Miten menee parisuhteessa yli 20v suhteessa olleet?
Saa myös kertoa suhteen eri vaiheista, jos haluaa. Oma suhde on ollut jo pitkään väljähtynyt ja mietin onko mitään enää tehtävissä?
Kommentit (22)
Hyvin menee edelleen, huomenna lähdetään taas keskenämme pienelle minilomalle.
25 v. yhdessa...kumppaneita ollaan mutta ei rakastavaisia. Rakkautta on mutta en sen laadusta osaa sanoa. Kohta ollaan kaksin ja sitten varmaan ihan hukassa. Klassinen tarina :(
Kannattaa jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja. Ei kaikkia suhteita tarvitse jatkaa ikuisesti. Sanot vaan, että oli kivaa jakaa elämää kanssasi ja ajasta jäi hyvät muistot, mutta nyt voisimme lähteä kulkemaan omia polkuja.
Hyvin. Välillä on ollut aika haaleaa, sitten taas piristynyt. Usein haaleat ajat tulevat kun vähintään toisella on stressiä, joskus on vaan tylsistyttänyt ylipäänsä kaikki. Mutta haaleinakin aikoina on aina löytynyt niin paljon välittämistä ettei eroa ole tullut tosissaan harkittua.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin. Välillä on ollut aika haaleaa, sitten taas piristynyt. Usein haaleat ajat tulevat kun vähintään toisella on stressiä, joskus on vaan tylsistyttänyt ylipäänsä kaikki. Mutta haaleinakin aikoina on aina löytynyt niin paljon välittämistä ettei eroa ole tullut tosissaan harkittua.
Kauanko ne haaleat ajat ovat kestäneet? Ap
35 v yhdessä. Hyvin menee. Äijä on välillä ärsyttävä ja välillä ihana. Niinkuin ennenkin. Kiva olla välillä ihan kahden ensimmäiseen kertaan kahteenkymmeneen viiteen vuoteen kun kuopuskin on opiskelemassa.
22 vuotta yhdessä. Välillä on ollut vaikeaa, kerran oltiin jo eroamassakin. Nyt menee taas pitkästä aikaa tosi hyvin, teinit välillä valittaa että lääpitään liikaa toisiamme :D
Vierailija kirjoitti:
22 vuotta yhdessä. Välillä on ollut vaikeaa, kerran oltiin jo eroamassakin. Nyt menee taas pitkästä aikaa tosi hyvin, teinit välillä valittaa että lääpitään liikaa toisiamme :D
Mikä auttoi siihen, että lähennyitte uudelleen? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin. Välillä on ollut aika haaleaa, sitten taas piristynyt. Usein haaleat ajat tulevat kun vähintään toisella on stressiä, joskus on vaan tylsistyttänyt ylipäänsä kaikki. Mutta haaleinakin aikoina on aina löytynyt niin paljon välittämistä ettei eroa ole tullut tosissaan harkittua.
Kauanko ne haaleat ajat ovat kestäneet? Ap
Pisimmillään useamman kuukauden, vaikea sanoa tarkasti kun ovat alkaneet ja loppuneet hiipien. Jossain vaiheessa vaan on huomannut että laimeaa on, ja sitten taas että nyt on taas oikein kivaa.
Jonkin asteisina kavereina tai tuttavina menee. En olisi kaverikseni valinnut. Välitän, mutta siinäpä ne tunteet. Niin, reilu 30 vuotta.
Raitis ilma houkuttaa tällä hetkellä, mutta tiedän olevani muuten vaan muutoksen tarpeessa ja partaalla. Miehellä suhteellisen sama. Ikä alkaa pian vitosella, miehellä 40:n nelistys ja yhteinen lapsi lähdössä kotoa. Suhteemme alussa minulla oli jo yksi, joten kahdestaan ei olla asuttu koskaan eikä kumpikaan yksin.
Mikäli pystymme puolikkaani kanssa sumplimaan tämän läpi, en näe miksi emme jatkaisi. Eikä aina tarvitse olla samojen seinien sisällä.
Välillä käydään hyvinkin kuumina.
Vierailija kirjoitti:
22 vuotta yhdessä. Välillä on ollut vaikeaa, kerran oltiin jo eroamassakin. Nyt menee taas pitkästä aikaa tosi hyvin, teinit välillä valittaa että lääpitään liikaa toisiamme :D
Sama aika meilläkin.
