Tämä kotiäitinä olo on siis elämän PARASTA ja helpointa aikaa! Oikeasti!

Siis ei ole mitään pakkoa - kaikki pakot on vain korvien välissä. Jos haluan löysän päivän voin pitää sen. Jos haluan omaa aikaa, sen kun teen mitä haluan, mitä sitten jos lapset on paikalla.



Tämä on piiiitkä ihana loma - todellinen sapattivapaa.



Työelämässä herään aikaisin, meikkaan itseni siistiksi, joudun tapaamaan kenkkuja(kin) asiakkaita, sumplimaan työkavereiden kanssa, vastuuta, kiirettä, budjettipaineita, jatkuvasti tekemättömiä töitä ja asiakkaat odottaa ta´rjouksia, venyviä työpäiviä. Lisäksi työMATKAT, pitkiä ajomatkoja tai odottelua lentokentillä, yksinäisiä öitä kalseissa hotellihuoneissa, erossa perheestä, nyyh.



Kiire ehtiä päiväkotiin hakemaan. Ja sen PÄÄLLE kotityöt, kauppa, ruoanlaitto, kuntoilakin pitäisi, ja eipä sitten jääkään aikaa lasten kanssa. Vk-loputkin menee vauhdilla.





Luulen että ne jotka valittaa kotiäitiyden raskautta, ei ehkä pääsääntöisesti ole olleet kovin korkealla työelämässä tai ovat kovin nuoria eli eivät ole ehtineet vielä kokea työelämän puuduttavuutta ja raadollisuutta täysimmillään - itsekin olin vielä n. 5 v. sitten tosi urasitoutunut, annoin kaikkeni ... (lapsista huolimatta).





(Ja tämä tietysti EI varmaan päde, jos on jotain erityisongelmaisia lapsia tai mies ei yhtään auta tms., joten ei tartte kenenkään hermostua - mutta näin minä asiat koen, että kotiäitiys on löysää ja ihanaa.)





4 lasta

Voi masentua,alkaa lihoamaan,syrjäytyä yhteiskunnasta ellei ole hypersosiaalisesti joka kirpputoritapahtumassa mukana. Itsetunto voi laskea, kun on "vaan kotona". Muut ei arvosta sua ollenkaan, tulee ongelmia rahan kanssa. Muuten samaa mieltä mutta asioissa on aina monta puolta! kolmen äiti.

Mutta aika aikaa kutakin:-)

sain kaksi lasta peräkkäisinä vuosina ja silloin en jaksanut oikein kotona. Oli kiire töihin näyttämään ammatillista osaamista ja kuvittelin, että siellä pääsisi helpommalla. Silloin ei ollut kokemusta, millaista on olla "äitinä töissä". En osannut edes ajatella, mikä rumba on yhdistää työ, lapset, kotityöt, harrastukset ja parisuhde.



Myöhemmin saimme kaksi lasta lisää ja nyt olen arvostanut kotiäidin leppoisaa elämää. Olen tavallaan täysityöllistetty ilman palkkaa, mutta on aikaa tehdä tämä homma kunnolla. Lasten kanssakin on oppinut olemaan rennompi, hermot eivät mene ja lapsetkin ovat rauhallisempia.



Töiden aika on kohta taas, mutta luulenpa, että nämä oli elämäni "parhaat" vuodet tietyllä tavalla.

Lapset sairastelevat ja äitikin saattaa sairastua ja silti on homman pyörittävä. Jos lapsi olisi hoidossa äiti pääsisi rauhassa käymään edes hammaslääkärissä tai kampaajalla. Moni työssäkäyvähän venyttää lapsensa hoitopäivää ihan tällaisistakin syistä. Kotiäiti ei voi olla itsekäs. Lapset tottuvat siihen, että äiti on turva ja käytetävissä välillä liiaksikin ja kotoa irrottautuminen omiin menoihin on vaikeaa ainakin, kun on vauvaikäinenkin talossa.

toisen elämän alku on ollut kyllä aika raju, kun sairaalassa oltiin ensimmäiset viikot ja sairaala tulee jatkossakin kuulumaan elämäämme.



Olen myös sitä mieltä,että kotiäitiys on elämäni parasta aikaa. Tuolla jossain odottaa duuni haasteineen; yhtään ei oo ikävä siihen oravanpyörään juuri nyt ;)

Pikemminkin oma äitini oli lisänä hoidettavana niinä vuosina.

