Olen miettinyt tuota kehitysvammaisten oikeutta saada lapsia.

Mahtaakohan kehitysvammainen pystyä siihen pelkän tukiperheen voimin. Eipä ole tullut vastaan kehitysvammaisten lapsia. Olisi kiinnostavaa tietää miten heillä kotona sujui.

Onhan monia vähän... "yksinkertaisia", lue tyhmiä aikuisia, joita ei ole diagnosoitu mitenkään kehitysvammaisiksi mutta ovat kyllä enemmän vähemmän yksinkertaisia. (Esim. n. 68 % täällä av:llä kävijöistä :-)



Niin pitäisikö tyhmien ihmisten saada lapsia? Jos ÄO vaikka alle 85? Voihan kehitysvammainenkin olla ihan fiksu.

Tai entä kuulovammainen / sokea, jonka ÄO voi olla vaikka miten hyvä?

Mihin vedät sen vammaisuuden rajan???



Entäs erityisen rumat ihmiset? Tai liikalihavat, tai kovin lyhytkasvuiset?

Entäs köyhät - yhteiskunnan varoista ne lapset sitten pitää kasvattaa, vähän niin kuin kehitysvammaistenkin lapset käyttävät yhteiskunnan varoja...?





Lähinnä mua ärsytti aloituksessa se, että jollain tapaa oli olemassa perusolettamus, että keh.vammaiset EI saisi saada lapsia... olen samaan asenteeseen törmännyt ennenkin, ja se vaan ärsyttää!

Sitähän minä tässä yritän miettiä, että onko asia tosiaan niin. Tarvitsevathan vaikeasti liikuntavammaiset, kuulovammaiset, kuurot ym myös paljon ulkopuolista apua lastensa kanssa toimimiseen.

Kuurous ja sokeus ei vaikuta älyyn tai harkintakykyyn, mutta lapselle on todella raskas jos hänestä tulee jo hyvin varhaisessa vaiheessa omien vanhempiensa huoltaja, henkisesti tai fyysisesti.

että kehityksessä on jääty vajaaksi, ei siis ole ylletty aikuisen tasolle. Toki voi miettiä että onko heillä oikeus hankkia lapsia, mutta tärkeämpää on mielestäni miettiä, että mitkä ovat syntyvän lapsen oikeudet? Ei lapsi ole mikään lemmikki joka kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin, se on arvokas ihminen, jota ei voi vain siksi hankkia/sallia hankittavan, ettei kenellekään vammaiselle tule paha mieli. Näin vain on, että vammaisuus rajoittaa elämää.

ja niin tarvitsevat myös alkoholistit, narkkarit, mielenterveysongelmaiset...



5, ei nuo yllämainitsemani ryhmätkään pysty itse huolehtimaan lapsistaan, mutta ei heidänkään lisääntymistään voida rajoittaa.



Yhteiskunta laittaa turhempiinkin asioihin rahaa, kuin kehitysvammaisten tukemiseen vanhempana.



Eikös kehitysvammaisille tulisi taata mahd. hyvä ja mahd. "normaali" elämä - ja kyllähän perhe voi olla osa tällaista elämää.



3

mutta silti - syntyvän lapsen oikeuksia pitäisi miettiä myös, kun alkoholisti, narkkari, masentunut, köyhä, tai kiihkouskovainen tekee lapsia. Tai vaikka muuten vaan moukkamainen ja tyhmä ihminen.



Esim. oma lapsuuteni oli erittäin ikävä köyhyyden ja vanhempien uskovaisuuden takia. Kyllä toivoin niin useasti etten olisi syntynytkään.



Yhtä lailla voisi todeta, että esim. köyhyys rajoittaa elämää, ja rajoittaa lapsilukua sen mukaan. Esim. pienipalkkaiset siivojaat saisi tehdä vain yhden lapsen. Kun muuten joutuu yhteiskunta tukemaan. Tai entäs työttömät?



Sinänsä ap:n idea tukiperheestä on varsin hyvä - toivottavasti tällaista tukiperhe toimintaa olisi / on olemassa!!



3

mutta hyvin lähellä sitä kuitenkin. Siis siinä rajoilla. Hyvin ovat lapsensa hoitaneet. Osa lapsista on samanlaisia kuin vanhemmat, osa hyvinkin älykkäitä.