Heikosti menee. Ollaan vähän kuin sisko ja veli. Sitä suurta rakkautta ei ole koskaan ollutkaan.
26 vuotta yhdessä ja ollaan palavasti rakastuneita edelleen,vaikeita aikoja on ollut kuten lapsettomuus ym.mutta yhdessä ollaan siitäkin selvitty,eroa ei olla koskaan edes mietitty..kaksin ollaan onnellisia..seksikin muuttuu kokoajan vaan paremmaksi.
Mielestäni rakkaus on se tärkein liima ja jos se on kadonnut niin kyllä kummankin olisi parempi erillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22 vuotta yhdessä. Välillä on ollut vaikeaa, kerran oltiin jo eroamassakin. Nyt menee taas pitkästä aikaa tosi hyvin, teinit välillä valittaa että lääpitään liikaa toisiamme :D
Mikä auttoi siihen, että lähennyitte uudelleen? Ap
Iso riita. Tuli huudettua molemmin puolin päin naamaa pitkältä ajalta kertyneitä harmeja. Sitä selvitellessä tajuttiin, että yhteistä aikaa on ollut aivan liian vähän, joten sitä aikaa raivattiin arkeen ja käytiin myös kahdestaan viikoloppureissulla missä keskityttiin vain yhdessäoloon.
22 vuotta yhdessä, väliin mennyt todella huonostikin, ero ollut todella lähellä.
Mutta näin moneen vuoteen mahtuu aika monenlaista, koviakin aikoja, mutta olemme selvinneet vakavasti sairastumisesta, ulkomaille muutosta, molempien alanvaihdosta ja aikuisena opiskelusta.
Nyt ihanat lapset ovat ihania teinejä, ja kotona tuntuu pyörivän aina futisjoukkueellinen nuorisoa....
Miten tässä enää osaisi olla ilman toista, tai vaihtaa uuteen? Pitkästi jo kuljettu yhteistä tietä, ja toivottavasti matkaa on vielä paljon jäljellä.
Hyvin, kiitos kysymästä. 20,5v ensitapaamisesta ja oltiin tavatessa +/-30v.
Yli 40 v. yhdessä, teinirakkaus ja rakas on edelleen.
Meillä vaan on niin kivaa ja mukavaa yhdessä, halataan ja pussataan ja nukutaan käsi kädessä tai ainakin joku osa kiinni toisessa. Seksiäkin harrastetaan. Lapset ovat jo muuttaneet kotoa, nuorinkin 10 v. sitten, itse ollaan nyt 60-v. Motto: parin minuutin hali päivässä pidentää ikää.
Ei olla koskaan jämähdetty paikoillemme vaan aina lähdetty rohkeasti uusiin seikkailuihin, tehty juttuja, joista ystävät ovat sanoneet, että olette te rohkeita, ei meistä olisi ollut tuohon.
Noin 20 yhteistä vuotta takana ja onnellinen olen. Rakastuin mieheeni lähes ensisilmäyksellä ja se tunne on kantanut näihin päiviin asti, en ole kertaakaan miettinyt eroa.
Hankalia paikkoja toki mahtuu kahteen vuosikymmeneen. Meillä oli pahimmissa ruuhkavuosissa lisämausteena perheessä vakavampaa sairastelua ja sen jälkeen olen/olemme olleet todella onnellisia ihan tavallisesta arjesta ja siitä että kaikilla on terveys suurin piirtein mallillaan. Tuollaiset myllytyksen vuodet jolloin "elämä vie" ja itse voi vain yrittää pysyä perässä, voivat helposti ajaa parisuhteessa erilleen. Omassa suhteessa yhteys oli niin vahva että se kesti mutta tokikaan mitään rakkauden ja romantiikan ilotulitusta ei tuollaisen keskellä eletä.
Tuntuu että nyt eletään parisuhteessa yhtä parhaista ajoista. Lapset ovat jo vähän isompia ja omatoimisempia ja siten kahdenkeskistä aikaa jää yhä enemmän. Olen puolisostani rehellisesti loputtoman onnellinen.
20 v tulee näinä päivinä täyteen. Huonosti menee, eron partaalla ollaan.