Mutta olen ap.n kanssa samaa mieltä. Olivat elämäni helpoimpia vuosia.

myös neljän äiti

Vaikka vasta tosin yksi ja ihana 1-v lapsi ;)



Saa tehdä töitä itselleen ja silloin kuin huvittaa. Saa olla ja mennä miten haluaa, ei tarvi istua neljän seinän sisällä ehkä jopa huoneessa missä ei ole ikkunaa. Seura on maailman parasta, ei tarvi stressata ikäviä työtovereita, joiden kanssa on pakko olla tekemisissä. Saa ajatella mitä haluaa, ei tarvi miettiä pää punaisena työongelmia kiireisenä. Kerrankin on aikaa ja energiaa haaveilla ja suunnitella ja opetella uutta työn ulkopuolella ja toteuttaa ne. Kotitöistäkin saan tyydytystä, kun saan jonkun asian tehtyä loppuun. Hommat ovat helppoja, ei paineita, ja jos heti ei onnistu, niin seuraavalla kerralla sitten, eikä epäonnistuminen haittaa ketään, eikä maksa mitään - kuin ehkä euron, jos vaikka maitokastike palaa pohjaan ;D



Ja ennenkaikkea se ihana seura :)! Lapsi on niin vilpitön. Nautin hulluttelusta hänen kanssaan ja meillä on hauskaa. Saan ihailla päivät pitkät hänen kehitystään ja halia ja pusutella häntä. Lisäksi saan tuntea itseni tärkeäksi, olen hänelle korvaamaton, en mikään kasvoton resurssi, jolla on ID numero. Saan nautintoa ja silmäniloa, kun puen häntä sävy sävyyn ja katselen kuinka suloinen hän on.



Itse olen myös ollut toooodella urasitoutunut, painoin pitkää päivää ja stressasin ja otin vastuuta. Niiiin nautin tästä ajasta.



Ihanaista wappua kaikille äideille :)

Mitä teidän miehet tienaa? Meillä miehen tulot viime vuonna 500 eur/kk ja minun 3400, jää siinä sitten kotiin... Pitää vissiin laittaa lapsi hoitoon 8kk ikäisenä.

Oon just miettinyt samaa. Pakot nimenomaan on korvien välissä. Ja töissä ei oo lapsia mukana joo mutta ennemmin mä kiukuttelevaa lastani kuuntelen kun kiukuttelevia alaisia, pomoa ja kollegoita. Tää on niin luksusta!

Paitsi työssäni ne ovat ne asiakkaat jotka kiukuttelevat. Kaikista ihaninta kotona olossa on nukkuminen (vauvavuoden jälkeen). Mitä sitten vaikka nuorin heräilee monta kertaa yössä, mutta nyt ei ole sitä työstressiä joka vei unet kokonaan. On ihan eri asia saada nukkua puoleen seitsemään ja hitaasti käynnistellä aamua kuin herätä ennen kuutta painamaan täysillä.

Kaikista kamalinta on elämäni ollut esikoisen ollessa pieni ja minun palattua töihin. En muista niistä vuosista juuri mitään, oli niin väsynyt ja koko ajan jatkuvassa kiireessä.

T: Kahden lapsen äiti ja uraohjuksen vaimo

Kyllä mun elämä ainakin oli helpompaa aikana ennen lasta. Töistä kun pääsin, olin täysin vapaalla. Pystyin tekemään mitä halusin.



Nyt kyllä ei ole aikatauluja, muita kuin lapsen ruoka- ja uniajat. Mutta juuri ikinä en kyllä voi tehdä mitä haluan. Ei lasta voi kaikkialle mukaan ottaa (esim kuntosalille), eikä kotona kaikkea tehdä lapsen ollessa siinä vieressä (esim. mä harrastan ompelua. Pöydille kiipeilevä ompelukoneista ja niiden langoista kiinnostunut 1v on aika huono yhdistelmä tuohon harrastukseen.)



Että en mä täällä kotona koe omaa aikaa viettäväni, vaan aivan lapsen ehdoilla.

Ja niin, mulla mies ei ole juurikaan kotona (muuta kuin käy syömässä ja sotkemassa, nukkumassa). Että siksikään tämä ei niin helpolta tunnu.

siis mieheni tienaa kyllä ihan ok (brutto reilu 4t kuussa mutta asumiseen menee kyllä yli 2t kuussa...), ja äitiyslomalla ollessa toki mun äitiyspvraha on ihan hyvä myös.



