Minusta tuntuu, että 5 kertaa päivässä masturbointi teki minusta ei-ihmisen

Mieleni oli dramaattisesti erilainen, kun masturboin viisi kertaa päivässä, verrattuna siihen, miten se on nyt, 20 päivää siitä, kun minulla oli viimeksi orgasmi tai masturboin tai mitä tahansa.

Nämä 20 pidättäytymispäivää ovat yhdistäneet minut kaikkien niiden "hyvän olon" hormonien ja herkkyyksien kanssa, jotka minulla oli ennen kuin aloin pakonomaisesti masturboida. Mieleni sellaisena kuin se on nyt, on sujuva toiminta hyvin öljytty kone. Olen rauhallinen, rento, stimuloitunut. En halua ajatella pimeitä ajatuksia.

Päinvastoin on ollut totta kaikki nämä vuodet, jotka olen viettänyt masturboimalla. Viisi orgasmia päivässä vie sanoinkuvaamattoman veron mielestä. En tiennyt sitä tuolloin tai olisin lopettanut. Netti avasi silmäni ja sai minut lopettamaan. Ajattelin aina, että masturbointi oli jotain, jota mieli ja keho pystyivät tekemään niin paljon kuin halusin ilman kognitiivista hajoamista. Olin niin väärässä. En tiennyt dopamiinin desensitisoinnista tai hormonaalisista muutoksista. Luulin, että nuo voivat tapahtua vain huumeiden käytöstä.

Mutta se tapahtuu myös masturboimalla. Ja kun teet sen viisi kertaa päivässä vuosia, et ole enää tekemisissä "ihmismielen" kanssa. Mieli on siinä vaiheessa käytännössä kuollut. Siltä tuntui kaikki nämä vuodet, en vain ymmärtänyt miksi. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin syyttää itseäni, ajatella kärsiväni näin, koska olin paha ihminen, kauhistus, rutto tällä maan päällä. Tai yritän pelastaa itseni syyttämällä sen sijaan maailmaa ajattelemalla, että se oli hel'vetillinen maisema, autiomaa, humalaisen alkoholistisen Jumalan tekemä huono vitsi. Joko niin menetän. Käsitykset, jotka minulla on ollut näiden vuosien aikana, ovat olleet pelottavia ja sielunmurskaavia, sadalla eri tavalla.

20 päivää ilman orgasmia tai masturbointia on avannut silmäni uudelleen. Minusta tuntuu samalta kuin lapsena. Tiedän, että jos olisin pidättäytynyt koko ajan, en olisi koskaan asettanut jalkaani sellaiseen ajattelumaailmaan, jossa olen ollut kaikki nämä vuodet. Olisin pysynyt yhteydessä itseeni, muihin ja koko maailmaan.

Mutta totuus on, että olen elänyt yli 7 vuotta mielellä, joka ei ollut mieli. Se oli tyhjentynyt hyödytön junanraunio ja minun odotettiin saavan kaiken loogisen ajatteluni aikaan sen kanssa. Minun piti ottaa sen epäjohdonmukaiset sekoitukset vakavasti ja yrittää tehdä niin paljon elämää kuin voisin kuolleesta mielestä. Se ei ole ollut kaunista. Se on kuin olisin viettänyt yli 7 vuotta asumassa Jigsawin kauhutalossa Saw-elokuvassa. Voisin kertoa tarkemmin, mutta totuus on, että olen nähnyt joitain erittäin huonoja asioita, enimmäkseen kuvitteellisia asioita, kun yritin elää kuolleen mielen läpi.

Olen erittäin kiitollinen siitä, että saan vanhan mieleni takaisin, ja siksi en pelkää retkahtamista. Olin hyvin riippuvainen masturboinnista, mutta nyt, kun olen liittänyt elävät painajaiset masturbointiin, en tunne todellista houkutusta tehdä enää niin. Luulen rehellisesti, etten koskaan tee sitä enää kaiken sen tuskan vuoksi, jonka se on minulle aiheuttanut. En ole tyypillinen tapaus. Viisi kertaa päivässä vuosien ajan on äärimmäinen jopa useimmille pakonomainen masturboijille. Henkinen hajoaminen siitä on järjetöntä. Ja mietin vain, kuinka aion integroitua takaisin yhteiskuntaan nyt, kun mieleni toimii jälleen. En usko voivani elää "normaalia" elämää normaalilla ajatuksenjuoksulla, kun olen viettänyt niin monta vuotta dementoituneilla, demonisilla käsityksillä, jotka laulavat pääni läpi jatkuvasti ja kiduttavat minua kirjaimellisesti. Minun täytyy vain odottaa ja nähdä. Olen nyt onnellisempi kuin olen ollut melkein vuosikymmenen ajan, kun masturbointi ei ole osa elämääni, mutta olen hyvin hämmentynyt siitä, miten edetä, hyvin hämmentynyt siitä, mitä tehdä vasta toipuneelle onnelleni.