Lue keskustelun säännöt.
Vinkatkaa hyviä runokokoelmia aloittelijalle
01.10.2020 |
Haluaisin lukea runoja, mutta en yleensä ymmärrä niistä mitään. Minulle ne ovat vain sanahelinää, jossa sanoja on laitettu sattumanvaraisesti peräkkäin. Olen kuullut, ettei olennaista ole, että runot todella ymmärtää, vaan ne ovat ennemminkin jotakin koettavaa, elämys. Mutta kyllä se minulta ainakin nautintoa vie, kun en käsitä lainkaan, mitä yritetään sanoa. Jotain Risto Rasan tai Arto Lapin runoja olen vähän lukenut ja nauttinutkin niistä. Vinkkejä mistä aloittaa?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Spoon River Antologia!
Haa, tämän unohdin lyhyeltä lukulistaltani mainita, loistava kirja, löytyy kirjahyllystäkin.
ap
Miki Liukkosen Elisabet on mielestäni kaunein naiselle kirjoitettu runo, kirjoitti sen syöpään kuolleelle äidilleen.
Tämä siis yksittäisenä runona.
Hannu salakka: kuin unessa viipyen ja muut kirjat myös (tuo on paksu kokoelmateos)
Jyri schreck esim "muuttopäivät"
Kai Nieminen : en minä tiedä ja muutkin teokset
Tuomas Anhavan suomennokset mistä jo mainittiin
Kiitos vinkeistä! Huomenna menen kirjastoon etsimään. Lisää ideoita?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pentti Saarikosken runot on aika helppoa kieltä ja sisällöltään kiinnostavia. Eino Leino on muodollisempaa kieltä mutta kaunista ilmaisua.
Cicely-Mary Barkerin keijurunot ovat ainakin helppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teemu Hirvilammi, Tapani Kinnunen. Jarkko Laine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eeva Kilven Perhonen ylittää tien.
Luonnonläheistä ja elämää iloine ja suruine syleilevää helppolukuista, mutta sanomaltaan vahvaa runoutta.
Abu Nuwas - Runoja kaduilta ja kapakoista
700-luvun arabirunoutta juopottelusta ja seksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites vähän vanhempi runous? Eino Leino, Yrjö Jylhä, V.A. Koskenniemi, Aila Meriluoto, Edit Södergran jne.
Hal Sirowitzin "Äiti sanoi" ja sen jälkeisetkin kokelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirsi Kunnaksen Puut kantavat valoa kokoelma on tämän vuoden luetuin omasta hylystäni. Muita hyviä onkin jo mainittu mutta voisin lisätä Pablo Nerudan.
Runon voi käsittää aivan omalla tavallaan, kuten taulun voi tulkita monella tavalla tai laulun sanoituksen. Mielestäni runous ja biisien sanoitukset ovat hyvin lähellä toisiaan. Pieniä tuokiokuvia joihin kuulija täyttää tyhjät kohdat omalla mielikuvituksellaan.
Itse rakastan Arja Tiaisen runoja. Olisiko ollut Palava susi lempparini. En ole varma, mutta vanhempaa tuotantoa.
Luitko hetki sitten jonkin runon tältä palstalta ja siitä sait idean tähän aloitukseen?
Minä luin joskus Tuomas Anhavan suomentamia haikuja. Niistä ainakin kuvittelin ymmärtävänikin jotain. Arja Tiaisen runoja luin myös.