Onko paikalla muita leskiä?
Miten oikeasti jaksatte?
Miten pystytte jatkamaan elämää?
Miten jaksatte töissä?
Joko viihdevarvasta on alkanut tanssittamaan?
Oletteko löytänyt uuden rakkauden? Mistä?
Kommentit (12)
Minä olen ollut kohta 20 vuotta leski. Mieheni kuoli äkillisesti 30-vuotiaana. 4 ensimmäistä vuotta menetyksen jälkeen oli helvettiä, lapset ja traumaterapia pitivät minut elämässä kiinni. Olin sairaslomalla yli puoli vuotta miehen kuoleman jälkeen, sitten pikkuhiljaa taas jaksoin käydä töissä. Uuden miehen löysin 5 vuotta mieheni kuoleman jälkeen.
Mieheni kuolemasta tulee 20.10. täyteen 2v. Kuoli 56-vuotiaana haimasyöpään. Eka vuosi oli vaikea. Sairauslomalla en ollut päivääkään mutta hautajaisten ja muiden järjestelyiden vuoksi muutaman päivän. Meillä oli muuttokin 2kk kuolemasta.
Elän normaalia elämään. Elämässäni on ollut vain tämä yksi mies, joten en usko tulevan uutta rakkautta. Kuitenkin: never say never.
Olisiko muita linjoilla? Menetin puolisoni tänä syksynä ja nyt tuntuu, että olen ainoa samassa elämäntilanteessa. Onko täällä muita?
AP:n kysymyksiin vatsuksena, että vaikeaa on ja jaksaminen joten kuten... Ei tosiaan ole viihteelle tullut mieleen lähteä, kun niin tuore asia vielä. Ehkä senkin aika joskus koittaa, nyt tuntuu lähinnä absurdlta.
Onko tänä iltana leskiä paikalla? Olen kesällä leskeytynyt ja voisin vaihtaa kuulumisia. Omat kuulumiset tosin aika synkkiä.
mieheni jätti minut 20 vuoden avoliiton jälkeen.
Sanoi että olen lihava ja että häpeää liikkua kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko muita linjoilla? Menetin puolisoni tänä syksynä ja nyt tuntuu, että olen ainoa samassa elämäntilanteessa. Onko täällä muita?
AP:n kysymyksiin vatsuksena, että vaikeaa on ja jaksaminen joten kuten... Ei tosiaan ole viihteelle tullut mieleen lähteä, kun niin tuore asia vielä. Ehkä senkin aika joskus koittaa, nyt tuntuu lähinnä absurdlta.
Munäiti toi 2 viikkoa isän hautajaisista meille uuden iskän.
Vierailija kirjoitti:
mieheni jätti minut 20 vuoden avoliiton jälkeen.
Sanoi että olen lihava ja että häpeää liikkua kanssani.
Minun elämäni rakkaus kuoli syöpään.
Ennemmin olisi nyt elossa.
Saisi haukkua mua läskiks , kunhan olisi elossa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko muita linjoilla? Menetin puolisoni tänä syksynä ja nyt tuntuu, että olen ainoa samassa elämäntilanteessa. Onko täällä muita?
AP:n kysymyksiin vatsuksena, että vaikeaa on ja jaksaminen joten kuten... Ei tosiaan ole viihteelle tullut mieleen lähteä, kun niin tuore asia vielä. Ehkä senkin aika joskus koittaa, nyt tuntuu lähinnä absurdlta.
Munäiti toi 2 viikkoa isän hautajaisista meille uuden iskän.
Olix äitis semmone jakorasia polkupyörä?:)
Vierailija kirjoitti:
Onko tänä iltana leskiä paikalla? Olen kesällä leskeytynyt ja voisin vaihtaa kuulumisia. Omat kuulumiset tosin aika synkkiä.
Jutta Gustavsbärgiin viitaten...
Ehtii..ehtii
Nyt vaan kerkes tulla ero ennen kuolemaa..;)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut kohta 20 vuotta leski. Mieheni kuoli äkillisesti 30-vuotiaana. 4 ensimmäistä vuotta menetyksen jälkeen oli helvettiä, lapset ja traumaterapia pitivät minut elämässä kiinni. Olin sairaslomalla yli puoli vuotta miehen kuoleman jälkeen, sitten pikkuhiljaa taas jaksoin käydä töissä. Uuden miehen löysin 5 vuotta mieheni kuoleman jälkeen.
ööhh..siis olit 5 vuotta leski?
Nyt panet menemään ,etkä ees muista koko äijää?
Olen jäänyt leskeksi vuonna 1992. Kaksi pientä lasta jäi huolettavakseni.
Selvisin ja pärjäsin oikeastaan ihan yksin ensimmäiset vuodet.
Oltuani 5 vuotta yksinhuoltaja tapasin nykyisen mieheni ja saimme kaksi lasta myöhemmin.
Ensimmäisen avioliiton jälkeen / puolison kuoleman jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle, koska aloitin opiskelut.
Nyt jälkeen päin olen miettinyt muutamia kertoja, että miten tuosta selvisin?
Kuinka kauan olet ollut leski?
Minkä ikäisenä jäit leskeksi?