Salaa laskettu uurna ja pyhä viha.
Minun ystäväni kuoli vuosi sitten,arvokkain ja rakkain.
Vuoden läheiset pitivät uurnaa laskematta sitä maahan.
Minulle luvattiin että saan olla läsnä laskussa ja ilmoitetaan.
Sitten tiedustelin asiaa. Laskettu on,viime kuun alussa. Ilman minua,ilman mahdollisuutta.
Olin hänen sisarensa kanssa läheinen ja lupaus oli.
Olen rikki,hajalla ja ahdistunut.
Vihainwäen ja raivon vallassa. Suurin kuitenkin on suru.
Matkalla ei ole tapahtunut mitään miksi minulta olisi pitänyt tämä tärkeä hetki evätä.
Millä tästä vihasta ja ahdistuksesta pääsee yli? Oletko kokenut samaa?
Kommentit (12)
Osanottoni ystäväsi menettämisestä. Laskimme erään läheiseni uurnan jonkin aika sitten perhepiirissä. Olisi ollut tosi vaikea ajatus, että paikalla olisi ollut joku perheeseen kuulumaton mukana. Ikävää, että sinulle lupailtiin muuta. Mutta itselle ainakin oli tärkeää kohdata asia pienessä porukassa ja koruttomasti vailla velvollisuutta vastat kenestäkään 'vieraasta', Hautajaiset toki pidimme ajallaan laajemmalle porukalle.
Jos teillä oli muitakin yhteisiä ystäviä ehdottaisin, että järjestäisit muistotilaisuuden. Veisitte haudalle kukkia ja viettäisitte sitten yhteisen hetken. Niin saisit suruasi jaettua ja jätettyä ystävällesi kauniit jäähyväiset vihan väreiden sijaan.
Eikö vainajan perhe tiennyt että olitte vainajan kanssa hyviä ystäviä?
Mitä mieltä tämä kuollut ystäväsi olisi pyhästä vihastasi?
Valitettavasti ystäväsi on kuollut. Se oli vain uurna ja tuhkat. Elämää ei kannata tuhlata turhaa vihaan. Aina kaikki ei mene niinkuin itse haluaa ja sen kanssa on vain pakko elää. Sinä sentään saat elää!
Olitko siunaustilaisuudessa mukana? Siellä ne jäähyväiset jätetään. Uurna lasketaan sukulaisten kesken.
En ymmärrä miksi tuollaisesta asiasta pitäisi olla vihainen ja miksi se viha olisi jotenkin pyhää. Ei ystäväsi siinä uurnassa ole, hän elää muistoissasi. Ehkä olet pitänyt sellaista parkumisshowta, että perhe on jo draamaasi kyllästynyt.
Vierailija 8/8 olet sanoissasi moukka ja ajattelematon.
Ikävää että läheiset eivät pitäneet lupaustaan asiassa jota koskaan ei voi korvata.
Toivottavasti aika helpottaa kipuasi ja pääset elämään kiinni.
Se että sinua ei arvostettu ei poista rakkauttasi. Voimia.
Oltiin sovittu että saan olla mukana laskussa. Minun maailmassa sopimuksesta pidetään kiinni,varsinkin ihmisen kanssa joka rakasti auttoi hoisi ja tuki myös heitä edesmenneen ystävän lisäksi.
Tjaa. Ystävät on ystäviä. Suku on ja pysyy.
Jatka elämää.
Otan osaa menetyksestäsi. Viha ei kuitenkaan koskaan voi olla pyhää, vaan ajatuksesi on nyt lähtenyt ihan väärille urille. On tietysti väärin, että sinulle luvattiin että saisit olla mukana tuhkan sirottelussa, mutta samanaikaisesti en voi ymmärtää miksi lähiomaisia pitää sen takia vihata.
Unohda