Aviopuolisoiden tulee pitää lapsia Jumalan lahjana

Vanhempien tulee pitää lapsiaan erityisenä Jumalan lahjana, niinkuin myöskin Ps. 127:3 sanotaan, ja kiittää Jumalaa niistä. Sillä lasten siittäminen ei ole miehen ja vaimon oma työ, vaan Jumalan, joka on luonut heidät. He ovat ainoastaan välikappaleita, joiden kautta Jumala luo ja toimii. Mutta kun tämä Jumalan lahja on niin yleinen ja joka päivä meidän silmäimme edessä, niin ei sitä pidetä juuri missään arvossa, vielä vähemmän tätä suurta ihmettä ihaillaan. Siksi ei vanhempien tule pitää sitä omana ansionaan, kun Jumala lahjoittaa heille lapsia. Sillä monasti nähdään nuorien, vahvojen ja terveiden ihmisten perustavan kotia; rahaa ja tavaraa on heillä runsaasti, mutta kuitenkin ovat he hedelmättömät. Sellaista tekee Jumala osoittaakseen sen kautta meille, etteivät lapset ole hedelmiä ihmisvoimasta, vaan Hänen siunauksensa tuotteita. Toisia aviopuolisoita löytyy taas, jotka tuskin voivat nälkäkuolemaa välttää, ja heillä on kuitenkin tupa täynnä lapsia. Sentähden on oikein sanoa: "Jumala on lahjoittanut meille lapsen"; mutta harvat ovat todella ne, jotka ihmettelevät sellaista siunausta, tahi ymmärtävät sitä oikein. Sillä tämä siunaus on niin monen häpeällisen lihan himon, niin paljon valituksen, tuskan, vaivan ja työn himmentämä, ettei sitä oikein voi käsittää, niin että usein pidetään lapsia pikemmin vaivana ja kurjuutena, kuin siunauksena. Uskon kyllä sinua sanoessasi, että lapset usein matkaansaattavat suurta hätää. Sillä joko on äiti kipeä lasten tähden tahi lapset sairastavat ja ovat tottelemattomia, ja toisinaan nähdään isän ja äidin kuolevan ja jättävän jälkeensä köyhiä lapsiraukkoja. Mutta huomaa samassa kuinka kuinka suuri ilo sinulla on lapsista, ja sitä suurta hyötyä mikä niistä kerran tulee. Eikö se kehoita sinua kärsimään tuota pientä tuskaa? Raamattu käskee meitä myöskin kääntämään pois huomiomme tuosta kurjuudesta, ja tahtoo, että meidän tulee kärsiä kaikki nämä vastukset. Mutta täällä me olemme niin kiittämättömät ja kärsimättömät, että yksi vahinko surettaa meitä enemmän kuin satakertainen onni meitä ilahuttaa; niinkuin esim. jos jollakin on ajos muuten terveessä ruumiissa, niin on hänellä enemmän tuskaa ajoksesta, kuin iloa koko ruumiinsa terveydestä. Sentähden tulee sinun kääntää silmäsi pois tuosta hädästä ja pitää lastasi Jumalan lahjana. Sillä samoin kuin me pidämme suurien herrojen ja ruhtinaitten lahjoja suuressa arvossa, olkoot ne itsessään kuinka pieniä hyvänsä, ja enemmän katsomme antajan suopeata mielenlaatua kohtaamme, kuin itse lahjan arvoa, samoin, vaikka Jumala onkin antanut sinulle niukan toimeentulon, että töintuskin voit elättää perhettäsi, tulee sinun kuitenkin tyytyä tähän hyvän Herrasi armolliseen tahtoon, ja muistaa, ettei Hän tähän asti ole antanut sinun eikä omaistesi nälkää nähdä. No, mitä siis arvelette, te vanhemmat, jotka olette niin tyytymättömät siitä, että Jumala on antanut teille monta lasta, tahi myöskin pilkkaatte toisia, jotka saavat lapsen toisensa perästä? Mitä minä muuta teille sanon kuin että te olette kaikki kelvottomat tähän Herran siunaukseen? Vanhaan aikaan ymmärsivät ihmiset kuitenkin paremmin tätä asiaa, ja arvostelivat paremmin tätä Jumalan hyvää työtä, ylistäessään sitä ihmistä onnelliseksi, jolla oli oikein paljon lapsia, jota vastoin sitä vaimoa, jolla ei ollut ollenkaan lapsia, ei juuri pidetty suuressakaan arvossa. Sillä totta kuitenkin on ja sinä se pysyy, että kuta enemmän lapsia, sitä enemmän siunausta. Sillä eihän ole mikään vähäpätöinen asia kasvattaa paljon ja hyviä lapsia; ja suuresti me erehdymme, jos ei Jumala runsaasti palkitse niin paljoa vaivaa ja huolta.