä opittavia asioita.
Ylemmillä luokilla läksyjen teko jo on oikeastikin tarpeen, jotta asiat omaksutaan pysyvästi eikä vain lähimuistiin.
Läksyistä huolehtiminen ja niiden tekeminen on yksi peruskulma kivi koululaiseksi kasvamisessa. Lapsella päävastuu ja vanhemmat ohjaavat, katsovat, että tulevat tehdyksi. Miksi läksyjä ylipäätään tehdään? Siksi, että harjoitellaan koulussa opiskeltuja asioita!! Myös kotona opitaan paljon asioita tehtävien tekemisen kautta. Ekaluokalla tasoerot oppilaiden kesken ovat kovat, joillekin koulunkäynti voi olla helpompaa, mutta tilanne tulee varmasti jo tokaluokalla muuttumaan. Ota ihmeessä yhteyttä opettajaan! Vastuu on toki hänellä, että tarkistuttaa antamansa tehtävät päivittäin.
Kysymyshän on vastuunotosta (siis kuuluu oleellisesti lapsen kasvuun) eikä siitä onko esim. lahjakas, joka jo osaa jotain. EI eppuluokkalaisen tehtävien tekoon kauan aikaa kulu ja se vaan kasvattaa tulevia koitoksia varten, kun niitä TODELLA pitää vääntää. Huostaanotto höpölöpöö... Tehkää siitä vaikka yhteinen hetki, jos ei omatoimisesti tee. Ja tsekkaa lopuksi ja KANNUSTA ja kerro miksi läksyt tulisi tehdä. Ihmettelen kyllä vähän opea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppivelvollisuus on laissa määrätty, mutta ei siinä kukaan pakota mihinkään. Eestään löytää sitten minkä on taakseen jättänyt, sanotaan.
joita pitää tehdä, vaikka ei mieluisalta tuntuisikaan. Koulussa niitä on paljonkin, pojilla toinen paikka on intti. Ei siinä paljoa kysellä tekeekö mieli tehdä jotain, vaan on tehtävä. Mulla ärsyttää tällaiset pullikoijat, joille pitäisi antaa jotain erivapauksia ilman mitään järkevää syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et pysty, koska et saa lastasi kuriin vai et pysty, koska et halua lapsellesi pahaa oloa vai et pysty, koska lapsesi ei halua???
Läksyt on tehtävä vaikka olisi itse Einstein. Lapsellasi on opiskeluvelvollisuus ja sinulla vanhemapana on velvollisuus tukea ja neuvoa lastasi.
Alkuun tekikin ne, mutta sitten alkoi lipsua ja nykyään ei tee niitä enää ollenkaan.
En enää edes tiedä mitä hänellä on läksynä. Unohtaa jatkuvasti kirjat pulpettiin. Eikä nuo tee tehtäviä järjestyksessä, joten en voi tietää mitä on läksynä. Alkuun ne oli merkattu. Ei enää. Lapsi ei kerro mitä tuli, vaikka tietää.
En tiedä miten pakottaa tekemään läksyt ?
En voi hänen puolestaan niitä tehdä. Osaa kyllä, mutta ei viitsi.
Olen lahjonut, kiristänyt, muistutan läksyistä puolen tunnin välein.
Jos istun vieressä hän ei tee mitään ennenkuin häivyn tai sitten suuttuu ja häipyy sänkyn alle, josta en häntä saa vedettyä pois. Koko ilta menee siihen, että yritän ja yritän saada ne läksyt tekemään.
En jaksa enää, koska en tiedä mitä pitäisi tehdä ?
Jos opettaja edes huomauttaisi lapselle läksyjen tekemättömyydestä, niin luulen, että tottelisi, sillä opettajaa hän kunnioittaa ei minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä se sitten lähtee eteenpäin.
Pyydä häntä joka päivä erikseen merkitsemään poikasi läksyt esim. reissariin. Ei tämä nyt tämän ihmeellisempi asia ole. Kyllä ope sen tekee, jos kerrot, millainen tilanne teillä on. Poikahan vie sinua ihan 6-0 jatkossa jos nyt et ole tiukkana noiden läksyjen kanssa. Tuo fiksuus hänen kohdallaan saattaa kanavoitua ihan vääriin asioihin, jos hänät ei pidä ruodussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun tekikin ne, mutta sitten alkoi lipsua ja nykyään ei tee niitä enää ollenkaan.
En enää edes tiedä mitä hänellä on läksynä. Unohtaa jatkuvasti kirjat pulpettiin. Eikä nuo tee tehtäviä järjestyksessä, joten en voi tietää mitä on läksynä. Alkuun ne oli merkattu. Ei enää. Lapsi ei kerro mitä tuli, vaikka tietää.
En tiedä miten pakottaa tekemään läksyt ?
En voi hänen puolestaan niitä tehdä. Osaa kyllä, mutta ei viitsi.
Olen lahjonut, kiristänyt, muistutan läksyistä puolen tunnin välein.
Jos istun vieressä hän ei tee mitään ennenkuin häivyn tai sitten suuttuu ja häipyy sänkyn alle, josta en häntä saa vedettyä pois. Koko ilta menee siihen, että yritän ja yritän saada ne läksyt tekemään.
