Olen nyt 47v enkä haaveile enää mistään

Jankuti jank

Ammattivalittajan loputon valitus kaikesta 💩

Opiskelitko ammatin? Ikä ei ole sinulle este opiskella vielä kokonaan uutta alaa. Jos äidinkielesi on Suomi, sinulla ei ole mitään hätää. Suomessa on helppo opiskella ja kerran olet elossa, ei ole liian myöhäistä. Opiskelu voi olla myös mukavaa aikaa elämässä.

Onneksi en ole sinä. Olen 46 vuotias ja minulla on paljon haaveita ja todella iso osa haaveista ja unelmista on toteutunutkin. Minulla on ihana upea perhe, rakastava hyvä mies, kaunis velaton koti, terveet vanhemmat ja hyvä todella mielekäs työ, josta nautin.

Haaveita on paljon, mutta nykyinen elämä on niin hyvää, että nautin tästä nyt ihan täysillä ja haaveilen lisää. Luultavasti osa haaveistani toteutuukin ja osa muuttuu haavettanikin paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ole sinä. Olen 46 vuotias ja minulla on paljon haaveita ja todella iso osa haaveista ja unelmista on toteutunutkin. Minulla on ihana upea perhe, rakastava hyvä mies, kaunis velaton koti, terveet vanhemmat ja hyvä todella mielekäs työ, josta nautin.

Haaveita on paljon, mutta nykyinen elämä on niin hyvää, että nautin tästä nyt ihan täysillä ja haaveilen lisää. Luultavasti osa haaveistani toteutuukin ja osa muuttuu haavettanikin paremmaksi.

Toiset on onnekkaita ja toiset ei. ap

Mäkään en haaveile 😥😓😭😢

Koska mitä hyötyä olisi haaveilla mistään? Eivät haaveet kuitenkaan koskaan toteudu. Esim. miljoonaperintö ei ollut minulle haave, se oli fakta, joka saapuu jossain vaiheessa, kuin juna asemalle. Ja junan kuntoahan pystyy siinä mallissa vielä koko ajan seuraamaan. Kun arvioi saapumisaikoja yms.

Mutta siis mistä ihmeestä sitten haaveilisin? Koen saaneeni kaikki sellaiset asiat, joita haaveilemalla saa. Eli haaveilun totetumiseksi tarvitaan innostumista ja vissiin uskoakin, ellei kyse ole pelkistä haaveilemalla saatavista asioista. Juuri näitä minulla ei ole, enkä tiedä miksi ei ole. Miksi en innostu enkä usko mihinkään?

Epäilen itse, että siksi, että äitini on pilannut elämääni liian kauan silloin, kun elämäni vielä oli ns taloudellisesti köyhää. Tai siis köyhä en ole ollut koskaan, mutta olen ollut pienituloinen.

Äitini oli juuri se pahin ihminen aina sanomaan kaikkea pahaa minun haaveistani ja unelmistani. Ehkä en vain uskalla innostua mistään, koska minulla ei ole keitään minua rakastavia, eikä minuun uskovia läheisiä tukemassa ja auttamassa, jos unelmat kaatuvat. Se henkinen itsesyytös olisi niin hirveä. Tarvitsisin siihen läheisiä, jotka rakastaisivat minua, mutta kaikki läheiseni ovat joku kuolleettai niin paskoja, ettei minua rakastavia läheisiä kertakaikkiaan ole. Se on todella katkeraa.

Itselläni ei ole aavistustakaan, miten unelmiin uskottaisiin tai itseen tai riskinottoon tai miksi edes kannattaisi haaveilla. Toteutan mieluummin satavarmoja tavoitteita.

Yleensäkin mitä järkeä on toteuttaa jotain unelmiaan tai haaveitaan? Miksei toteuta asioita, jotka ovat satavarmoja?

Ehkä jos ei ole mitään menetettävää, voi toteutella unelmiaan, koska mitä siinä häviää, jos se ei onnistu? Mutta ei minun elämäni nyt niin surkeaa ole, että haluaisin sen jonkun epäonnistumisen takia riskeeratakaan.

Elämä olisi kamalaa ilman unelmia!

Olen aina sanonut että minulla on 100 unelmaa/pvä ja jos yhdenkin saan vietyä huomiseen se on jo lähempänä toteutumista.

Elämä edessä, n60v

Johan nyt. Äitihullu ja ammattivalittaja samassa ketjussa.

Esim. mun haaveena nyt on se, että saisin 10 vuodessa tienattua 100 000 euron sijoituksella miljoonan. Mutta se on aika kolkko haave, ei se ole suora elämästä nauttimisen aihe.

Unelma. Ammattivalittaja ja Äitihullu kitisemässä samassa ketjussa. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi kamalaa ilman unelmia!

Olen aina sanonut että minulla on 100 unelmaa/pvä ja jos yhdenkin saan vietyä huomiseen se on jo lähempänä toteutumista.

Elämä edessä, n60v

Miksi riskeerata elämänsä jonkun unelman tavoittelussa? Eikö sun elämäsi ole jo muuten riittävän hyvää?

Esim. miettikää, jos sen BB Sinin unelma oli päästä Big Brotheriin? Mies otti siellä hänen ollessaan eron alle viikossa, koska Sini kiusasi yhtä asukasta, kiehnäsi yhden miesasukkaan sylissä ja peiton alla ja aiheutti isoa pahennusta somessa. Sini lähti eilen talosta, viikon ehti siellä asua.

Kyllä unelman toteuttaminen kannatti.

Unelman ja tavoitteen ero on päivämäärä.

Sanot itsellesi että vuoden kuluttua minulla on jokin asia mitä haluan.

Mutta ole toki realisti, suuret unelmat eivät aina ole parhaita unelma.

Mullakaan ei ole monetkaan unelmien toteuttamiset menneet mitenkään putkeen. En voi hirveästi suositella kenellekään. Siis sitä toteuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi kamalaa ilman unelmia!

Olen aina sanonut että minulla on 100 unelmaa/pvä ja jos yhdenkin saan vietyä huomiseen se on jo lähempänä toteutumista.

Elämä edessä, n60v

Todella surkea onnistumisprosentti sinulla siis on unelmiesi kanssa. Mielestäni tuo olisi jo masentavaa ja jotakin pitäisi todella muuttaa, että minä lähtisin tuollaiseen.

Itse en oikeastaan unelmoi, vaan toimin ja olen tyytyväinen tuloksiin ja tekemisiini. En haahuile, vaan elän tätä päivää ja pyrin tekemään parhaani. En masennu turhista, vaan jatkan mielekästä kohti.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ole sinä. Olen 46 vuotias ja minulla on paljon haaveita ja todella iso osa haaveista ja unelmista on toteutunutkin. Minulla on ihana upea perhe, rakastava hyvä mies, kaunis velaton koti, terveet vanhemmat ja hyvä todella mielekäs työ, josta nautin.

Haaveita on paljon, mutta nykyinen elämä on niin hyvää, että nautin tästä nyt ihan täysillä ja haaveilen lisää. Luultavasti osa haaveistani toteutuukin ja osa muuttuu haavettanikin paremmaksi.

Toiset on onnekkaita ja toiset ei. ap

Älä Ap välitä. Tuo nainen joka hyökkäsi ton kommentin kirjoittamaan omasta tyytyväisyydestään ns täydelliseen elämäänsä, on narsisti ja nauttii kun saa lyödä lyötyjä. Ignooraa sellaiset. Ne elävät siitä kun saavat kokea olevansa edes hetken jonkun yläpuolella.