Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua ystäväperheeseen, joka...?
26.02.2009 |
talousneuvoistani huolimatta ei käyttänyt mahdollisuuttaan palata takaisin normaaliin taloudenpitoon?
Makea elämä jatkui liian kauan. Eivät järjestelleet kulutusluottojaan pienemmälle korolle, lopettaneet yli varojensa elämistä, vaikka kehoitin ym. Ja kyse ei ole yllättävistä sairasmenoista tms vaan harrastukset ym eivät vain ole heidän tuloillaan mahdollisia.
Ovat nyt ulosottovelkaisia, opinnot kesken ja lapsiakin on jo useita. Ajatuksena heillä nyt, että ei kannata muuta kuin itse maata kotona ja pitää lapset päiväkodissa ilmaisilla sapuskoilla. Pienipalkkaisissa töissä ovat aikaisemmin olleet, vaikka vain himpunverran ovat tutkinnot kesken ja kannattaisi suorittaa ne loppuun.
a) Ihan niinkuin muihinkin ystäviini, jotka vain pärjäävät omillaan.
b) Antamalla omasta ylimääräisestä heille.
c) Antamalla vain joskus esim ruoka-apua ja yritäen edelleen saada heitä ymmärtämään, että heillä on nyt ulosottovelkaa, joka on hoidettava siinä missä jonkun toisen asuntoveka, jotta elämä olisi mielekästä. Mielekkyys ei ole = ylivarojensa elämistä.
Kommentit (3)
Keskustelivatko he oma-aloitteisesti kanssasi aiheesta ja pyysivät neuvoja?
Ja toki suhtaudut a-vaihtoehdon mukaan - ystäväperheesi on ystäviäsi, ei sinun tarvitse avustaa heitä rahallisesti jne, eikä ainakaan yrittää saada heitä ymmärtämään asioita, et ole heidän äitinsä :). (Sinällään toki mukavaa, että välität!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sinun paikkasi jaella talousneuvoja tai ruoka-avustuksia, etenkin jos niitä ei pyydetä. Suhtaudut heihin kuten tasavertaisiin aikuisiin ihmisiin ts. ystäviin. Autat, jos apua pyydetään ja sinulla on avunantoon resursseja ja halya, neuvot, jos neuvoja toivotaan. Muuten annat heidän tehdä omat päätöksensä ja elää niiden seurausten kanssa.
Itsepähän tietävät miten haluavat elää. Ja miksi alkaisit heitä avustamaan jos ovat itse soppansa keittäneet.