Kotihoidontukiaikaa varten olen säästänyt töissä ollessa, niin että voidaan ottaa pankista n. 1000eur/kk, jottei nykyinen elintaso ihan tajuttomasti kärsi, ja voisin olla näin n. 2-3 v. kotona.



Hätävarana on myös lyhennysvapaiden jaksojen ottaminen asuntolainaan.



ap



Niin ja tuosta mitä joku kirjoitti - siis mullakin oli niin että kahden ekan kanssa jotenkin koin tän kotiäitiyden paljon rankempana - sitten kun oli taas siinä välissä ehtinyt kybällä painaa töissä, niin johan kolmannen kanssa arvosti kotieloa ihan eri tavalla, ja 3. ja 4. välissä se töissäolo oli kyllä välillä tuskaa, kun oli lapsia niin ikävä...

Mutta, en silti sanoisi että työelämä olisi ollut ainakaan minulla kauhen paljoa raskaampaa, jos ollenkaan.



Olin ammatiltani yrittäjä, sos-terv.alalla. Päiväni olivat suht pitkiä, 50t /vko ja lisäksi joskus iltaisin pakollisia juttuja.



Nyt olen ollut kotona lasten kanssa, joita on 3; 6-v poika ja juuri vuoden täyttäneet kaksospojat.



Meillä ei kyllä minun onnistu ottaa omaa aikaa tai tehdä mitä huvittaa. Kyllä olen täällä kotona pääasiassa lapsia varten. Pienet pojat vievät paljon aikaa ja voimiakin, nyt kun toinen juoksee ympäriinsä vailla omaa järkeä ja toinen on korvakierteisenä valvottanut yöt läpeensä.



Mutta, en halua valittaa. Tämä on minun valintani ja tunnen syvästi, että paikkani on nyt kotona, ainakin niin kauan että kaksoset ovat 2-vuotiaita. Ehkä kauemminkin.



p.s. Nuorikaan en enää ole, päinvastoi 30v täyttyi ja pari vuotta sitten

Kyllä mun elämä ainakin oli helpompaa aikana ennen lasta. Töistä kun pääsin, olin täysin vapaalla. Pystyin tekemään mitä halusin.

Tuo on oikeastaan enemmän ero siinä onko äiti vai lapseton. Kun palaat työelämään takaisin, on taas ihan uusi arki. Se huoleton aika ei ihan pian palaa takaisin, mutta toisaalta vastuuseen tottuu ja sitten tulee lisää lapsia =).

Tsemppiä!

Minä sain lapsilisät ja kotihoidontuen (meillä ei ole kuntalisää). Elettiin kun nuukasti yritettiin olla. Lainaa lyhennettiin pienellä erällä. Nyt kun olen töissä, on lainerät kolminkertaistettu ja kohta se on maksettu pois.

neljän äiti

Mitä teidän miehet tienaa? Meillä miehen tulot viime vuonna 500 eur/kk ja minun 3400, jää siinä sitten kotiin... Pitää vissiin laittaa lapsi hoitoon 8kk ikäisenä.

oisit valinnu paremmin... =)

Komppaan sua täysin. Täällä yksi kolmen äiti, joka palasi takaisin työelämään ja ei voi verratakaan. Olin siis kotona aika pitkään...Ja lomaksi minäkin sen enimmäkseen koin.

Kyllä kotiäitinä olo siis oli HELPPOA ja toki IHANAA. Ja mulla kanssa terveet ja VILKKAAT lapset ja mies (joka tosin teki/tekee pitkää päivää). T. Äiti 42, lapset 4, 7 ja 9.

j

Olen nyt kotona nuorimman (1v) kanssa ja on tää vaan niin hitsin helppoa verrattuna vuoden takaiseen rumbaan kun yritti selvitä haastavasta työstä ja kahden lapsen päiväkoti/eskarikuvioista, harrastuksista, sairasteluista jne.



Kotiäitiys on helppoa ja suloisen ihanaa, itsenäistä ja vapaata aikaa. Ja meilläkin on sairastettu tänä talvena tarpeeksi, silti koen näin.



Säästöistä mekin tämä otetaan.

mutta jos olisi tiukkaa rahasta en tiedä olisiko silloin näin. Olemme maksaneet asuntolainamme ja oman talon "käyttövastike" on todella pieni. Mies tienaa melko hyvin ja mistään ei tarvi säästää vaikka olen kotihoidon tuella. Kaksi lasta ja kolmas haaveissa. Luulen, että jos rahasta olisi tiukkaa olisin palannut töihin.