Psykologian professori tyrmää usein toistuvan kliseen kiusaamisesta: "Se on vanhanaikainen käsitys, että kiusaaja itse on ollut joskus kiusattu"

Ainakaan minun kiusaajista yksikään ei ollut kiusattu. Olivat vain sadistisia, kaikin puolin paskoja ihmisiä.

Loistavaa argumentointia, ap!

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan minun kiusaajista yksikään ei ollut kiusattu. Olivat vain sadistisia, kaikin puolin paskoja ihmisiä.

Suuri osa ihmisistä käyttäytyy kiusaajatyyppisesti sopivan tilaisuuden tullen.

Miten muuten selität ihmisten kyykyttämiseen perustuvat tosi-TV- formaatit?

Toisilla ihmisillä on vahva tarve alistaa muita, eivät ihan varmaan ole itse kiusattuja.

Useimiten kiusaaja on ravintoketjun huipulla ja nauttii siitä täysin siemauksin, kuten kunnon verenimijä. Kiusatuksi tullut taas usein tajuaa olla kiusaamatta jo omien kokemustensa kautta, tosin ei aina.

Onpa osuvasti sanottu:

"– Se on vanhanaikainen käsitys, että kiusaaja itse on ollut joskus kiusattu. Sellainen ajatus, että hän olisi ollut syrjään työnnetty kiusattu, joka muuttuu toiminnaltaan ja persoonallisuudeltaan yhtäkkiä kiusaajaksi, ei pidä paikkaansa, Keltikangas-Järvinen sanoo.

Hän muistuttaa, että kiusatun asema on tukalampi kuin kiusaajan, vaikka usein puhutaan siitä, että molemmat tarvitsevat apua.

– Aikoinaan tuli tämä klisee, että kummatkin ovat yhtä suuria uhreja ja kumpaakin täytyy auttaa samalla tavalla. No ei todellakaan, kyllä kiusatun tilanne on huomattavasti vaikeampi."

Sanoisin, että kiusaaja on joko itse kokenut kiusaamista ja tästä syystä päättänyt olla ennemmin se kiusaaja kuin kuisattu (koska hänen maailmassaan muita vaihtoehtoja ei ole) TAI vanhemmat kotioloissa ihannoi kusipäistä käytöstä, jolloin lapsi oppii olemaan tyytyväinen kusipää.

"Kiusaajan uhriuttaminen voi jättää varjoonsa varsinaisen ongelman eli kiusaamisen, joka hänen täytyy lopettaa, ja aikuisten tulee se hänelle kertoa." 

Ihan tottahan tämä professori puhuu.

Professori kuulostaa tietävän mistä puhuu!

T: aikoinani kiusattu

Vihdoinkin se sanotaan ääneen. Vielä kun kumotaan se "kuka tahansa voi joutua kiusatuksi." Kyllä siihen osa on enemmän alttiita kuin toiset.

Kiusaajat ovat psykopaatteja, jotka eivät ole itse vielä saaneet turpaan.

He ymmärtävät yskän, kun joku antaa heidän maistaa omaa lääkettään.

Paras hoitokeino kiusaajalle on vetäminen kunnolla turpaan niin että muistaa sen lopun ikäänsä.

Ei kiusaamiselle ole yhtä selitystä kaikissa tilanteissa. On kiusattuja, jotka alkavat kiusaajiksi sopivan tilaisuuden tullen, jotta eivät päädy enää kiusatuiksi. On erilaisia käytösongelmia, joiden takia käyttäytyy helposti huonosti muita kohtaan ja se voidaan kokea kiusaamisena, mutta niiden ongelmien takia voi myös itse päätyä epäsuositun ja syrjityn asemaan kiusatuksi. On niitä, joilla menee hyvin ja ovat tottuneet päsmäröimään muita ja se menee kiusaamiseksi. Ryhmädynamiikka tekee erilaisia tilanteita, joissa sekin jonka ei olisi koskaan kuvitellut kiusaavan, päätyy kiusaajaksi. Jne.

