Tämä kotiäitinä olo on siis elämän PARASTA ja helpointa aikaa! Oikeasti!

Miehen palkka on 2560€/brutto ja meillä ei ole kuntalisää kotihoidontukeen. Säästöjä ei ole, tosin itse saan 2x vuodessa ylimääräisiä tuloja n. 800€ kerrallaan. Ne laitetaan pahan päivän varalle tai sitten niillä ostetaan isompia asioita kuten nyt uus pyykkikone.



Meillä on asuntolaina, ei mikään iso, mutta maksettavaa siinä on kuitenkin.

Olisihan se henkisesti helpompaa, jos ei tarvis joka penniä laskea.



T: se kolmen pojan äiti

totta, en mä kuvittelekaan että sitten kun töihin palaan niin elämä helpompaa taas olisi. :) Kyllä mä nautin nyt kotonaolosta lapsen kanssa.

Alunperin vain kirjoitin kommentiksi kun ap sanoi että kotiäitiys on koko elämän helpointa aikaa. Nyt kun itseasiassa mietin, niin varmaan lapsuus oli mun koko elämän helpointa aikaa..

Puolentoista kuukaiden ikäinen esikoinen imee rintaa. Olen kjo tänään käynyt lounastreffeillä ystävieni ja heidän vauvojensa kanssa yhden salaattiravintolan aurinkoisella terassilla. Kunhan vauva on syönyt, vaihdan vaipat ja lähden pariksi tunniksi vaunuineni ulkoilemaan. Toivottavasti saan parin vuoden kuluessa tälle vauvalle sisaruksen. Saan taas hyvän syyn olla vuoden rennosti kotona. Sitä paitsi tätä lastani kohtaan kokemaani rakkautta en ole ennen voinut kuvitellakaan. Onko mitään parempaa kuin se leveä hampaaton hymy heti aamulla? Ei haittaa, vaikka herätys tänään koitti klo 4.30 :-)

ja vieläpä osin rennompi ja pomoni perhemyönteisempi, kuin monella muulla työpaikalla. Mutta SILTI on sääli käyttää niin paljon aikaa työhön.



Eikä niitä työpaikkoja todellakaan niin vain valita - eikä sitä rekrytointitilanteessa tiedä ikinä täysin, millainen kulttuuri uudella työpaikalla on.



Mutta esim. jos on ylempi toimihenkilö niin ihan normaalityössä on aika paljon vastuuta...



Ihan vielä en ole valmis kuitenkaan menemään pysyvästi johonkin hanttihommiinkaan - ne sitä paitsi ois myös tosi raskaita ja palkka huonompi.





ap

Riippuu kai minkälaisia vaatimuksia itselleen asettaa äitinä ja onko elämässä muita velvoitteita kuin työ.



Mulla esim 2 lasta 1 ja 4-vuotiaat. Siihen päälle opiskelen yliopistossa ja hoidan äitini yrityksen verkkokaupan. Ja mieheni iäkkäät vanhemmat tarvitsee viikoittain jotain apua, vaikka ovatkin vielä aika hyväkuntoisia (lähinnä siis jotain veroilmoituksen täyttöä, asioidenhoitoa ja muuta neuvontaa kaikenlaisisa pankki, vakuutus, puhelinliittymä yms asioissa)



Ja usein kuulen ihmisten ihmettelevän mulle päin naamaa, kuinka saan aikani kulumaan vain kotona. Siinäpähän ihmettelevät :)

Tämä on ihana loma. Lapset vievät voimia, mutta ei kannata kuvitella että vievät jotenkin vähemmän kun on töissä. Meillä nyt kolmas ja olen sanonut kaikille, että kyllä tämä menee oikein loistavasti näin, vaikkei turvaverkkoa olekaan. Mutta sitten kun palaan töihin on toinen ääni kellossa.

Silloin oli neljä lasta, vaikka raskasta duunia tein hevostenhoitajana.

Nyt olen kotona viiden alle kouluikäisen kanssa ja minulla riittää putkeen hommia lasten,tiluksien ja eläintenhoidossa, aamu klo6- 23:een!!! Lisäksi teen viikonloppuduunia.



Aika sohvaperunoilta vaikutatte, eikä teillä ole aavistustakaan, mikä on raskas, vaativa duuni!!!

En sitten tiedä, oliko minulla niitä vaatimuksia äitinä tarpeeksi, koska koin, että elämä oli kaikesta huolimatta aika leppoisaa.



