Onko tämä addiktiota vai mitä? (suklaa/viini)

Up

Joidenkin asioiden kanssa on minullakin noin. Mitä ankarammin yritän vastustella, niin jossain vaiheessa repeän. Olen nyt yrittänyt tutkailla haluja ja himoja ja addiktioita. Tahdonvoimalla niitä ei saa hallintaan mitenkään, vaan päinvastoin, joutuu vain pettymään itseensä. Ja kun ei pysty lopettamaan, niin olo on kurja ja itsesyyttelevä ja addiktio voi pahentua.

Tupakan ja sokeririippuvuuden olen saanut katkaistua kokonaan ja pysyvästi, en ole kaivannut niitä enää moneen vuoteen. Näihin käytin itsesuggestiivisista keinoja, mutta ne ei auta kaikkien addiktioiden kohdalla niin hyvin. Veikkaan, että syy on siinä, että vaikeat addiktiot toimii jonkun asian suojana, eli defenssinä. Jos poistaisin väkisin nämä riippuvuudet, niin oloni menisi pahemmaksi. Eli minun täytyy yrittää pohtia minkä suojana ne on ja yrittää korvata ne addiktiot jollain paremmalla tekemisellä. Addiktio voi myös olla huono opittu tapa ja niiden lopettaminen on helpompaa.

Olen kuitenkin saanut vähennettyä riippuvaisuuksiani ajan kanssa. Vähentäminen onnistuu siten, että kun himo iskee, niin mietin sitä tunnetta paljon, oikein piehtaroin siinä ja mietin mikä sen taustalla oleva tunne on. Ja jos pystyn vastustamaan sitä, niin huomaan, että se menee ohi todella nopeasti. Se on vain yllyke, pieni hetki. Mutta niitä hetkiä voi tulla päivän mittaan useita ja se on haastavaa varsinkin jos henkiset energiat on vähissä. Kun on väsynyt ja voimaton niin on todella vaikeaa olla vahva.

Joitakin riippuvuuksia sallin itselleni, kuten kahvin. Sekin toimii kyllä jonkin korvikkeena ja suojana ja olkoon niin. Kahvi on kaiketi vähän edes terveellistä, toisin kuin moni muu addiktio.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin asioiden kanssa on minullakin noin. Mitä ankarammin yritän vastustella, niin jossain vaiheessa repeän. Olen nyt yrittänyt tutkailla haluja ja himoja ja addiktioita. Tahdonvoimalla niitä ei saa hallintaan mitenkään, vaan päinvastoin, joutuu vain pettymään itseensä. Ja kun ei pysty lopettamaan, niin olo on kurja ja itsesyyttelevä ja addiktio voi pahentua.

Tupakan ja sokeririippuvuuden olen saanut katkaistua kokonaan ja pysyvästi, en ole kaivannut niitä enää moneen vuoteen. Näihin käytin itsesuggestiivisista keinoja, mutta ne ei auta kaikkien addiktioiden kohdalla niin hyvin. Veikkaan, että syy on siinä, että vaikeat addiktiot toimii jonkun asian suojana, eli defenssinä. Jos poistaisin väkisin nämä riippuvuudet, niin oloni menisi pahemmaksi. Eli minun täytyy yrittää pohtia minkä suojana ne on ja yrittää korvata ne addiktiot jollain paremmalla tekemisellä. Addiktio voi myös olla huono opittu tapa ja niiden lopettaminen on helpompaa.

Olen kuitenkin saanut vähennettyä riippuvaisuuksiani ajan kanssa. Vähentäminen onnistuu siten, että kun himo iskee, niin mietin sitä tunnetta paljon, oikein piehtaroin siinä ja mietin mikä sen taustalla oleva tunne on. Ja jos pystyn vastustamaan sitä, niin huomaan, että se menee ohi todella nopeasti. Se on vain yllyke, pieni hetki. Mutta niitä hetkiä voi tulla päivän mittaan useita ja se on haastavaa varsinkin jos henkiset energiat on vähissä. Kun on väsynyt ja voimaton niin on todella vaikeaa olla vahva.

Joitakin riippuvuuksia sallin itselleni, kuten kahvin. Sekin toimii kyllä jonkin korvikkeena ja suojana ja olkoon niin. Kahvi on kaiketi vähän edes terveellistä, toisin kuin moni muu addiktio.

Kiitos vastauksesta. Kyse lienee juuri siitä, että jokin tilanne tulee ylivoimaiseksi. Se on usein stressi tai huoli, joita ei voi poistaa.

Ei nämä addiktioni täysin kontrolloimattomia, itsehän itselleni luvan annan. Ihmettelen vain samaa kaavaa.

Tämä on juurikin se syy, miksi esimerkiksi oikeasti koulutetut ravitsemuksen asiantuntijat hokevat, että täyskiellot harvoin toimivat ja vielä harvemmille ihmisille. Monesti, kun jostain kieltäytyy täysin, siitä kielletystä hedelmästä tulee niin houkuttava, että se on pakko saada. Ja sitten kun lopulta "repsahtaa", vedellään kaksi käsin kaikki kaapit tyhjiksi. Eli et ole yksin, tämä ilmiö on ihan tunnettu ja koskee valtaosaa ihmisistä. On toki myös niitä, joille täyskiellot toimivat, eikä repsanhduksia tule. Sinun kannattaa ehdottomasti keskittyä joustavaan syömiseen eli siihen, että valtaosa ruokailuista on terveellisiä, mutta mukaan mahtuu arjessakin aina silloin tällöin jokin pieni herkku, jos ja kun mieli tekee. On se sitten lasi tai kaksi hyvää viiniä, suklaapatukka, pieni pala kakkua tai annos jäätelö tai vaikkapa hyvää juustoa tai pieni kulhollinen perunalastuja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juurikin se syy, miksi esimerkiksi oikeasti koulutetut ravitsemuksen asiantuntijat hokevat, että täyskiellot harvoin toimivat ja vielä harvemmille ihmisille. Monesti, kun jostain kieltäytyy täysin, siitä kielletystä hedelmästä tulee niin houkuttava, että se on pakko saada. Ja sitten kun lopulta "repsahtaa", vedellään kaksi käsin kaikki kaapit tyhjiksi. Eli et ole yksin, tämä ilmiö on ihan tunnettu ja koskee valtaosaa ihmisistä. On toki myös niitä, joille täyskiellot toimivat, eikä repsanhduksia tule. Sinun kannattaa ehdottomasti keskittyä joustavaan syömiseen eli siihen, että valtaosa ruokailuista on terveellisiä, mutta mukaan mahtuu arjessakin aina silloin tällöin jokin pieni herkku, jos ja kun mieli tekee. On se sitten lasi tai kaksi hyvää viiniä, suklaapatukka, pieni pala kakkua tai annos jäätelö tai vaikkapa hyvää juustoa tai pieni kulhollinen perunalastuja.

Omituisen vähän tähän on tullut vastauksia, jos ilmiö on yleinen...?

En kannata täyskieltoja. Minulla on kyllä lupa syödä kaikkea, mutta nyt olen mökillä. Mieleni teki viiniä, mutta enpä viitsinyt sitä lähteä kaukaa hakemaan. Sitten kun hain, niin hämmästykseni koko pullo ei tehnyt tiukkaakaan. Ja tajusin yhteyden suklaan syömiseen.