Mitä tekemistä kun vauva harjottelee kiipeilyä ja kävelyä

Ja mikään mikä vaatii ajattelua ei onnistu

Omaahan on se arki sen lapsen kanssa. Meillä syödään, ulkoillaan, syödään, nukutaan päikkärit, syödään, ulkoillaan, syödään, leikitään, syödään ja tehdään iltatoimet ja mennään nukkumaan. :D

Hanki sellainen leikkikehä missä on kalterit.

Ei mitään, valitettavasti! Kato samalla vaikka telkkaria tai kuuntele äänikirjaa ja koeta pysyä järjissäsi;-)

No anna toisen kaatua. Ei kai se muuten opi. Vaaralliset kiipeilyt asia erikseen.

Opiskele suomea.

Koti niin turvalliseksi, että kiipeileminen ei haittaa. Portaisiin portit, käännä kirjahyllyt jne. Osta tunneleita ja pieniä jakkaroita, joilla voi kiipeillä turvallisesti. Sohvan käsinojien sivuille jotakin, jos niistä muksahtaa. Muuten ei haittaa jos sohvalta tippuu. Pienet itkut, mustelmat, haavat ja kivut eivät haittaa. Ne kuuluvat vilkkaan kiipeilijän elämään. Kaikilta kolhuilta ei tarvitse pystyä suojaamaan.

Miksi pitää pelastaa? Onko koti tehty lapsiturvalliseksi?

Sehän ohjeistetaan jo raskausaikana neuvolassa että miten koti laitetaan vauvalle / taaperolle valmiiksi. Kun sen on tehnyt niin voi lapsen antaa vapaasti mennä ja touhuta, ja itsehoitoa tehdä omia juttuja.

Meillä oli keväällä tuo vaihe. Oli raskasta kun tosiaan piti olla silmät selässäkin, mutta meni onneksi parissa viikossa pahin ohi. Tais tulla niin monta muksahdusta että lapsikin oppi varomaan ja ottamaan esim käsillä vastaan kun kaatuu. Mutta olihan se aikamoista, ehdin jo ajatella että onko mun elämä tästä lähin tätä, että lähes koko hereilläoloajan oon kädet ojossa ottamassa koppia kun vauva yrittää kävellä ja kaatuilee koko ajan. Oma äiti sit tuumasi, että älä nyt koko ajan koppia ota, ei opi lapsi muuten varomaan. Mutta siis: ei hätää, stressaavin vaihe tuossa kävelyn opettelussa helpottaa lopulta pian.

Vauvan, taaperon ja lapsen kanssa pitää olla koko ajan, herkeämättä. Kosketusetäisyydellä. Sitä se äitiys on.

Meidän lapsi on kävellyt yli kaksi kuukautta ja vieläkin tuiskahtaa monta kertaa päivässä nenälleen. Ei se siitä rikki mene. Kunhan ei järveen kävele. Kiipeämisessä on jo aika taitava, mutta joskus tipahtelee tuolilta. Ollaan varmaan miehen kanssa liian lepsuja, kun vieraat on aina sydän syrjällään, kun muksu kiipeää paikkoihin, joissa on monta kertaa päivässä ihan vakaasti.

Sellaista se on. Tuliko jotenkin yllätyksenä...?

Kiitoksia vastauksista! Mitään ei siis ole tehtävissä paitsi töllön tuijotus. En ainakaan vielä tahallaan raaski antaa kaatuilla kun tuo ei osaa kunnolla ottaa vastaan mutta toivottavasti tuo oppii pian.

Ap

Itse laitoin koko asunnon uuteen uskoon, kiipeilyn takia. Tuoleja,olohuoneen pöytä jne kaikki mihin yritti kiivetä vein pois.

Osa huoneista kiinni jos ei muuta voinut.  :D

Mutta kyllä niitä kolhuja tuli siitä huolimatta, pahoilta välttyttiin juuri kun siirsin pahimmat huonekalut pois.  Ei tarvinnut pelätä joka sekunti. 

Hommaa sellainen kävelytuoli, lapsi saa jumpata siinä sen aikaa kun tiskaa ja pyykkää ja mitä sitten pitääkään tehdä... Tuo on helppo siirtää mukana mihin tahansa.