Mutta ei se tee sitä yhtään paremmaksi ideaksi, että jotain toista vanhemmuuteen kykenemätöntä ihmisryhmää kannustetaan lapsentekoon.

mutta hyvin lähellä sitä kuitenkin. Siis siinä rajoilla. Hyvin ovat lapsensa hoitaneet. Osa lapsista on samanlaisia kuin vanhemmat, osa hyvinkin älykkäitä.

Milläköhän perusteella se raja on vedetty, mikä on kehitysvammainen ja mikä ei. Arvelen, että perustuu juuri johonkin arjessa selviytymiseen. Mikä siis onnistuu tuntemallasi perheellä, mutta mistä tiedät miten onnistuu joltakin joka on oikeasti kehitysvammainen?

rajoissa kun se on mahdollista, ei kenenkään toisen (esim lapsen) kustannuksella

Eikös kehitysvammaisille tulisi taata mahd. hyvä ja mahd. "normaali" elämä - ja kyllähän perhe voi olla osa tällaista elämää.

3

6

lapsi on lapsen oikeus saada vanhemmuuteen kykenevät vanhemmat. Olen ymmärtänyt että oikeasti kehitysvammaisen kanssa saa nähdä vaivaa että hän oppii rutiinit edes oman itsensä huoltamiseksi. Miten sitten vauvan, jonka hoito on miljoona kertaa monimutkaisempaa? Pystyykö kehitysvammainen yksin tarpeeksi rakenteelliseen arkeen? Entä vuorovaikutus lapsen kanssa, sen käsittäminen miten äärimmäisen tärkeää se on täysin avuttomalle vauvalle?

valmis antamaan lapsen? Mihin asioihin pitää arjessa pystyä?



Sokeat, kuurot ja cp-vammaiset ainakin minä hyväksyn, koska heillä ei ole ongelmia käsittää asioita. Ongelmat on lähinnä käytännöllisiä, teknisiä, ja ne varmasti pystytäänkin ratkaisemaan.

...niitä ole esim. cp-vammaisia, joilla äly normaali, mutta liikuntakyky kovin heikko.



eli äly voisi riittää, mutta varmaan aika paljoa apua tarvitsisi, jos omat jalat ei toimi ja kädetkin melko heikosti. sinällään näillä ihmisillä lienee poika/tyttöystäviä ja ovat ehkä naimississakin. en sitten tiedä valistetaanko heitä, ettei heidän lapsia kannata hankkia. yhdelle tällaiselle puolitutulle muistaakseni hankittiin e-pillerit jo joskus kuukautisten alkamisen jälkeen, koska hänen olisi voinut olla muuten hankala huolehtia hygieniastaan. vanhemmat tekivät mielestäni päätöksen toki lastaan kuunnellen.



tiedä sitten mitä hänelle nykyään kuuluu, on jo pian 30 v.



M

Tarkoittaen siis henkistä kehitysvammaa.



Toki ymmärrän, että lapsia syntyy jatkuvasti vanhemmille, jotka tosiasiassa eivät ole kykeneviä heistä huolehtimaan. Mutta lähtökohtaisesti: on väärin kaikkia kohtaan rohkaista kehitysvammaisia tekemään lapsia ja väittää, että "lapset ovat kaikkien perusoikeus". Olen työskennellyt kehitysvammaisten parissa, joten en perustele ajatuksiani pelkillä ennakkoluuloilla.



Sitä paitsi - mieheni äiti on juuri sellainen "diagnosoimaton" tapaus, jota mieheni on lapsesta asti joutunut holhoamaan. Aika rankkaa lapselle, että jo 9-vuotiaana on yksinhuoltajaäitiään älyllisesti kehittyneempi, joutuu huolehtimaan laskujen maksusta ja pankkiautomaatilla käymisestä ym. "aikuisten asioista" perheessä, kun 44-vuotiaaksi asti omassa lapsuudenkodissaan asunut äiti ei ole näitä asioita hallinnut. En tietenkään sano, että "parempi, jos mieheni ei olisi syntynyt", mutta kuka haluaa tietoisesti tukea sitä, että vastaaviin oloihin hankitaan lapsia?

koska se juuri on pointtini, että mikä oikeus muilla on päättää, ketkä voivat tehdä lapsia, ketkä eivät. (no olihan siellä Ruotsissa niitä pakkosterililointeja...)



Mielestäni yhteiskunnan kuuluu sitten auttaa ja tukea, sen verran kuin tukea tarvitaan.



Mutta jos nyt olisi pakko jotain sanoa, niin luulen että tosi vaikeasti vammaiset tuskin edes saisivat / pystyisivät tekemään lapsia.



