Miksi muut menee aina ohitseni ihmissuhteissa?

Miksi hemmetissä jään aina muiden varjoon ihmissuhteissa? Siis esimerkiksi ystävyys/kaverisuhteissa, jos on kiireitä (kuten kaikilla aina on), niin aikaa ja energiaa annetaan aina muille mun ohitse. Toisin sanoen, en ole oikein merkityksellinen kenellekään. Nyt taas oli mun mielestä hyvin lupaava uusi ihmissuhde, jonka mä koin hyvin nopeasti hyvin merkitykselliseksi ja syvälliseksi. Kuitenkin jäin hyvin pian sivuun, kun tämä ihminen löysi ilmeisesti kiinnostavamman tai muuten paremman "kohteen".

Tämä on elämäni suurin haava ja tragedia. Vaikka antaisin kaikkeni, en silti onnistu luomaan ihmissuhteita. Mikä helvetti mussa on vialla? Kuuntelen, kyselen, olen kiinnostunut ja myötätuntoinen. Mielestäni ihan keskustelutaitoinen. En vain ymmärrä, mikä musta tekee niin epäkelvon ihmissuhteisiin :( En ole keksinyt, mikä mussa on niin perustavanlaatuisesti erilaista ja huonompaa kuin "normaaleissa" ihmisissä jotka löytävät ystäviä, hyviä parisuhteita ja kavereita. Olen täysin turha ihminen joka ei merkitse kenellekään mitään :( Pahinta on, että vain keksi miksi näin tapahtuu AINA. Vähän tutustutaan, ja sitten ei kiinnostakaan. Jos ymmärtäisin, saattaisin edes osata muuttua.