Ovatko yli 55-vuotiaat työntekijät väsyneitä saikuttajia nuoriin verrattuna? Nyt tuli selvä vastaus
”Niin 45–54-vuotiaat kuin etenkin yli 55-vuotiaat palkansaajat kärsivät vuoden 2018 työolotutkimuksen mukaan väsymyksen ja tarmottomuuden tunteesta, jännittyneisyydestä ja ärtyisyydestä, päänsärystä, keskittymis- tai muistamisvaikeuksista tai haluttomuudesta lähteä aamuisin töihin SELVÄSTI HARVEMMIN kuin nuoret aikuiset”
https://www.talouselama.fi/uutiset/ovatko-yli-55-vuotiaat-tyontekijat-v…
Kommentit (21)
Se on niin, että osa tämänikäisistä on työkyvyttömiä, mutta me terveet ollaa tehokkaita. Olen hidastunut verrattuna omaan itseeni kolmikymppisenä, mutta eipä nuo nuoremmat näytä yhtään nopeampia olevan. Sekä kyllä mulla oppimiskykyä on yhä, testasin avoimessa yliopistossa tietotekniikkaa ja matikkaa ja sain kaikesta vitosen. Vaikka avoin olisikin helpompi, niin ryhmissä oli suurin osa tutkinto-opiskelijoita, joilla oli samat vaatimukset ja opintopisteitä hekin saivat.
Omalla työpaikallani on ihmisiä ikävuosien 30-55 välillä tällä hetkellä. Eniten pois töistä ovat tällä erää ne, joilla on pieniä lapsia, he ovat itsekin useammin sairaina kuin vanhemmat työntekijät, joilla ei ole enää välttämättä lapsia kotona ollenkaan. On sitten joku vanhempikin, joka saa kaikki flunssat ja on useammin kipeänä, hänelle sattuu myös tapaturmia. Muut ovat 1-2 päivää vuodessa sairauslomalla. Joku ei ole ollut vuosiin.
Työskentelen suurella osastolla, jossa eniten sairauslomia on nuorilla. Onneksi on palkattu töihin eri ikäisiä ihmisiä.
N
Fiiliskyselyt nurkkaan ja poissaolo- sekä saikkutilastot esiin.
Riippuu ihan tyypistä. Tämän päivän 50v voi hyvin olla terveydeltään paremmassa kunnossa kuin 25v. Lisäksi siellä 60-70-luvuilla syntyneillä on pääosin varsin kova työmoraali, jos terveyttä riittää.
Nuorissakin on todella paljon hyviä tyyppejä, joilla on intoa ja jaksamista, mutta voin hyvin kuvitella, että keskimäärin siellä 40-60v työntekijöissä on parhaat työntekijät.
Olen työpaikkani vanhin ja vähiten poissa, ikää 55 vuotta.
Nuoremman saikuttaa työpaikallani aina perjantaisin. Tämä tiedetään jo etukäteen, maanantaina aletaan arvailla onko perjantaina selkä kipeä tai flunssa tulossa.
Silloin kun lapset olivat pieniä, oli itsellä kaikista huonoimmat fiilikset lähteä töihin. Monestakin syystä, syyllisyys, väsymys, kiireen tuntu jne. Sairasteluakin oli paljon enemmän, lapset sairastivat ja monesti itsekin heiltä jonkun taudin nappasi.
Nyt kun ovat teinejä, harvemmin on sellainen olo, etteikö töihin meno olisi ihan ok, usein jopa kivaa.
En yhtään ihmettelisi, jos moni kokee näin.
Ei 55+ ihmisen tarvitsekkaan enää olla yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kun 30 vuotta nuorempien. Monet 55+ ovat jo olleet työelämässä teini-iästä asti ja monelle on tullut jo tuki-ja liikuntaelinten sairauksia, ja muitakin pikkuvikoja. Työnantajien pitäisi ottaa huomioon tämä asia työpaikoilla, varsinkin jos työ on fyysisesti rankkaa. Olen myös huomannut että omassa työpaikassani niillä nuoremmilla on enemmän psyykkisiä ongelmia kun taas vanhemmalla sukupolvella ei ole. Ja kaikki sairaudet eivät johdu itsestä, vaikka kuinka pitäisi itsestään huolta.
Vierailija kirjoitti:
Nuoremman saikuttaa työpaikallani aina perjantaisin. Tämä tiedetään jo etukäteen, maanantaina aletaan arvailla onko perjantaina selkä kipeä tai flunssa tulossa.
Meneekö teillä tuollainen toiminta läpi?
Meillä olisivat pomon keskustelussa. Keskustelu tulee jos on sairaslomalla 30 päivää vuodessa.
Sairaslomapäivä maksaa työnantajalle reilut 300 €. En ihmettele, jos sairaslomia seurataan.
Vierailija kirjoitti:
Oon 56 ja ollut nykyisessä työpaikassa 9 vuotta. Olen sairastanut yhteensä kuusi päivää niin että olen joutunut olemaan pois töistä. Näistä yksi oli sairaalahoitoa vaativa äkillinen kohtaus, joka meni nopeasti ohi ja syy jää mysteeriksi, sattui perjantaina ja maanantaina olin jo töissä, en saanut sairauslomaa. Muuten kaksi kertaa kuumeisena flunssassa 2+3 päivää. Pari kuumeflunssaa on sattunut lomalle - ei, en ala vaivautua tämän takia hakemaan lisää lomaa, harva minun ikäinen viitsii, levossahan se meni kuitenkin.