Lähinnä niitä kai haluavat tehdä kuurot / sokeat / jonkin verran cp-vammaiset / jonkinasteista down syndroomaa sairastavat.

Ja ärsyttää vaan, kun olen tosiaan törmännyt asenteisiin että esim. kuurot / sokeat ei saisi tehdä lapsia.



Mitäs jos sitä myöhemmin sokeutuu, pitäiskö ottaa lapset pois? (siis ajatuksena vaan, muistelen sitä naivia henkilöä joka mulle aikanaan vouhkasi asiasta, kun näki jonkin artikkelin kaksplussassa jonkinasteista vammaa potevista vanhemmista...)



Nää on tosi hankalia asioita... monta näkökulmaa. Joku vuosi sitten Kodin kuvalehdessä yleisöpalstalla äiti kirjoitti, kuinka ei haluaisi että hänen down-tyttönsä tekee lapsen, koska hän ei jaksaisi hoitaa sitä vauvaa enää.

Ymmärrän senkin!

Toisaalta - en tiedä, mutta NYT itse kuvittelen, että mielelläni hoitaisin mahd. sairaan lapseni lasta.

No, elämä opettaa... mutta tällä hetkellä mielipiteeni on se, että on kyseenalaista rajata ihmisten lisääntymistä (jos nyt edes about omin avuin pystyy lisääntymään. Mutta esim. hedelmöityshoidot vammaisille tms. - menee jo liian filosofiseksi tähän kohtaan...)





olikohan se 3 vai mikä...

Eikös kehitysvammaiset voi olla tavaallaan kuin lapsen tasolla. Eli eivät oikeasti ymmärrä mitä ovat tekemässä. Mihin ovat sitoutumassa. Mitä vanhemmus ihan oikeasti vaatii.

Tosiasia kuitenkin on, että kehitysvammaiset ovat aina tehneet lapsia ja tulevat jatkossakin tekemään. Rankkaa on varmasti niin vanhemmilla kuin lapsillakin, mutta niinhän on monissa muissakin perheissä.



Vanhempien aistivammat voivat olla aivan yhtä rankkoja lapselle kuin kehitysvammaisuus. Esim. perheessä, jossa vanhemmat ovat kuuroja joutuvat lapset hyvin usein tulkeiksi. Ja niin on myös useissa maahanmuuttajaperheissä, joissa mitään vammaa ei kenelläkään ole.

Lapsen oikeus huolehtiviin vanhempiin on suurempi kuin vanhempien oikeus saada vaan lapsi, kun kerran haluavat. Luin kerran kehitysvammaisen tytön äidin kirjoituksen asiasta ja kirjoitti jutussa juuri tätä, että missään tapauksessa sellaisen asian ei pitäisi olla mahdollista. Kirjoitti siitä, kuinka tytär on 7-vuotiaan tasolla ja kuvittelee voivansa huolehtia toisesta ihmisestä, vaikkei pysty huolehtimaan itsestäkään. Eihän anneta lapsillekaan mahdollisuutta alkaa vanhemmaksi, miksi pitäisi aikuisille, jotka ovat samalla tasolla?

lapsi on lapsen oikeus saada vanhemmuuteen kykenevät vanhemmat. Olen ymmärtänyt että oikeasti kehitysvammaisen kanssa saa nähdä vaivaa että hän oppii rutiinit edes oman itsensä huoltamiseksi. Miten sitten vauvan, jonka hoito on miljoona kertaa monimutkaisempaa? Pystyykö kehitysvammainen yksin tarpeeksi rakenteelliseen arkeen? Entä vuorovaikutus lapsen kanssa, sen käsittäminen miten äärimmäisen tärkeää se on täysin avuttomalle vauvalle?

Älyllinen vammaisuus on vähän eri asia kuin aistillinen. Älyllinen vammaisuus tarkoittaa sitä, ettei pysty huolehtimaan toisista ihmisistä, koska tarvii itsekin huolehtimista. Miten lapsi voisi kasvattaa toista lasta ja tarjota turvaa?



Vanhempien aistivammat voivat olla aivan yhtä rankkoja lapselle kuin kehitysvammaisuus. Esim. perheessä, jossa vanhemmat ovat kuuroja joutuvat lapset hyvin usein tulkeiksi. Ja niin on myös useissa maahanmuuttajaperheissä, joissa mitään vammaa ei kenelläkään ole.

[/quote]