Onko elämä ohi jos ei elänyt villiä nuoruutta?

No ei mullakaan ollut mitään villiä nuoruutta koska olin silloin jo rauhallinen kiltti tyttö. Vaikka voisin mennä ajassa taaksepäin, tuskin tekisin asioita eri tavalla koska olin vaan oma itseni. 

Parempi ettei sekoile epäkypsässä vaiheessa.

Elää voi koska tahansa.

Jotkut saattaa bilettää päästäkseen pakoon tylsää elämää.

Olen aina säälinyt näitä tyyppejä, jotka ovat eläneet nuoruutensa jossakin komerossa peläten elämää. Sitten he jossakin vaiheessa tajuavat, että niitä kokemuksia ei ikinä saa, vaan se juna meni jo. Onneksi itse rälläsin, panin ja pidin hauskaa nuorena. Se oli sitä aikaa. Nyt on sitten ihan luontevaa elää rauhallista elämää, eikä mitään tarvetta sellaiselle.

Et ole menettänyt mitään! Sinulla on kaikki mahdollisuudet hyvään ja onnelliseen elämään <3 Olet säästynyt kännitempauksilta ja -onnettomuuksilta, aivosolujesi ja muun kehon vaurioittamiselta alkoholilla, merkityksettömiltä irtosuhteilta sp-tauteineen tai paniikilta ennen testituloksia jne. Ole kiitollinen!

Ei ole ohi. Elämä alkaa vasta kolmekymppisenä.

Jos tarkokitat villillä nuoruudella irtosuhteita ja ryyppäämmistä, niin et todellakaan ole menettänyt mitään. Jos tarkoitat uusien asioiden kokeilemista ja heittäytymistä, niin semmoiseen sinulla on vielä hyvin aikaa. 

Ei ole, mutta kannattaa varautua, että _saattaa_ tulla pienoinen kolmenkympin kriisi. Itsellä meinasi siinä rytäkässä mennä kaikki. Nyt 36-vuotiaana alan olla "kuivilla" ja onnellisempi kuin koskaan. Ei elämää kannata pelätä.

Parempi vähän sekoilla kuin aina himmailla. Tylsäksi menee jos ei ikinä ns mene mukavuusalueen ulkopuolelle. Ja mitä enemmän ikää tulee, sen vaikeammaksi se käy.

Elämä menee menojaan tekemisistäsi huolimatta.

Minä elin nuoruuteni uskonnollisissa piireissä, ja kiltin tytön sydroomassa niin syvällä, etten edes tajunnut potevani sitä. Villi nuoruus jäi elämättä. Nyt olen 51v, uskovainen puoliso, ja lapset (osa jo aikuisia) ja villi vanhuus edessä.

Jos olet ollut teininä/nuorena aikuisena ruma mies, niin sitä automatic kyllä sulkeutuu komeroonsa. Tottakai ne komeat alfamiehet panee nuorena ja juhlii, kun on paljon kavereita. Rumalla miehellä kavereita on 0 ja sosiaalinen elämä on 0. Kuka ruman miehen kanssa muka haluaisi viettää aikaa?

M35

Eipä tarvi olla kovinkaan villi niin siitä saa kuulla koko loppu ikänsä.

Villin elämänvaiheen voi elää milloin vaan. Tinder vaan auki ja kokeilemaan. Minulla se ajoittui ikävuosille 33-35 ja teki kyllä hyvää. Sen jälkeen olen rauhoittunut, ja rauhoittuminenkin tuntuu nyt paremmalta.

N40

Miksi ihmeessä nuoruuden pitäisi olla villi? Sehän on aivan kauheaa jos pitää tehdä kaikkea typerää jota sitten katuu katkerasti. Normaali onnellinen elämä ei ole villiä. 

Todella outoa kun sanotaan että "pitää" tehdä nuorena tai sitten myöhemmin kaikkea tyhmää ja vaarallista jotta olisi elänyt, kyllä hyvä elämä on huomattavasti enemmän elämistä kuin kaikenlaiset onnettomuudet. 

Eläkkeelle jäädessä iskee kakkostyypin buperteetti.

Aletaan koheltaa kaikkea mikä jäi nuorena kokematta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä nuoruuden pitäisi olla villi? Sehän on aivan kauheaa jos pitää tehdä kaikkea typerää jota sitten katuu katkerasti. Normaali onnellinen elämä ei ole villiä. 

Todella outoa kun sanotaan että "pitää" tehdä nuorena tai sitten myöhemmin kaikkea tyhmää ja vaarallista jotta olisi elänyt, kyllä hyvä elämä on huomattavasti enemmän elämistä kuin kaikenlaiset onnettomuudet. 

No tämäkin ihan käsittämätön kuvitelma, että jos on elänyt ns villisti, on se jotenkin typerää. Mitenkä niin? Itse bailasin nuorena yliopisto-opiskelijana paljon, samalla loin huomattavasti sosiaalisia suhteita ja kivaa oli. Harrastin seksiä poikaystävieni kanssa, yhteisymmärryksessä ja se oli kivaa/upeaa. Olin vaihdossa ulkomailla, jossa tutustuin paikallisiin ihmisiin, menin heidän mukanaan kaikkialle, aina sinne "vaarallisiinkin" kaupunginosiin, joissa ei käynyt onneksi mitään mutta ah: sitä kokemusta ja niitä fiiliksiä ei kotisohvalta saa. Aikanani valmistuin ja vaikka monet opiskelukaverini, jotka hiki hatussa pingottivat ja lukivat tentteihin, valmistuivat ehkä vuotta aikaisemmin, koen silti että nuoruuteni oli juuri sellaista kuin sen pitikin olla. Matkalta jäi laajat ystäväpiirit, mielenkiintoisia asioita ja tapa suhtautua elämään. Monet näistä pingottaneista kavereistani eivät oikein koskaan löytäneet paikkaansa työelämässä, mutta minä löysin. En mielelläni puhu rahasta, mutta tienaan varmaankin tuplat heihin. Enpä tiedä, luulen että jos he olisivat uskaltaneet elää, heillä voisi olla paremmat valmiudet työelämässäkin. Mutua toki.

