Neurokemiasta ja ihmisen primääridrivereista
Kaikkea ihmisen toimintaa ohjaa halu tuntea hyvää oloa. Lyhyellä tähtäimellä ollaan valmiita kärsimään jos pidemmällä tähtäimellä saavutetaan suurta hyvää oloa.
Hyvän olon tunteen aivoissa laukaisevat neljä neurotransmitteria: endorfiini, dopamiini, serotoniini ja oksitosiini.
Esim. kun joku aidosti kehuu sinua (saat arvostusta muilta), aivosi erittävät serotoniinia -> hyvän olon tunne. Jne.
Mutta sitten seuraa se "so what?". Kun aivot erittävät esim. serotoniinia, mistä se hyvän olon tunne lopulta tulee kun kyseessä on vain kemiallinen yhdiste? Ovatko nuo jotain "sielun" ravintoa joka värisee sitten paremmalla taajuudella?
Hyvän olon tunne on niin vahva motivaattori että se ajaa ihmisen aivan uskomattomiin suorituksiin eli sub-kvanttitasolla liikkuvat energiakentät saavat aikaan lopulta valtavia muutoksia ympäristössään kun niitä stimuloidaan oikealla tavalla.
Kommentit (5)
Ympäristö tekee kaltaisekseen. Romanit todistavat tämän.
Vierailija kirjoitti:
Jos luet neurokemiaa, ajattelet varmaa, kuinka hiton älykäs oletkaan.
Mietipä, kuinka äärettömän paljon älykkäämpi sinua on Hän, joka on neurokemian - saati kaiken muunkin - luonut.
Jumala on matemaatikko. :) Tämä maailmankaikkeus perustuu tietyille perussäännöille, jotka on määritelty subkvanttitasolla valituille alkeishiukkasille / langoille (string theory vs. unit theory). Ihan jo pelkästään se, että yksinkertaisten perussääntöjen puitteissa voi syntyä jotain näin mahtavaa kuin tämä universumi on uskomatonta.
Kenties olennaisin kysymys on tämä: onko tuntemamme maailmankaikkeus syntynyt puhtaasti sattumalta noiden perussääntöjen puitteissa vai onko maailmankaikkeuteen "syötetty" älykästä designia Jumalan toimesta (tavallaan nopeutetaan evoluutiota).
Ehkä ihmisen keho on kuin hevonen ja sielu on se ratsastaja.
Jos luet neurokemiaa, ajattelet varmaa, kuinka hiton älykäs oletkaan.
Mietipä, kuinka äärettömän paljon älykkäämpi sinua on Hän, joka on neurokemian - saati kaiken muunkin - luonut.