Lue keskustelun säännöt.
Tyytymätön 11-vuotias poika. Jatkuva narina ja kiittämättömyys vie hermot.
12.09.2020 |
Kaikki kotiruoka on pahaa, mukamas homeessa, maistuu oudolta jne. Söisi vain hampurilaisia ja karkkia. Jos saa jotain kivaa, niin kiittää kyllä mutta kärttää heti uusia haluamiaan asioita parin tunnin päästä, eikä edes muista hänen ja veljensä eteen kaatamaan viiden kilon Lego-palikka määrää mitä ostin. Marina on jatkuvaa, eikä siihen auta kivojen juttujen evääminen. Pari vuotta nuorempi veljensä on aivan erilainen. Tällä isommalla on jatkuvasti hapan ja kärsivä ilme naamalla, ikäänkuin jokainen hetki olisi kuumilla hiilillä kävelyä. Muilla tällaista?
Kommentit (6)
Ei 11-v poika ole vielä mikään murrosikäinen. Pikkulapsi vasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostakin se on merkki. Aikuisen ihmisen pitäisi osata välittää ja sopivasti jututtaa, että saa selville mikä lasta mielen taustalla vaivaa.
Meillä samanlainen ja samanikäinen tyttö. Tänä kesänä muuttunut ihan selvästi tuollaiseksi. Kun juteltu niin sanoo, että ärsyttää vaan usein kaikki eikä tiedä miksi. Kai tämä on sitä esimurrosikää. Koitan säilyttää hyvän keskusteluyhteyden niin, että kokee että kaikesta voi puhua. Mutta voi myös olla omissa oloissaan kun ärsyttää.
Teini-ikäinen veljensä on ihan erimaata niin siksi olen välillä itsekkin hermoraunio tuon tytön kanssa 😅
Vierailija kirjoitti:
Ei 11-v poika ole vielä mikään murrosikäinen. Pikkulapsi vasta.
Kyllä se nopeimmilla alkaa jo pikkuhiljaa käynnistymään. Omalle 11-vuotiaalle alkoi ja karvat kasvamaan alapäähän ja äänenmurros käynnistymään.
Esimurrosikä.
Meillä 13 v. Tytöllä samaa oman perheen kesken. Ei ole tekemistä, liikaa läksyjä, koulu päättyy liian myöhään, kotitöitä ei jaksa tehdä, kiusaa pikkusiskoa ja sen kaveria jne.
Kun kavereiden seurassa tai kun meillä on vieraita on eri ääni kellossa. Silloin on normaali itsensä.
Kahdenkeskistä aikaa ja huomiota myös esimurkulle ja murrosikäiselle. Mitä teit viimeksi pojan kanssa ihan ihan kahdestaan?
Murrosikä on toisilla helpompi kuin toisilla. Hermojasi lapsi nimenomaan yrittääkin viedä. Anna vaan vähän huomiota, älä lähde riitaan mukaan. "meillä syödään mitä tarjoillaan", ei tarvitse käydä tunnin kuumaa keskustelua siitä kuinka ison vaivan olet aterian eteen nähnyt ja palkaksi saat vaan vittuilua, no tietysti välillä pinna katkeaa, mutta noin yleensä pitäisi olla se järkevä aikuinen ihan itse..