Ihan tavallista elämää vietettiin. 2xpäivässä ulkoiltiin, tein ruokaa, siivosin, pesin pyykit, hoisin lääkärit ja puheterapeutit ja kuskasin iltaharrastuksissa. Mies oli osan ajasta toisella paikkakunnalla töissä, joten opettelin koko poppoon ottamaan aina matkaan kun jonnekin mentiin.



Omat harrastukset nyt oli aika niukkoja. Mitä nyt luin ja harrastin kotona liikuntaa painojen ja jumppapallon kanssa. Hiukan kun lapset kasvoivat, jatkoin vanhaa harrastusta eli lenkkeilyä. Lenkit kävin yleensä aamulla ennen kuin mies ja lapset heräsivät, silloin kun mies oli kotona yötä.



Mukavaa elämää se kyllä oli. En voi moittia.

Oli ihan käsittämätöntä luksusta, että valtio maksoi mulle siitä, että saatoin olla lasten kanssa kotona äitiys- ja vanhempainvapaat. Ei mitään muuta vastuuta kuin olla äitinä lapsillensa ja saada pitää heidät vieressä koko ajan. No kodinhoito siihen päälle.



Työelämässä on omat haasteensa, mutta kyllä mäkin olen kokenut, että vuodet lasten kanssa on aivan luksusta ja totaalista sapattia.



t: uraäiti

Kotiäitiys on tylsää, mutta ei se raskasta kyllä ole. Ihanaa olla lasten kanssa, touhuilla omaan tahtiin ja päättää itse asioista. Esimerkiksi pelkät työmatkat tekee elämästä niin raskaan, ettei sitä tajuakaan. Ehkä jotkut nauttii, mutta itse vihaan sitä, että työ vie minut perheeltä ja olen yksin jossain vieraassa paikassa hotellissa ja samalla tiedän, että kotona olisin tärkeä ja saisin lämpöä. Tuntuu melkein katkeralta sillä hetkellä.

minä ennen tykkäsin työmatkoista ja halusin niitä ja olin suuna päänä menossa jos vähänkin johonkin pääsi. Se oli muka jotenkin hienoa.



Mutta sitten 3. lapsen jälkeen jotenkin muutuin ja aloin inhota niitä matkoja todella.





ap

Siis ON ihan totta että tää kotiäitys

- ON henkisesti rankkaa

- VIE ammatillista itsetuntoa alaspäin ainakin hetkellisesti



mutta silti, tää on niin luksusta :).



Luulen että nuoret äidit ehkä kestää vähän huonommin tätä... (ainakin oma kokemukseni verraten ekoihin lapsiin ja nyt myöhemmin).



Välillä tulee melkein huono omatunto tästä pitkästä "lomasta", josta vielä jopa maksetaan jotain.

Miten etuoikeutettu olen esim. moniin muihin maailman äiteihin nähden kun saan hoitaa lapsiani itse koko päivän!! (vaikka ne usein rasittavia onkin! niin silti mun ihania omiani).



Ehkä se on vaan alitajuinen suojautumismekanismi meillä kotiäideillä, että valitellaan miten rankkaa tää on, koska jos joku tajuaisi miten ihanaa tämä on niin lähtisi loputkin yhteiskunnan tuet pois =D.

(Ei vaan, onhan se kai pienelle lapselle hyväksi oikeastikin, ettei kauhean nuorena hoitoon mene.)





(mun lapset on aloittaneet hoidon vaihdellen 1v 4 kk - 4,5 v. ikäisinä)





ap

Jos haluan omaa aikaa, sen kun teen mitä haluan, mitä sitten jos lapset on paikalla.

En pysty esim. rauhassa ja nautinnollisesti lukemaan kirjaa jos ja kun vauva huutaa kuin syötävä ja kolmevuotias mankuu että sillä on tylsää. No, kolmevuotiaan nyt voisi iskeä telkkarin eteen katsomaan lastenohjelmaa, mutta meidän vauva on erittäin huono nukkumaan eikä todellakaan viihdy yksin lattialla itkemättä.

Mutta siis muuten olen samaa mieltä siitä että kotona oleminen on helppoa. Se on helppoa siitäkin huolimatta ettei mulla ole sitä omaa aikaa.

että ihanaa aikaa tämä kotona olo on, en vaihtaisi mihinkään työhön. Saa itse kasvattaa omat lapsensa.



Mutta... ei tässä kyllä aikaa ole paljon muuhun. Omat lapset on syntyny 07 ja 08, joten kiirettä riittää ja omaa kampaamoaikaa saa sumplia viikkotolkulla, puhumattakaan kaverin tapaamisesta kodin ulkopuolella, urheiluharrastuksesta jne. Nautin tosi paljon, mutta jos kolmas tulee, niin ei kyllä vielä muutamaan vuoteen!!