En ymmärrä ihmisiä jotka tekevät töitä näin tosissaan. Itse saikutan joka vuosi vähintään 12 päivää, olin sairas tai en. Toiset ovat niin lampaita, että tekevät työnantajansa puolesta lähes mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun lapset olivat pieniä, oli itsellä kaikista huonoimmat fiilikset lähteä töihin. Monestakin syystä, syyllisyys, väsymys, kiireen tuntu jne. Sairasteluakin oli paljon enemmän, lapset sairastivat ja monesti itsekin heiltä jonkun taudin nappasi.
Nyt kun ovat teinejä, harvemmin on sellainen olo, etteikö töihin meno olisi ihan ok, usein jopa kivaa.
En yhtään ihmettelisi, jos moni kokee näin.
Hyvä huomio.
Itse olen ”vasta” 46-vuotias ja lapseni ovat suht pienet, 11-v ja 8 v... nuoremman takia olen harvoin pois ( voin tehdä etätöitä joten sinänsä en ole pois, korkeintaan en osallistu johonkin palavereihin ), viime vuonna olin saikulla 2 päivää, sitä edellisenä ehkä saman verran. Työmotivaatio on kova... tuntuu hullulta että jo minun ikäiset alkaa olla työmarkkinoiden hylkiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 56 ja ollut nykyisessä työpaikassa 9 vuotta. Olen sairastanut yhteensä kuusi päivää niin että olen joutunut olemaan pois töistä. Näistä yksi oli sairaalahoitoa vaativa äkillinen kohtaus, joka meni nopeasti ohi ja syy jää mysteeriksi, sattui perjantaina ja maanantaina olin jo töissä, en saanut sairauslomaa. Muuten kaksi kertaa kuumeisena flunssassa 2+3 päivää. Pari kuumeflunssaa on sattunut lomalle - ei, en ala vaivautua tämän takia hakemaan lisää lomaa, harva minun ikäinen viitsii, levossahan se meni kuitenkin.
En ymmärrä ihmisiä jotka tekevät töitä näin tosissaan. Itse saikutan joka vuosi vähintään 12 päivää, olin sairas tai en. Toiset ovat niin lampaita, että tekevät työnantajansa puolesta lähes mitä vain.
Näin työnantajapuolen terveisinä: poissaolot on aika lailla ykköskriteeri, jolla pois potkittavat valitaan. Ei juuri poissaoloja - hyvä tyyppi, pidetään. Paljon poissaoloja - passca tyyppi, pois.
Vaikka työmotivaatio olisi miten kohdallaan, mutta jos koskee koko ajan niin kyllä siinä motivaatiot kärsii. Olen huomannut että monetkaan eivät "uskalla" mennä ajoissa lääkäriin, kun voi leimautua. Sitten tehdään töitä puolikuntoisena, ja seläntakana valittaen.
Sen olen vuosien myötä huomannut, että sairaslomat kasaantuu tietyille. Ja kyse ei edes mistään kroonsista taudeista, vaan ihan perus vatsatauti / flunssa. Eikä iällä ole tämän kanssa tekemistä. Itse ole n 50 ja sairaslomia on ollut todella vähän, joskus joku mahatauti, mutta varmaan kerran viidessä vuodessa. Flunssan takia en ole ollut pois kun varmaan kerran viimeisen viiden vuoden aikana.
Itse olen kolmekymppinen ja kyllä meillä eniten saikuttaa ne minua nuoremmat ja sitten tietysti pienten lasten vanhemmat.
Mä olen 57-vuotias ja onneksi ollut saikuilla todella vähän. Meillä nuoremmat työntekijät ovat paljon sairauslomilla. Vanhemmilla on selkeästi parempi työmoraali. Jokaisesta pienestä vaivasta ei juosta hakemaan monta päivää saikkua.
Eniten meiltä on pois 35-vuotias mies, jolla kaksi alakouluikäistä tytärtä. Ennen koronaa laskettiin toimistolla, että oli vuoden joka viikkona ollut ainakin päivän pois lasten sairastamisen vuoksi, usein sen pari päivää putkeen. Lapset ihan perusterveitä, eli ei mitään pitkäaikaissairauksia. Vaimonsa opettaja, joka ei lasten lukuun ilmeisesti saikuta.
Olen 57v. Ja eniten ihmettelen nuorien kesätyöntekiöiden saikuttelua, vähän köh, köh... Oon nyt viikon veke.
Oon 56 ja ollut nykyisessä työpaikassa 9 vuotta. Olen sairastanut yhteensä kuusi päivää niin että olen joutunut olemaan pois töistä. Näistä yksi oli sairaalahoitoa vaativa äkillinen kohtaus, joka meni nopeasti ohi ja syy jää mysteeriksi, sattui perjantaina ja maanantaina olin jo töissä, en saanut sairauslomaa. Muuten kaksi kertaa kuumeisena flunssassa 2+3 päivää. Pari kuumeflunssaa on sattunut lomalle - ei, en ala vaivautua tämän takia hakemaan lisää lomaa, harva minun ikäinen viitsii, levossahan se meni kuitenkin.