Tämä käsitys on varmaan syntynyt joskus muinoin siitä, kun joku kiusattu onkin mennyt puolustamaan itseään ja lyönyt takaisin. Eli "kiusannut kiusaajaansa". SE ei ole kiusaamista vaan itsepuolustusta. Ja ihan ookoo, jos minulta kysytään.

Keittiöspykologi kirjoitti:

Sanoisin, että kiusaaja on joko itse kokenut kiusaamista ja tästä syystä päättänyt olla ennemmin se kiusaaja kuin kuisattu (koska hänen maailmassaan muita vaihtoehtoja ei ole) TAI vanhemmat kotioloissa ihannoi kusipäistä käytöstä, jolloin lapsi oppii olemaan tyytyväinen kusipää.

Hmm, omat julmimmat pääkiusaajani olivat ns. hyvien perheiden lapsia (toisen koulun opettajan lapsi ja paikallisen Citymarketin kauppiaan lapsi) ja menestyivät koulussakin hyvin. Olivat lisäksi nättejä, hyviä urheilussa jne. Toki eihän sitä kukaan tiedä mitä perheiden sisällä tapahtuu, että onko paljoneet osakseen kusipäistä käytöstä kotona. Mutta omaksi mielikuvaksi jäi että he vain viihdyttivät itseään kiusaamisella ja nauttivat siitä, eivät niinkään purkaneet mitään pahaa oloa. 

Nämä olivat vielä niin ovelia, että olivat mielinkielinen opettajien suuntaan. Saivat hymytyttöpatsaita ja hakeutuivat kiusattujen tukioppilaiksi. Niiin, kivat tukioppilaat, luokan pääkiusaajat. Ja jos opettajille väitti että nämä tytöt kiusaa, KUKAAN ei uskonut. Valittaja pantiin koulupsykologille.

Olipas kerrankin loistavaa tekstiä ja ihan lääkärin koulutuksen saaneelta henkilöltä.

Tuo kannattaisi kaikkien lukea, eikä haittaisi jos tuosta otettaisiin oppia kouluissa ja ehkä myös työpaikoilla. Kiusaajalle järjestetään seurantaa ja kahdenkeskinen keskustelu miten asiassa on edistynyt sitten viime tapaamisesta. Vastapuolena esimiehen esimies, rehtori tai poliisi, tilanteesta riippuen.

Tästä on monesti julkaistu tutkimuksia missä on kaikissa todettu samaa että kiusaajareppana on myytti. Kiusaajat on yleensä erittäin hyvän itsetunnon omaavia ja omaavat narsistisia ja psykopaattisia piirteitä. Heidän ympäristönsä vielä vahvistaa heidän paremmuusharhaansa sallimalla heille muita ihmisiä halventavan käytöksen. Kiusaajat on myös keskimääräistä suositumpia ihmisiä. Ja silti kun nämä tiedetään niin joku viljelee tätä kiusaajien ymmärtämiskulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Olipas kerrankin loistavaa tekstiä ja ihan lääkärin koulutuksen saaneelta henkilöltä.

Tuo kannattaisi kaikkien lukea, eikä haittaisi jos tuosta otettaisiin oppia kouluissa ja ehkä myös työpaikoilla. Kiusaajalle järjestetään seurantaa ja kahdenkeskinen keskustelu miten asiassa on edistynyt sitten viime tapaamisesta. Vastapuolena esimiehen esimies, rehtori tai poliisi, tilanteesta riippuen.

Loistavaa tekstiä mutta hän on psykologi, ei lääkäri. Eli todellakin ihmismielen asiantuntija ja sanoo argumenttinsa perustuen tutkittuun, objektiiviseen tietoon, ilman mitään höpö höpö positiivisen pedagogiikan sokerikuorutusta.

Kun koulukiusaajan vanhemmat saa laskun vartionnista ja terapiasta, niin silloin kiusaaminen loppuu vuoren varmasti.

Paapominen ei auta ketään.

Pahinta mitä sosiopaatti kiusaajalle voi tehdä on eristää tämä täysin muista ihmisistä ja ottaa viestintä välineet pois käytöstä. Ei ole ketään manipuloutavia enään ympärillä ja lopputuloksena todennäköisimmin itsensä jojottaminen.