Mutta jos olet parikymppinen niin pidä hauskaa, ELÄ! Opiskelut pystyy suorittamaan ihan samalla tavalla vaikka ottaisi rennomminkin, psyyke pysyy kunnossa ja kokemuksia kertyy. Ja kun sinä sitten pikkulapset jaloissasi nelikymppisenä katsot takaisinpäin elämääsi, olet kiitollinen siitä että niin teit. Tuo aika menee nopeasti, eikä tule enää sellaisena koskaan takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Parempi ettei sekoile epäkypsässä vaiheessa.

Elää voi koska tahansa.

Milloin koskaan olemme voineet elää muutoin kuin nyt?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä nuoruuden pitäisi olla villi? Sehän on aivan kauheaa jos pitää tehdä kaikkea typerää jota sitten katuu katkerasti. Normaali onnellinen elämä ei ole villiä. 

Todella outoa kun sanotaan että "pitää" tehdä nuorena tai sitten myöhemmin kaikkea tyhmää ja vaarallista jotta olisi elänyt, kyllä hyvä elämä on huomattavasti enemmän elämistä kuin kaikenlaiset onnettomuudet. 

No tämäkin ihan käsittämätön kuvitelma, että jos on elänyt ns villisti, on se jotenkin typerää. Mitenkä niin? Itse bailasin nuorena yliopisto-opiskelijana paljon, samalla loin huomattavasti sosiaalisia suhteita ja kivaa oli. Harrastin seksiä poikaystävieni kanssa, yhteisymmärryksessä ja se oli kivaa/upeaa. Olin vaihdossa ulkomailla, jossa tutustuin paikallisiin ihmisiin, menin heidän mukanaan kaikkialle, aina sinne "vaarallisiinkin" kaupunginosiin, joissa ei käynyt onneksi mitään mutta ah: sitä kokemusta ja niitä fiiliksiä ei kotisohvalta saa. Aikanani valmistuin ja vaikka monet opiskelukaverini, jotka hiki hatussa pingottivat ja lukivat tentteihin, valmistuivat ehkä vuotta aikaisemmin, koen silti että nuoruuteni oli juuri sellaista kuin sen pitikin olla. Matkalta jäi laajat ystäväpiirit, mielenkiintoisia asioita ja tapa suhtautua elämään. Monet näistä pingottaneista kavereistani eivät oikein koskaan löytäneet paikkaansa työelämässä, mutta minä löysin. En mielelläni puhu rahasta, mutta tienaan varmaankin tuplat heihin. Enpä tiedä, luulen että jos he olisivat uskaltaneet elää, heillä voisi olla paremmat valmiudet työelämässäkin. Mutua toki.

Mutta jos olet parikymppinen niin pidä hauskaa, ELÄ! Opiskelut pystyy suorittamaan ihan samalla tavalla vaikka ottaisi rennomminkin, psyyke pysyy kunnossa ja kokemuksia kertyy. Ja kun sinä sitten pikkulapset jaloissasi nelikymppisenä katsot takaisinpäin elämääsi, olet kiitollinen siitä että niin teit. Tuo aika menee nopeasti, eikä tule enää sellaisena koskaan takaisin.

Tähän mä taas sanoisin, että on käsittämätön kuvitelma, että ainoa oikea tapa elää nuoruutta on bilettää jne jne jne. Sitten jos sitä ei tee, niin on jäänyt kaikki kokematta ja on huonot eväät elämään ja kaikki ihan kuraa koko loppuelämän ajan. Elämää on monenlaista, ei se tee elämästä sen kouriintuntuvampaa, että bilettää sata lasissa ja käy vaarallisissa kohteissa matkoilla. Elämästä voi nauttia ja se voi antaa ihan kamalasti vaikkei biletä tai "ELÄ". En tuomitse sun tapaasi elää ja viettää villiä nuoruutta, mutta kyseenalaistan sen, miksi sun tapasi olis jotenkin automaattisesti parempi tapa elää nuoruutta ja antais paremmat eväät aikuisuuteen ja työelämään. On myös mielenkiintosta, kuinka paljon sä tunnut vertaavas itteäs niihin muihin ja sanot, että sua ei raha kiinnosta vaikka heti perään heität palkkaerot. Entäs, jos niillä "hikipinko"pänttääjä tyypeillä on erilaiset arvot elämässä? Entäs, jos niitten elämä ei tuu täydelliseksi rahasta? Entäs, jos ne saa elämäänsä suurta täyttymystä vaikka jostaan harrastuksesta tai vapaaehtoistyöstä?

Mä en ole koskaan bilettänyt, enkä ole vieraillut vaarallisissa kohteissa ja kaikin tavoin muutenkin olen rauhallisen elämän elänyt. Kuitenkin oon kohdannut tosi mielenkiintosia ihmisiä, oon oppinu aivan kamalasti elämästä ja itsestäni, on kokenut unohtumattomia tapaamisia ja hetkiä. Se, että ei vietä railakasta nuoruutta, ei tarkota sitä, että elämä olis automaattisesti köyhää. Elämä voi tuntua köyhältä vaikka olis viettänyt railakkaan nuoruuden. Bileet ja sosiaaliset suhteet ei takaa autuutta, jos ne on vain kulissia ja pakosta tehtyä toimintaa, ilman aitoa halua osallistua ja aitoa kiinnostusta niihin ihmisiin.