En jaksa enää, koska en tiedä mitä pitäisi tehdä ?
Jos opettaja edes huomauttaisi lapselle läksyjen tekemättömyydestä, niin luulen, että tottelisi, sillä opettajaa hän kunnioittaa ei minua.
vaan siitä ettei sulla ole auktoriteettia tarpeeksi. Keinoja on paljonkin, mutta ihan ensimmäiseksi juttelisin asiasta pojan kanssa. Kertoisin, että läksyt on hänen työnsä ja ne on tehtävä. Voisin jopa pyytää opettajan mukaan keskustelemaan asiasta, jos kerran opettaja on pojalle auktoriteetti. Aika hurjaa, jos ekaluokkalainen ei kunnioita omaa äitiään, mitä homma on kymmenen vuoden päästä, jos et tee kokonaisuudelle jotain???
Ekaluokkalainen pompottaa sua! Ota myös oma vastuu äitinä ja ota ITSE yhteys opettajaan. Jotenkin tuntuu, että haet aloituksella myötätuntoa sulle, mutta kai sinä haluat lapsesi parasta. Hän on niin TOSI pieni vielä ja nyt tarttis tehdä jotakin. Noi aiemmat vastauksethan kertokin miksi niitä läksyjä tulisi tehdä alusta asti,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin miten kuvittelit pärjääväsi, kun hän on murrosikäinen. Tuo on kyllä jo todella huolestuttava tilanne.
Ehdottaisin keskustelua opettajan kanssa ja jopa puhelua perheneuvolaan. Ainakin meidän kunnassamme on perhetyöntekijöitä, jotka käyvät mm. tällaisissa tapauksissa opettamassa lapselle, miksi läksyt tulee tehdä ja miten niistä selvitään sekä vanhemmille, miten pärjäävät lapsensa kanssa.
Tee jotain, ennen kuin olet loputtomassa suossa lapsesi kanssa.
näitä jokapaikan kritisoijia ja sääntöjen kanssa pullikoivia ihmisiä. Kun niitä sääntöjä on siellä työpaikallakin ja nekin koskevat kaikkia.
... eipä tarvitse miettiä mistä Suomen nykyinen pullamössökansa sikiää...
Jos annat periksi nyt tässä asiassa, lapsesi muistaa sen ja kohta olette silä tiellä, että hänen ei tarvitse tehdä mitään, mitä ei halua. Aika harva lapsi oikeasti HALUAA tehdä läksyjä. Kyllä ne useimmille on pakkopullaa. Sinun tehtäväsi on nyt olla aikuinen, joka tietää, mikä on oikein. EIkä siis epäröi edes, että tuleeko läksyt tehdä. Ne tehdään. Opettaja on varmasti avuksi, kun puhut hänelle.
Olemme jutelleet samasta asiasta on mieheni kanssa. Minä olen kilttinä tyttönä aina tehnyt läksyt tunnollisesti. Mies taas oli jo omana kouluaikanaan sitä mieltä että jos asian osaa muuten, ei sitä tarvitse harjoitella läksyjen avulla. Hänen mielestään on kamalan turhauttavaa ja ajan haaskausta tehdä mekaanisia tehtäviä tunnista toiseen.
Mies on siis aina ollut kympin oppilas, mutta riidellyt todella ankarasti jo ala-asteella (ekalla luokallakin) ja vielä lukiossa ja yliopistossakin pakollisen tekemisen vuoksi. Kovasti ovat opettajat uhkailleet luokalle jäämisellä ja kurssien läpäisemättömyydellä jos on liian paljon poissaoloja tai tehtävät tekemättä siitä huolimatta että kokeesta/tentistä tulee täydet pisteet. Hyvin mies on kuitenkin aina kaikesta suoriutunut vähällä harjoittelulla. Pääsi automaattisesti yliopistoon, valmistui nopeasti erinomaisin tiedoin, väitteli nuorena ja on nyt hyvässä työpaikassa. Mitään haittaa (riitoja ja uhkailua lukuunottamatta) läksyjen tekemättömyydellä (ja linstauksella) ei ole ollut.
Kuitenkin minä olen sitä mieltä että läksyt tehdään (piste!). Miehen mielestä ajan voi käyttää järkevämminkin jos asian osaa. Toisaalta ymmärrän miestäkin, mutta jotenkin se sääntöjen noudattamiseen sopeutuminen on minusta helpompaa tulevaisuuden kannalta. Miehen mielestä taas on aivan oikein kritisoida typeriä sääntöjä ja osoittaa ettei opettaja ole mikään ylijumala edes alaluokkalaiselle. Ymmärrän miehenkin pointin, mutta en haluaisi lapsieni joutuvan vaikeuksiin asian vuoksi. Esim. matikan tehtävissä mies usein sanoo pojan kuullen että turhaahan noita alkusivun tehtäviä on tehdä kun olet osannut ne jo vuosia sitten lähde ennemmin ulos urheilemaan.
nuoresta miehestä tulee älykkötohtori? Minun elämänkokemukseni kertoo, että niistä pojista tulee useimmiten elämässään ihan tavallisia luusereita.
ja parhaiten sen oppii, kun alusta asti siihen opetellaan. Kiire ei voi olla syynä siihen, ettei ehdi paneutua asiaan lapsen kanssa.