Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen elämän rakkaudesta
09.09.2020 |
Miten siitä selviää? Miten siitä voi päästä yli?
Kommentit (13)
Ei ollut elämän rakkaus jos ero tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et ollut hänen elämänsä rakkaus, joten älä suurentele asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut elämän rakkaus jos ero tuli.
Yli 30 vuoden yhdessäkulkemisen jälkeen voi sanooa että kyllä oli. Ei tässä ole jäljellä kuin vanhuus.
Mitään muuta mahdollisuutta ei ole, kuin kestää se vaikein aika.
Ja uusia ihastuksia ja rakkauksia tulee aivan varmasti, jos annat siihen itsellesi mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut elämän rakkaus jos ero tuli.
Yli 30 vuoden yhdessäkulkemisen jälkeen voi sanooa että kyllä oli. Ei tässä ole jäljellä kuin vanhuus.
Löysikö mies nuoremman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä et ollut hänen elämänsä rakkaus, joten älä suurentele asiaa.
Voihan hän olla joka tapauksessa ap:n elämän rakkaus. Niin epäreilua kuin se onkin, niin ei ne tunteet aina kulje käsi kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia ne naiset on viidenkympin villityksessä. Lähtevät hyvästä parisuhteesta etsimään nuoruuttaan tai jotain. Kusetettu olo siitä jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut elämän rakkaus jos ero tuli.
Yli 30 vuoden yhdessäkulkemisen jälkeen voi sanooa että kyllä oli. Ei tässä ole jäljellä kuin vanhuus.
Ehkä se oli pitkä opetus tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin läheiseni naisen taistelun. Mies oli alkoholisti ja ikävä ihminen , josta eroaminen oli kuitenkin pitkä prosessi, koska oli kuitenkin rakkautta. Kaikki näkivät liiton mahdottomuuden, mutta kesti yllättävän pitkään, ennenkuin nainen osasi irrottautua ihmisestä, johon oli rakastunut aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla se kesti kymmenen vuotta. Mutta nyt voi taas muistella niitä hienoja hetkiäkin ilman katkeruutta. En vaan ole pystynyt enää uuteen parisuhteeseen ja alan olla jo liian vanhakin.
En todellakaan tiedä. Ajan kanssa varmaan, pikkuhiljaa. Keskittymällä muihin itselle tärkeisiin asioihin.
Joskus mietin mitä kävisi jos aviomieheni kuolisi yhtäkkiä, miten siitä pystyisi jatkamaan elämää. Varmaan hakeutuisin vertaistuen piiriin. Täytyisi olla rinnalla joku joka ymmärtää sen tuskan.