Lue keskustelun säännöt.
Osastolle hakeutuminen
26.09.2020 |
Millä oireilla olette päässeet?
Mulla on tajuton dissosiaatio, ahdistus ja paniikki. Joudun ottamaan rauhoittavaa melkein joka päivä, että kykenen esim lenkille ja kauppaan. Koettanut nyt puoli vuotta hallita tätä, mutta nyt eron tullessa tää on levinnyt käsiin.
Pelkotiloja, en tosin tiedä mitä pelkään. Koko keho tuntuu vieraalta ja pelottaa etten hallitse sitä. Henkeä ahdistaa, välillä raajat puutuu, pistelee. Mulla on seuraa, mutta jos joutuisin olemaan yksin niin pelkäisin että teen itselleni jotain, enkä hallitsi.
Mitä kautta sinne hakeudutaan ja kuinka nopeasti pääsee? Mistä tietää että on tarpeeksi hullu?
Kommentit (24)
Tarpeeksi hullu? Toivottavasti kukaan ei tänäpäivänä en nimittelee mielenterveysongelmista kärsiviä hulluiksi, jo itsessään mt-häiriötkin ovat niin leimallisia...
Osastolle voit päästä, kun sinä tai puolestasi soittava osaa olla tarpeeksi vakuuttava oireidesi ilmeentymisten suhteen, ja pitää korostaa itsetuhoisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella vaikeaa sinne on nykyään päästä. Säästetään siinäkin. Olen itse ollut osastolla ja todella huonoon kuntoon olin päätynyt ennen kuin sinne pääsin. Olisin varmasti kuntoutunut nopeammin jos olisin saanut apua aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi hullu? Toivottavasti kukaan ei tänäpäivänä en nimittelee mielenterveysongelmista kärsiviä hulluiksi, jo itsessään mt-häiriötkin ovat niin leimallisia...
Osastolle voit päästä, kun sinä tai puolestasi soittava osaa olla tarpeeksi vakuuttava oireidesi ilmeentymisten suhteen, ja pitää korostaa itsetuhoisuutta.
Melkein koko kaveripiiri on mt-tapauksia ja kyllä me toisistamme hulluina puhutaan, ihan rakkaudella. Se on kai jonkinlainen eufenismi.
Jos ei olis rauhoittavia niin en selviytyisi lainkaan tavallisista askareista ja varmaan makaisin 24/7 sohvalla peiton alla pelkäämässä.
Pitäsköhän olla käyttämättä?
Vai toteaako ne et sullahan onkin apua jo, jatka samaa rataa ja soittele jos huonontuu?
Mä en tosiaan pysty näkemään huomista kun on tunnista tuntiin rämpimistä näiden olojen kanssa.
Tekis mieli vetää kännit koska nousuhumalassa olo tuntuisi selkeältä, mutta sit sen jälkeen olisinkin itsetuhoinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Todella vaikeaa sinne on nykyään päästä. Säästetään siinäkin. Olen itse ollut osastolla ja todella huonoon kuntoon olin päätynyt ennen kuin sinne pääsin. Olisin varmasti kuntoutunut nopeammin jos olisin saanut apua aiemmin.
Miten huonossa kunnossa?
Siinähän se resepti sit olis, eka kännit, sit itstuhoisuutta ja hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli samaa ja escitalopram oli todellinen elämänpelastaja. Kysypä lääkäriltäsi tuosta lääkkeestä. Tsemppiä ap, hyvä että sinulla on tukiverkko!
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se resepti sit olis, eka kännit, sit itstuhoisuutta ja hoitoon.
En millään haluaisi kun sammun sen itsetuhoisuusen jälkeen ja menee monta päivää niin pahissa peloissa etten varmana uskalla minnekään :D
Kokemusta on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli samaa ja escitalopram oli todellinen elämänpelastaja. Kysypä lääkäriltäsi tuosta lääkkeestä. Tsemppiä ap, hyvä että sinulla on tukiverkko!
Tukiverkko on vanhempani joiden luona pyörin mukamas milloin mitäkin asiaa toimittamassa, en ole kertonut omistani enkä halua.
Kuinka nopeasti tuo lääke alkoi sulla toimimaan?
Ei olis ehkä varaa odotella kuukausitolkulla tai kärsiä aloitusoireista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli samaa ja escitalopram oli todellinen elämänpelastaja. Kysypä lääkäriltäsi tuosta lääkkeestä. Tsemppiä ap, hyvä että sinulla on tukiverkko!
Tukiverkko on vanhempani joiden luona pyörin mukamas milloin mitäkin asiaa toimittamassa, en ole kertonut omistani enkä halua.
Kuinka nopeasti tuo lääke alkoi sulla toimimaan?
Ei olis ehkä varaa odotella kuukausitolkulla tai kärsiä aloitusoireista.Ap
Lääke toimi heti. Minulla siis taustalla vakava traumakokemus ja siitä seurasi paniikkikohtauksia, epätodellisuuden kokemuksia ja itsensä satuttamisen tarvetta. En enää selvinnyt normaaleista asioista joten menin lääkäriin. Aloitin (poikkeuksellisesti yöllä unettomuuden ja sekavuuden vuoksi) 5 mg annoksella ja ensimmäisen jälkeen olo oli lattea. Pystyin ajattelemaan pahoja tapahtumia musertumatta. Pystyin kävelemään ongelmitta ja olo ei ollut ollenkaan tuskaisa. Vähitellen annostus on nostettu 10 mg:aan, ja voin todella hyvin. Mieli on tasainen ja olen aika lähellä entistä itseäni. En tarvitse opamoxia, koska mitään ahdistus/paniikkikohtauksia ei tule. En tiedä kauanko syön escitalopramia mutta on ollut uskomatonta saada apua toivottomaan ja ylitsepääsemättömän vaikeaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlainen olo mut rauhottavatkin lopetettiin enkä uskalla enää lähteä ovesta ulos. Pari päivää sitten oli taas putkeen pelkkää paniikkia ja jostain syystä sillon iskee myös tajuton kuolemanpelko eikä pysty nukkumaan sen takia ja tietysti kaikki stressaa ja nyt oon huomannut myös dissosisaatioon viittaavaa oireilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli samaa ja escitalopram oli todellinen elämänpelastaja. Kysypä lääkäriltäsi tuosta lääkkeestä. Tsemppiä ap, hyvä että sinulla on tukiverkko!
