Miten kukaan voi heittäytyä täysin miehen varaan?

tää on!! raha-asioista en tiedä mitään.. laskuista ei tarvii huolehtia.. itseeni liittyvistä asioista kylläkin päätän itse. mies huolehtii meillä tyystin raha-asiat ja se passaa mulle mainiosti :)))

meillä se olen minä joka stressaan ja lasken rahoja, miestä ei paljon kiinnosta. kyselee aina minulta onko rahaa ostaa jotain mitä haluaa (jos on kyse hieman kalliimmista ostoista).

kyselen jos meinaan jotain isompaa hankkia!

Sitten isäni kuoli, kun minä olin 14 ja siskoni 9. Ei ollut järin kivaa elämä sen jälkeen.

nykyisin kun hän opiskelee työn ohella, hoidan minä raha-asioita. Paljon mieluummin olisin miehen " armoilla" , tosin aina kumpikin on tietänyt mitä tilillä on rahaa, millaisia laskuja on maksussa.

Minullakin on surullisia esimerkkejä tuttavapiirissä. Toisen mies kuoli ja toisen mies yhtäkkiä löysi toisen. Kauheaa, kun tällaisessa tilanteessa ihminen putoaa täysin tyhjän päälle. Ei osaa mitään käytännönelämän taitoja (esim. hoitaa asunnon myymistä/ostamista, laina-asioita, ruuvata ruuvia yms.). Toisessa tapuksessa naisella ei ollut edes mitään koulutusta ja oli ollut ikänsä kotona. Hän oli TÄYSIN tyhjänpäällä.

maksaa laskut, niin hyvä niin.

No, välillä ärsyttää että mä en yhtään tiedä miten paljon on rahaa ja mitä voi ostaa, mutta kun asiasta puhuu miehelle, niin sitten voi ostaa sen mitä haluaa, ulkopuolisista tää voisi vaikuttaa vähän niinkuin että olis isä jolta tytär pyytää rahaa, mutta ei se ihan niin kuitenkaan mene.

Mutta ei se suostu. Veroilmoituksen mulle täyttää ja hoitaa laina-asiat kun ymmärtää ne paremmin, mutta yrittää aina että mä hoitaisin itse. Eikä mua pelota se että jos jotain sattuu, kyllä ne asiat saa jotenkin hoidettua jos pakko on ja kyllä joku neuvoo, kun pyytää apua.

Asumme ulkomailla ja mieheni osaa sujuvasti maan kieltä sekä tuntee kulttuurin, minä en. Sen vuoksi mieheni on ottanut vastuulle raha-asioiden, vakuutusten ja muiden virallisten asioiden hoitamisen. Suomessa olin tarkka raha-asioissa ja elämän realiteetit oli hyvin hallussa, nyt olen olosuhteiden pakosta hieman kädet sidottuna. Asiaa hankaloittaa myös uuden maan byrokratia, vaatii useamman vuoden kokemuksen, jotta osaisi toimia täällä omin avuin.



Olemme silti tasavertaisia kumppaneita ja kaikki päätökset teemme yhdessä. Mieheni tulkkaa ja pyytää mielipidettäni, jos edessä on ratkaisun tekeminen suuntaan tai toiseen. Mieheni on myös tehnyt excel-taulukon raha-asioista eri tilillä ja kuukauden menoista, seuraaminen on helppoa.



Minulla ei virallisesti ole omia tuloja, sillä olen kotiäiti. Mieheni palkka on kuitenkin minun tuloja siinä missä miehenkin, kaikki on yhteistä. En ole saanut vielä tämän maan henkilöllisyyspapereita (olen toistaiseksi vain " permanent resident" ), joten tilit ovat mieheni nimellä ja pankki ei myönnä rinnakkaiskorttia minulle. Kunnes saan henkkarit parin kuukauden sisällä, mieheni nostaa tililtä haluamani määrän käteistä.



Systeemi on toiminut hyvin, vaikka välillä on ollut henkisesti rankkaa kykenemättömyys omien asioiden hoitoon. Jos jotakin tapahtuisi ja joutuisin yksin selvittelemään viralliset asiat, voin aina kääntyä lakimiehen puoleen.

ja maksaa laskut mä teen sitten kaikki muut!!älä turhaan kadehdi

Mies on hyvä hankkimaan rahaa, käytön suunnittelu ja toteutus jää armotta minun kontolleni. Ei meillä mies tiedä ilman ellei ole kysynyt paljonko tilillä rahaa.... ei kuulemma niin kovasti edes kiinnosta.

itketään, kun ei ole rahaa ja masentaa jne. jne.



Juu, en tajua en.

Vierailija:

Toisessa tapuksessa naisella ei ollut edes mitään koulutusta ja oli ollut ikänsä kotona. Hän oli TÄYSIN tyhjänpäällä.

Hah hah, siitäs sai! Toivottavasti ymmärsi, että oli täysin hänen oma vikansa! Reality bites, sooner or later, niin se on.