Tukiverkko on vanhempani joiden luona pyörin mukamas milloin mitäkin asiaa toimittamassa, en ole kertonut omistani enkä halua.
Kuinka nopeasti tuo lääke alkoi sulla toimimaan?
Ei olis ehkä varaa odotella kuukausitolkulla tai kärsiä aloitusoireista.Ap
Lääke toimi heti. Minulla siis taustalla vakava traumakokemus ja siitä seurasi paniikkikohtauksia, epätodellisuuden kokemuksia ja itsensä satuttamisen tarvetta. En enää selvinnyt normaaleista asioista joten menin lääkäriin. Aloitin (poikkeuksellisesti yöllä unettomuuden ja sekavuuden vuoksi) 5 mg annoksella ja ensimmäisen jälkeen olo oli lattea. Pystyin ajattelemaan pahoja tapahtumia musertumatta. Pystyin kävelemään ongelmitta ja olo ei ollut ollenkaan tuskaisa. Vähitellen annostus on nostettu 10 mg:aan, ja voin todella hyvin. Mieli on tasainen ja olen aika lähellä entistä itseäni. En tarvitse opamoxia, koska mitään ahdistus/paniikkikohtauksia ei tule. En tiedä kauanko syön escitalopramia mutta on ollut uskomatonta saada apua toivottomaan ja ylitsepääsemättömän vaikeaan tilanteeseen.
Googlasin lääkkeen ja kuulostaa aika oivalta, hienoa et on toiminut sulla noin hyvin.
Kysyn vielä et mites vaikutus painoon?
Mulla on myös takana ala-asteelta lähtenyt putki syömishäiriöitä eri muodoissaan ja nyt päälle 30v vasta pari vuotta ilman oireilua, niin lääkkeen tulee olla painoneutraali. Tiedän et jos lihon kovin niin bulimia-oireilu ja paastoaminen alkaa herkästi. Aiemmin olen syönyt duloksetiinia ja fluoksetiinia paniikkiin, bulimiaan ja ahdistuneisuuteen, en edes tajunnut silloin terapiassa käydessäni mainita tästä dissosiaatiosta, kun muu oli silloin ajankohtaisempaa.
Onko väsyttävä?
Oi luoja, oon niin loppu tähän, haluan vaan olla normaali.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa tästä keskustelusta kuvakaappaus ja näyttää lääkärille. Minulla traumasta tähän lääkitykseen kesti vuoden. Ihan turhaan kokeiltiin unilääkkeitä ja opamoxia. Psykiatrinen sairaanhoitaja ei ollut yhtään empaattinen, ja nyt jälkeenpäin olen huomannut senkin vaikuttaneen, sillä olisin tarvinnut oikeasti tukevaa piiriä. Sitä ei ollut. Kerroin siitäkin lääkärissä. Tuo osastohoidon tarpeesi on kuin omasta suustani. Muistan nuo tunteet. Älä veny liian kauan. Elämän ei tarvitse olla tuollaista.
Ei ole vaikuttanut painoon. Hieman väsyttää päivällä, mutta toisin kuin ennen, nyt nukahdan illalla ilman ongelmia. Itselläni paino on noussut joskus kun olen murehtinut asioita sohvalla, ja olo on ollut liian raskas lähteäkseni liikkeelle.
Minulla ei ole syömishäiriötaustaa, mutta hankala lapsuus, joka on usein ajatuksissa.
Lääkityksen avulla tosiaan pystyy ensimmäistä kertaa käsittelemään kaikkia padottujakin tunteita, ilman sekoamisen tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttoi edellä mainittu essitalopram. Masennus on tiessään, samoin paniikkioireet.Sitä ennen oli jokapäiväistä itsemurha-ajatukset ja tosi huono olla.
Toivottavasti pyydät lääkäriltä sitä. Voimia.
Ei osastolle niin vaan pääse. Jossainpäin on osastot ihan täynnä, joutuvat lähettää potilaita melkein 200km päähän kotoaan toisen kaupungin osastolle.
En päässyt osastolle vaikka lääkäri tiesi että itsemurhavaara on suuri. Käski vaan mennä kotiin. No -toistaiseksi- olen vielä hengissä.
Varo ap.
Kohta tulee joku mesoamaan mömmöistä ja ehdottamaan että laihduta ja mene lenkille.
Mikä ihmisissä mättää, kun sinua niin pelottaa, ahdistaa tms? Millaisen elämän tahtoisit?
Suosittelen vähentämään lääkitystä. Ramavit kuuri ohjeen mukaan koko pullo.
En ole koskaan joutunut, mutta minuakin kiinnostaisi tietää. Samantyyppisiä oireita on myös. Syön neuroleptejä. Ärsyttää kun ne vaikuttaa fyysiseen jaksamiseen. Jaloista menee voimat ja oksettaa välillä.